Hyppää pääsisältöön

Olavi Paavolaisen ylle povattiin vihaa, mutta toisin kävi

Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949
Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949 Kuva: Yle / Ruth Träskman., olavi paavolainen

Kirjojen Suomen maaliskuun lukupiirissä luetaan Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi (1938), jossa Paavolainen piirtää maailmanpolitiikan rintamalinjat uudella tavalla. Aikalaislukijoiden hämmästykseksi hän ei ota selvästi puoliaan kommunismin ja fasismin jakamassa maailmassa, vaan laittaa ne samalle puolelle. Lue, kuinka aikalaiskritiikki kohteli Paavolaista.

On sanottava, että Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi sai aikanaan hyvän vastaanoton. Paavolainen oli värikäs kulttuuripersoona, joka osasi tiivistää asioita iskulauseisiin, kuten: “Suomessa ei ymmärretä, mitä maailmassa tapahtuu”.

Paavolainen sen sijaan halusi ymmärtää. Hän oli matkustelija, etsijä ja intellektuelli. Ristin ja hakaristin aikalaislukijoita hämmensi se, ettei Paavolainen sanonut selvästi, kenen joukoissa hän seisoi.

– Ei muka ole olemassa facismin ja bolshevismin välistä taistelua, vaan kristinuskon ja pakanuuden välinen sota! Tämä ei mielestämme ole se “uusi maailmankuva”, jonka Paavolainen kuuluu teoksessaan esille manaavan, eikä tämän takia olisi tarvinnut ulkomaille matkustaa, Luo lippujen -lehdessä kirjoitetaan.

Kenen puolella Paavolainen oli?

Suomen sosiaalidemokraatti -lehden tunnettu kriitikkoa Sylvi-Kyllikki Kilpeä häiritsi Paavolaisen monitulkintaisuus:

– Olavi Paavolaisen loistavatyylisen reportaasin luettua on tunnelma aina samanlainen: on lukenut kiinnostuneena ja jännittyneenä kirjan alusta loppuun, mutta sitten jää jollakin tavalla ymmälle ja vastahakoiseksi, koska on kuullut liian paljon ristiriitaista eikä kokonaisvaikutus muodostu selväksi ja johdonmukaiseksi.

Jussi Teijo ennusti Suomalainen Suomi -lehdessä, että Paavolaista tullaan sekä epäilemään natsiksi että fasismin vastustajaksi:

– Koska Paavolainen ei ole vannoutunut minkään puolueen tai mielipidesuunnan ehdottomaksi kannattajaksi, ei hän voi välttää kohtaloaan: hän joutuu kaikkien vihoihin.

Viikkosanomat sen sijaan tulkitsi, että Paavolaisella on natsi-sympatioita: – Paavolainen ei halua facistin tai natsin leimaa otsaansa, hän ei ehkä halua kuulua taistelijoiden riveihin, mutta hän toteaa Euroopan “uusien kansojen” voiman ja ilmeisesti uskoo niiden voittoon.

Paavolainen pakottaa meidät kaikki ajattelemaan

Paavolainen eli ajanjakson, jolloin maailma muuttui toiseksi. Ensin hän oli Tulenkantajien keskeinen hahmo 1920-luvulla. Hän halusi paiskata ovet auki Eurooppaan, uskoi tulevaisuuteen ja romantisoi koneita.

Ei kulunut edes kymmentä vuotta, kun maailma oli hajaannuksen tilassa, ja koneista kehitettiin yhä tehokkaampia tappajia.

Paavolainen matkusteli ympäri Eurooppaa, seurasi Nürnbergin valtiopäivien huipennusta vuonna 1936 ja aloitti uuden kirjallisen kauden.

Vuonna 1936 Paavolainen julkaisi esseekokoelman Kolmannen valtakunnan vieraana, joka aloitti Pako pimeyteen -trilogian. Trilogian toinen osa koostuu kahdesta teoksesta, vuonna 1937 ilmestyneestä Lähdöstä ja loitsusta sekä Rististä ja hakarististä. Kolmas osa olisi käsitellyt Neuvostoliittoa, mutta sitä ei koskaan tullut.

Lähdön ja Loitsun alkusanoissa Paavolainen määrittelee tehtävänsä kirjoittajana: Hän halusi tulkita maailman tapahtumia, ajatella apokalyptisesti. Tapahtumat olivat liian isoja, jotta niiden merkitystä olisi Paavolaisen mukaan voinut ymmärtää analysoiden.

Aikakauden tapahtumien tulkinta ja apokalyptisyys, ilmestyksenomainen kirjoittaminen, jakoi aikalaiskriitikoiden mielipiteitä:

– Paavolainen on yhä edelleen suuri haihattelija, jolla on hyvä huomioitsijan silmä ja loistelias tyyli. Erikoisuuden tavoittelu vie hänet kuitenkin valitettavan usein harhateille, Luo lippujen -lehdessä kirjoitetaan.

Nuorisoseura-lehti kehui teosta juuri ajatusten herättämisen vuoksi:

– Teos [Risti ja hakaristi] pakottaa meidät kaikki ajattelemaan. Täysin selkeää kuvaa ei nykypäivien kaaosmaisesta eurooppalaisesta hengen elämästä kukaan pystyne esittämään.

Paavolainen ei pelännyt kuolla aikansa mukana

Menneisyyttä on helppo päsmäröidä, mutta Toveritar-lehden kirjoittaja tuntuu saaneen Paavolaisen Ristin ja hakaristin pohdinnoista erityisen paljon heti kirjan ilmestyttyä:

– Paavolainen osoittaa kirjassaan [---], että diktatuurin alaiset kansat tosiaankin ovat ikeeseen sidottuja juhtia, jotka nöyrinä kulkevat diktaattoriensa piiskaniskujen ajamina. Riittääkö näillä kansioilla puolustustahtoa ja tarmoa, kun kovat ajat tulevat vai onko diktatuuri alkusoittoa niiden kohtalon lopulliselle tuholle?

Natsi-Saksan saati Neuvostoliiton kansanmurhien paljastumiseen kuluisi vielä aikaa. Parhaimmillaan mielikuvituksen voima yhdistettynä tietoon paljastaa ihmisille asioita, joita ei ole muuten mahdollista nähdä.

Yksi Olavi Paavolaisen kuolemattomista lauseista on: “En ole koskaan pelännyt kuolla aikani mukana”. Vuoden 1938 jälkeen Paavolaisella oli kuitenkin vielä edessään pitkä sota, Synkän yksinpuhelun kirjoittaminen ja teoksen herättämä kohu, ura Yleisradiossa sekä alkoholisoituminen. Paavolainen kuoli heinäkuussa 1964.

Lue Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi verkkokirjastosta

Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.

Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon
Lataa kirja -nappi, eli paina tätä siirtyäksesi e-kirjastoon 101kirjaa

Mitä odotat Paavolaisen kirjalta – Osallistu keskusteluun sivun alalaidassa!

Jutussa siteeratut lehdet:
Luo lippujen, nro. 1/1939
Suomalainen Suomi, nro. 1/1939
Viikkosanomat, nro. 50 / 1938
Nuorisoseura-lehti, nro. 1/1939
Toveritar-lehti, nro. 1/1939
Suomen sosiaalidemokraatti 18.12.38

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi