Hyppää pääsisältöön

Saako biisin nimi johtaa harhaan?

Iskelmälaulaja valoa vasten.
Iskelmälaulaja valoa vasten. Kuva: Seppo Sarkkinen / Jyrki valkama iskelmä

Cheek ja Elastinen joutuivat viime vuoden lopulla selittelemään yhteisen Sinuhe -biisinsä nimeä. Hämmennystä herätti, ettei Sinuhea mainita kappaleessa kertaakaan, eikä siinä liioin liikuta Egyptissä.

Nimen antaminen on vaikeaa - oli sitten kysymys lapsesta tai laulusta. Säveltäjä ja sanoittaja toivovat, että mahdollisimman moni löytää heidän teoksensa, ja että se jää kuulijalle mieleen. Hyvä nimi tukee näitä pyrkimyksiä. Mutta miten tavoittaa teoksen olennainen sisältö yhdellä tai muutamalla sanalla? Markkinoidaanko sävelteosta ylipäätään nimellä?

Profeettojen Sinuhe-kappaleen nimi selittyy kappaleessa useasti toistuvasta Niin on ollut, niin on aina oleva -fraasista. Se on lainattu Mika Waltarin tunnetuimmasta romaanista. Kyseessä on siis pieni nokkeluustesti, jolla duo on saanut lisähuomiota yhteiselle kappaleelleen.

Se on ehkä tahallaan vähän harhaanjohtava nimi. Se ei kerro kappaleesta kauheasti, mutta ainakin herättää huomiota.― Elastinen YleX:n haastattelussa

Vuosia sitten alle kouluikäinen tyttäreni neuvoi tunnettua taidemaalaria, ettei hänen kannattaisi antaa teoksilleen niin ilmeisiä nimiä. Jos taulussa näkyy ruusu ja peili, sitä ei tarvitse enää kertoa nimessä. Nimen pitää kertoa teoksesta jotain, jota ei voi nähdä. Taiteilija ei ollut siihen asti pitänyt nimeämistä tärkeänä, ja oli siksi mennyt sieltä missä aita on matalin. Lapsen kommentti sai hänet oivaltamaan, että nimi on katsojalle tärkeä avain teoksen tulkintaan.

Kuvataiteilija tai säveltäjä ei välttämättä ole sanataiteilija. Siksi hänelle voi olla vaikeata keksiä osuvia nimiä teoksilleen. Hyvä nimi kertoo jonkin olennaisen havainnon teoksen sisällöstä. Nimi voi olla esimerkiksi se ratkaisu, jota laulussa vasta etsitään, tai edustaa laajempaa ymmärrystä asiasta, josta laulu subjektiivisesti kertoo. Parhaimmillaan se ei kuitenkaan lukitse merkityksiä, vaan antaa kuuntelijan mielikuvitukselle liikkumatilaa.

Kappaleen nimi kuvastaa usein myös edustamansa musiikin lajia. Hevibiisi nimetään erilaisella logiikalla kuin iskelmä. On monia tapoja ratkaista nimeämisongelma. Seuraavanlaisia keinoja ehdottivat Mikserin keskustelupalstan muusikot:

Biisin nimi voi kuvastaa kappaleen tyylisuunnan lisäksi tapahtumia tai tunnelmia kappaleessa.

Usein kertosäkeen ensimmäinen tai viimeinen rivi/sana on hyvä.

Yritän välttää biisissä esiintyviä sanoja, eli en käytä kertsin ekaa sanaa/lausetta.

Adjektiivi + substantiivi -nimet ovat yleensä käyttökelpoisia.

Mietin, mistä biisi kertoo ja kuinka voisin sen ilmaista käyttämättä jo sanoituksessa esiintyvää ilmaisua.

Biisin nimi voi olla myös "puuttuva linkki", joka tuo merkityksen sanoitukselle.

Basisti Pekka Pohjolan kolmas soololevy on nimeltään Keesojen lehto. Albumin ja sen kappaleiden erikoiset nimet herättävät uteliaisuutta. Mitä ovat Keesot? Mikä on Oivallettu matkalyhty, ja millainen musiikki voi kuvata Sulamaan jätettyä kipua? Nimet vuonna 1977 julkaistulle levylle on säveltäjän tilauksesta kehittänyt muusikko Heikki "Hector" Harma.

Kun Harma sai levyn musikkin kuultavakseen, hän tiesi heti, ettei levyn instrumentaalisille proge-jazz-musiikkikappaleille voinut antaa tavanomaisia nimiä. Musiikin monimuotoinen ja mielikuvitusta kiihottava sävelkieli ohjasi hänet nimenannossa fantasiamaailmoihin. Harma ei halunnut ohjailla kuulijaa konkreettisiin merkityksiin sidotuilla nimillä. Hän halusi myös osoittaa kunniaa teoksen omaperäisyydelle.

Pohjola antoi Harmalle vapaat kädet ja myös hyväksyi epäröimättä hänen tarjoamansa psykedeeliset nimet. Nyt onkin melkein pakko kaivaa Keesojen lehto -levy esiin ja kuunnella minne Pohjolan musiikki ja Harman teosnimet mielikuvitukseni kuljettavat.

Muun muassa omat lukioaikaiset fantasiakirjoitukset ja Tolkienin maailma olivat taustavaikuttajina, kun Harma mietti kappaleille nimiä. Jos haluat kuulla mitä muuta Heikki Hector Harma kertoo Pasi Heikuralle Keesojen lehto -levyn kappaleiden nimeämisestä, kuuntele Aristoteleen kantapää -ohjelma.

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri