Äänestys on päättynyt ja kymmenes Shortdox -finalisti on valittu. Eniten ääniä saanut teos osallistuu kansalliseen finaaliin 21.4.2017.
PEUKALO (Anu Jumppanen): 30.36 %
HENTO KUISKAUS (Tahiti Viro): 28.57 %
PUHE (Anna Laine): 17.86 %
TERVEHDYS (Suvi Kosunen): 7.14 %
VIIMEINEN HUONE (Tuuli Teelahti): 5.36 %
VALTA (Juho Luukkainen): 5.36 %
NÄKYMÄTTÖMÄT RAJAT (Jaakko Marttila, Jarkko Rissanen): 3.57 %
TODELLISUUSPAKOLAINEN (Laura Rantanen): 1.79 %
NÄKYMÄTTÖMÄT RAJAT (Jaakko Marttila, Jarkko Rissanen)
Radiodokumenttini Näkymättömät Rajat kertoo siitä, miten nuori näkövammainen mies kokee maailman ja sen sisällä olevat rajat. Rajojen kanssa voi elää, niitä voi kiertää ja maailmassa voi pärjätä vaikka maailma tuottaakin visuaalista sisältöä nykyään enemmän ja enemmän.
Dokumentti on toteutettu osana Laajasalon opiston radiodokumenttikurssia ja sen tekijät ovat minä, Jaakko Marttila sekä tuottaja Jarkko Rissanen.
RANNAN TUOKSU (Nimetön)
Olen musiikillista päiväkirjaa pitävä keski-ikäinen mies. Kernaasti olisin huoleton hölmö, mutta toistaiseksi olen matkalla huolettomuuteen. Terapoin itseäni tekemällä hyvin improvisoituja elektro-akustisia teoksia. Tämän teoksen nimi on Rannan Tuoksu. Ranta on mädäntymiselle ja elämälle tuoksuva kahden elementin rajapinta. Ranta on raja, se on alku ja loppu.
Mereltä tulevat sanovat maan tuoksuvan, maalta tulevat väittävät meren tuoksuvan. Tosiasiassa ranta tuoksuu, raja tuoksuu. Meri ja metsät hengittävät ja ääntävät rannassa kaikkein voimakkaimmin, rannassa on liikettä ja muutosta.
Joskus raja tuoksuu kasvulle, joskus kuolemalle. Harva pystyy elämän rajoilla ja rannoilla olemaan fantasioista vapaana, pystyy olemaan kaipaamatta avoimelle merelle tai metsän peittoon. Harva tyyntyy hengittämään sisään ja ulos, ei kattoa pään päällä eikä tuumaakaan maata jalkojen alla.
VIIMEINEN HUONE (Tuuli Teelahti)
Tekijän esittely: Olen Tuuli Teelahti, kolmannen vuosikurssin opiskelija Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen Dokumentaarisen elokuvan linjalta. Minua kiinnostavat erityisesti ihmiset, ja meidän erilaiset kokemuksemme siitä, miltä tuntuu olla ihminen tällä sinisellä planeetalla, joka kuulemma kiertää punaisena hehkuvaa aurinkoa.
Teoskuvaus: Viimeinen huone avaa kuultavaksemme haastattelun jälkeisen tilanteen, jossa saattohoitokodin sairaala-apulainen käy läpi, mitä häneltä jäi haastattelussa kertomatta kuolinhuoneen siivouksesta ja työhönsä liittyvistä ajatuksistaan.
HENTO KUISKAUS (Tahiti Viro)
Nimeni on Viro, Tahiti Viro. Olen 19-vuotias paljasjalkainen tamperelainen radiojournalisi Voionmaan koulutuskeskuksesta.
Hento kuiskaus avartaa maailman, jossa äänien kuuleminen laukaisee hyvän olon tuntemuksia, kihelmöintiä ja väristyksiä. Niitä kylmiä väreitä, jotka tuntuvatkin hyvältä. Sen lisäksi, että tuntuu hyvälle, joillekin äänet aiheuttavat epämukavuutta. Mitä tämä on? Kuljetaanko vielä normaaliuden rajoissa?
TERVEHDYS (Suvi Kosunen)
Olen rock- musiikkia runsaasti kuluttava positiivinen optimisti, kriittinen mietiskelijä, tehokas ja rauhallinen, jalat maassa tyyppi. Teoksessani käsittelen teemaa raja postikorttiin kirjoitettujen tekstien kautta. Vaikka kortti ylittää monia rajoja matkallaan, ihmisten ajatuksia, tunteita tai elämäntilanteita maiden väliset rajat eivät erota.
PUHE (Anna Laine)
Olen Anna Laine ja opiskelen Radio- ja TV-journalismia HEO:n kansanopistossa. Julkinen esiintyminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka se ei aina ulkopuolisille näkyisikään. Teokseni nimi on Puhe ja se sukeltaa ajatusmaailmaani esiintyessäni julkisesti. Teos kuvaa sisäisen ja ulkoisen monologini häilyviä rajoja.
TODELLISUUSPAKOLAINEN (Laura Rantanen)
Nimeni on Laura Rantanen, olen toisen vuosikurssin dokumentaarisen elokuvan ohjauksen opiskelija Aalto -yliopistosta. Todelisuuspakolainen on kertomus vaikeudesta kohdata maailman ongelmia muuten kuin viihteen keinoin. Kuunnelmassa nainen hakee yhteyttä luontoon ja muihin ihmisiin kömpelöin tuloksin.
PEUKALO (Anu Jumppanen)
Vuonna 1952 Pekka Vänskä oli 13-vuotias koululainen, jonka peukalo leikkautui irti onnettomuudessa käsityötunnilla. Sormen lisäksi meni samalla jotain muutakin rikki. Sodan käyneen isän ankaran suhtautumisen onnettomuuteen poika ymmärsi vasta paljon myöhemmin. Ensin piti päästä pois kotoa ja näyttää, että pärjää omillaan.
Dokumentin tekijä opiskelee radiotoimittaja linjalla Laajasalon opistossa. Dokumentti on toteutettu dokumenttikurssin harjoitustyönä.
VALTA (Juho Luukkainen)
Kuvaus teoksesta: ‘Valta’ on pohdintoja henkilökohtaisesta tilasta ja sen kokemisesta. Teoksen avainsanana on kasvu: kummatkin tarinat alkavat pienestä lähtökohdasta mutta saavuttavat lopussa suuret mittasuhteet. Teoksen pohjana on haastattelut, joissa kysyin ystäviltäni heidän näkemyksistään rajoista, varsinkin abstrakteista rajoista.
Kuvaus itsestäni: Olen 27-vuotias ääni-intoilija. Opiskelen elokuvaäänisuunnittelua Aalto-yliopistossa ja tavoitteeni on päästä tekemisiin mahdollisimman monenlaisen tarinankerronnan kanssa. En pelkää dissonanssia ja kuitenkin rakastan harmoniaa.
KARVASTA JUOMAA (Eliel Kilkki)
Olen Eliel Kilkki, pian neljännesvuosisadan maailmaa katsellut ja kuunnellut dokumentaarisen elokuvan opiskelija Helsingistä. Olen huomannut, että minua kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät tavalla tai toisella ihmismielen liikkeisiin ja kiemuroihin. Niin tälläkin kertaa.
"Karvasta juomaa" on pieni teos, jossa liikumme isoäitini kanssa eri todellisuuksien, aikojen, ja kenties myös pärjäämisen rajoilla. Millaista on kun mennyt sekoittuu tähän päivään ja tämä päivä menneisyyteen, eikä oikein enää muista mitä sieltä omasta ikkunasta pitäisi näkyä.
