Mikä onkaan Mika Waltarin esikoisteos? Se ei suinkaan ole kaupunkilaisten boheemielämästä kertova Suuri illusioni vaan tilaustyönä vuonna 1925 tehty uskonnollinen Jumalaa paossa. Pappi Kari Kanalaa, kirjailija Katja Kettua sekä koomikko Teemu Vesteristä Waltarin peittelemä esikoisteos huvittaa.
Teksti: Pauliina Grym
Mika Waltari oli vasta 17-vuotias kirjoittaessaan Jumalaa paossa -pienoisromaaninsa Suomen Merimieslähetysseuralle. Waltarin oma isä Toimi ja setä Toivo olivat kummatkin saaneet pappiskoulutuksen.
Ajatus tilata Waltarilta uskonnollinen tarina Merimieslähetysseuran julkaisuohjelmaan oli lähtöisin Toivo-sedältä. Waltari on itse kuvaillut juonta seuraavasti: "Päähenkilö pakenee Jumalaa, äidin, kodin vaikutusta, palaa sitten onnistuneesti Jumalan valtaan."
Waltari ei myöhemmin liiemmin tuonut kirjoitelmaansa esille. Se kuuluukin kirjailijan vähemmän tunnettuihin töihin.
Stand up -koomikko Teemu Vesterinen, kirjailija Katja Kettu ja kirkkoherra Kari Kanala suhtautuivat nuoren Waltarin kirjoitelmaan Pilkun jälkeen -ohjelmassa kriittisesti mutta lämpimästi.
– Hyvä, jos se teitäkin vähän huvitti, sanoo Katja Kettu. – Mutta tiedättekö, millaisen sikermän Waltari heti tämän jälkeen kirjoitti? Hän esitteli sen Nuoren voiman liiton Porvoon-kokouksessa, ja sikermän nimi oli Lauluja Saatanalle. Se taisi olla suuri vastareaktio esikoisromaanille, jota hän kyllä myöhemmin pehmenteli ja katuikin.
Kettu huomauttaa, ettei esikoisjulkaisun päähenkilö Aarne lopulta päässyt kovin kauas Jumalasta. Jumala tarkkailee herkeämättä tilannetta kuin antiikin Kreikan jumalat konsanaan.
Kiitos Jumalalle ja merimieslähetykselle
Vuonna 1875 perustettu Suomen Merimieslähetysseuran nimellä perustettu Suomen Merimieskirkko on Kanalalle tuttu, sillä hän on itse ollut töissä Merimieskirkossa yli viisi vuotta, sekä Lontoossa että Hampurissa. Waltarin kirjan Merimieskirkko tuntui hänestä vieraalta.
– Kirjahan loppuu ihan mahtavasti: ”Tästä kaikesta saamme kiittää Jumalaa ja merimieslähetystä”. Jos ei tuon suurempaa mainosta ole olemassa, yllätyn. Hänen setänsä Toivo Waltarihan oli aikanaan Hampurissa, ja sitä kautta tämä kirja on myös tehty. Mutta miten maailma voi muuttua niin nopeasti? ihmettelee Kanala alle sadan vuoden kehitystä.
– Ja kyllähän Waltari tätä kirjasta piilotteli, ei sitä missään näkynyt. Esikoisenakin mainittiin kaikkialla Suuri illusioni.
Keskustelun polttoaineena toimivat:
Mika Waltari: Jumalaa paossa, 1925
Miina Supinen: Säde, 2013
Kari Hotakainen: Jumalan sana, 2011
– Waltari oli niin nuori, kun se tuon pykäsi, muistuttaa Pilkun jälkeen -juontaja, kirjailija Niina Repo.
– Häntä hyväksikäytettiin, tokaisee Kanala.
Vain iPhone puuttuu
Koomikko Teemu Vesterinen vertaa Waltarin pienoisromaania mainostoimiston harjoitustyöhön. – Se oli vähän liian pitkä ja vähän liian alleviivaava, luonnehtii Vesterinen.
Saarijärveltä kotoisin oleva koomikko sanoo tunnistavansa kirjan ankaran Jumalan omasta lapsuudestaan, vaikka itse kasvoikin maallistuneessa perheessä.
– Me kuuluimme kirkkoon, mutta ei oikeasti oltu uskossa. Mutta kyllä tuota Jumalaa paossa -kirjassa kuvattua meininkiä hohkasi varsinkin vanhemmista ihmisistä. Kirjan kuvaama meininki oli kyllä kuitenkin jo koomista, sanoo Vesterinen.
– Tarina kärsimyksineen, vapautuksineen ja käännytyssanomineen oli niin onnistunut, että siitä puuttui enää se, että se sälli olisi keksinyt vielä iPhonenkin, keksii Vesterinen.
Kettu huomauttaa, että esikoisteoksen petollinen nainen toistuu Waltarin kirjoissa myöhemminkin.
– Päähenkilön vaellusviettihän laukeaa siitä, että hän näkee mielitiettynsä, tehtaanomistajan tyttären, suuteleva jotakuta poikaa poskelle. Tämä paljastuu myöhemmin tytön veljeksi, kuvailee Kettu tapahtumia, jotka johtivat osaltaan Aarnen karkaamiseen merille ja hairahtumiseen synnin teille.
– Tyttö on kuitenkin niin puhtoinen, että odottaa neljä vuotta kunnes poika palaa. Pojan äiti tietää rukouksessa, että poika on tulossa takaisin, laittaa lettutaikinan tulille ja isäkin raitistuu saman tien. Tehtaan omistajakin ymmärtää, että siinäpä vasta kunnon poika, summaa Kettu Waltarin esikoisteoksen juonen.
Suuri illusioni ilmestyi jo vuonna 1928 ja Appelsiininsiemen kolme vuotta myöhemmin. Tavattoman tuottelias Mika Waltari (1908–1979) kirjoitti uransa aikana romaanien lisäksi myös muun muassa runoja, novelleja, pienoisromaaneja, satuja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia.
Pilkun jälkeen -ohjelman Jumalallisuus meissä -jaksossa käsiteltiin myös Miina Supisen uuden ajan uskontoja ja uskomuksia kuvaavaa Sädettä (2013) ja Kari Hotakaisen talousjärjestelmää ja julkisuutta ruotivaa Jumalan sanaa (2011). Katso Pilkun jälkeen Yle Teemalta 20.3. klo 21. Ohjelma on jo nähtävänä Yle Areenassa.
Jaksossa mainitut kirjat/kirjailijat:
Mika Waltari: Jumalaa paossa, 1925
Miina Supinen: Säde, 2013
Kari Hotakainen: Jumalan sana, 2011
Raamattu: alkaen n. 400-luvulta eaa.
Paavo Rintala: Sissiluutnantti, 1963
Hannu Salama: Juhannustanssit, 1964
Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi, 1975
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä, 1981
Markku Envall: Samurai nukkuu, 1989
Lassi Nummi: Requiem, 1990
Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä, 2003
Katja Kettu: Kätilö, 2011
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu, 2013
Katja Kettu: Yöperhonen, 2015
Kari Kanala ja Ville Kormilainen: Anova saa ja nuuhkiva löytää – Koiraihmisen rukouskirja, 2016
Pentti Saarikoski
Juhani Aho
Ilmari Kianto
Mika Waltari
Antti Holma
