Hyppää pääsisältöön

Palkittu dokumentti kokosi suomalaisten ja venäläisten sotavankien kohtalot

Reijo Nikkilän vuonna 2000 ohjaama kaksiosainen dokumentti esitti ensimmäisen kerran kokonaiskuvan viime sodissamme puolin ja toisin otettujen vankien kohtaloista. Ensimmäisessä osassa Suomalaiset sotavankileirien saaristossa suomalaisvangit kertovat ankarista oloistaan neuvostoleireillä. Ohjelman toisessa osassa Ryssä perkele – sotavankina Suomessa venäläisvangit muistelevat aikaansa Suomessa ja syitä eloonjäämiseensä. Joka kolmas jatkosodassa vangittu mies kuoli vieraassa maassa.

Talvi- ja jatkosodan aikana puna-armeija otti vangiksi noin 4 500 suomalaista, suomalaiset puolestaan ottivat samana aikana vangiksi noin 70 000 neuvostoliittolaista. Suomessa olleiden neuvostovankien määrä tunnetaan melko hyvin. Suomalaisvankien osalta tiedetään varmasti vain palautettujen määrä: rajan takaa palasi hieman alle 3 000 suomalaista. Viisi heistä oli naisia.

Lukujen suuri epäsuhta selittyy osittain sillä, että suomalaiset onnistuivat jatkosodan hyökkäysvaiheessa motittamaan suuria määriä neuvostosotilaita. Suuresta lukumääräisestä erosta huolimatta kuolleisuusaste oli sama: liki kolmaosa sekä suomalais- että venäläisvangeista menehtyi vankileireillä. Suomalaisista kuoli noin 1 400 miestä, venäläisistä noin 20 000.

Siirry Ryssä perkele -dokumenttiin
Siirry kuvagalleriaan
Siirry Reijo Nikkilän haastatteluun
Siinä tuli elämäni pisin sekunti, kun ymmärsin, mistä oli kysymys. Nousin pystyyn ja pudotin kiväärin ja vaistomaisesti nousi sitten kädet ylös.― Risto Kiiskilä

Nikkilän dokumentin ensimmäinen osa käsittelee suomalaisvankeja Neuvostoliitossa. Ohjelmantekohetkellä vuonna 2000 heistä oli elossa vielä viitisensataa, ja Nikkilä haastatteli heistä useaa. Myös venäläistutkijat saavat dokumentissa äänensä kuuluviin. Heidän mukaansa suomalaiset vangit erottuivat muista vangeista hyvän terveytensä puolesta.

Yhtenä dokumentin kerronnallisena elementtinä seurataan, miten Teuvo Alava pääsee Petroskoissa tutkimaan itseään ja entisiä sotavankitovereitaan koskevia arkistoja. Partisaanien toiminnasta kertovat lähteet tarjovat vastauksia aiemmin selvittämättömiksi jääneisiin tapauksiin.

Olli Nortia, Arvi Nyman, Olavi Martikainen, Toivo Järvelä ja Toivo Lahtinen kertovat hetkestä, jolloin heidät vangittiin. Heikki Eränen demonstroi oman kiinnijäämishetkensä paikan päällä Viipurin kirjaston kellarissa. Hänen johtamansa joukko tallentui vangittuna myös filmille. ”Sitten ne marssitti meitä Viipurin katuja pitkin, kuvaskin meitä aika paljon. Mutta ei siinä niitä kameroita liioin ajatellut”, muistelee Lahtinen.

Oli vain se ajatus, että tulis nyt pommi tähän paikkaan ettei tarvitsis mihkään mennä.― Toivo Lahtinen

Huomattavan suuri osa suomalaisvangeista otettiin kesä-heinäkuussa 1944. Vangitsemista seurasivat öisin pidettävät kuulustelut, jotka saattoivat kestää parinkin viikon verran. Kuulustelut olivat välistä väkivaltaisia. "Siellä tuli nyrkistä, siellä potkittiin, siellä tuli tuolinjalasta", kertoo Arvi Nyman.

Kuulustelun päätyttyä vangit siirrettiin rautateitse härkävaunuissa leireille. Ääriolosuhteissa tehdyt siirrot koettelivat myös pituutensa puolesta: pisin kuljetus kesti 53 vuorokautta. Pitkien siirtojen tarkoitus lienee ollut miesten yleiskunnon heikentäminen. Moni kuoli kuljetusten aikana, heidät heitettiin radanvarteen. "Siellä (junassa) ei ollu mitään muuta kun se ripulin tuoksu. Kaikkein kauheinta oli, kun ei ensin saanut ruokaa ja sitten vielä kauheempa oli se, kun ei saanut vettä", Esko Luostarinen kertoo.

Ne, jotka olivat konttorityötä tehneet, ne eivät selvinneet.― Reino Hiltunen

Perillä leirillä alkoi raskas ruumiillinen työ heikossa kunnossa. Ripulit suomalaiset oppivat hallitsemaan syömällä salaa hiiltä. Alkeellisissa oloissa akuutit infektiot jylläsivät, tulirokon ja kurkkumädän lisäksi kuoltiin myös nälkään. Jokaiselta kuoli toveri vierestä, osa myös oman käden kautta mm. syömällä myrkyllistä juurikasvia.

Sotavankien oloja selvittäneen lääkärin Reino Hiltusen mukaan parhaiten selvisivät "pienet, jäntevät ja sitkeät" miehet, jotka usein olivat kotoisin Peräpohjolasta, Kainuusta tai rajan tuntumasta. Huonoimmin selvisivät "tukevat, tanakat, lihavat ja urheilijat".

Esko Luostarinen muistaa hyvin myös erään naisvangeista, lotta Kirsti Ruotsalaisen, joka oli leirillä vauvan kanssa. Molemmat voivat olosuhteisiin nähden hyvin.

Ilmeisesti tämä äitiys hänelle siellä suotiin, niissä olosuhteissa kuin se oli mahdollista.― Esko Luostarinen

Leireillä tarjottiin mahdollisuutta loikata neuvostoliittolaiseksi. Venäläistutkijan mukaan vain harvaa suomalaista tämä kiinnosti, "antifasistisen toiminnan luominen suomalaisten keskuuteen ei onnistunut".

Palautukset alkoivat marraskuussa 1944. Ennen palauttamista kysyttiin, olisiko kiinnostunut "yhteistoiminnasta" Neuvostoliiton kanssa. Kuulusteluissa Suomen puolella tarkistettiin, oliko palautettu "loikkari vai onko ollut tosi tilanteessa". Maaliskuussa 1945 palautettu sotavanki Lauri Salo saa dokumentissa ensi kertaa luettavakseen häntä koskevan lausunnon, ja tuohtuu sen harhaanjohtavasta sisällöstä.

Kun itse pystyin vaa’alle nousemaan, painoin 38 kiloa.― Olavi Tervo

Sodan päätyttyä Suomi pyysi Neuvostoliitolta useaan otteeseen selvitystä edelleen kateissa olevista noin 4 500 sotilaasta, joiden oletettiin joutuneen sotavangeiksi. Tiedustelut tuottivat tulosta vasta 1950-luvulla, jolloin Neuvostoliitto palautti 67 vankia.

Dokumentin toinen osa on saanut nimensä sanoista, jonka jokainen Suomessa ollut neuvostovanki täällä oppi. ”Perkele, saatana, ryssä, laiskuri”, luettelee tarinassa seurattava Aleksei Golovin hymyssä suin. Myöhemmin ilmenee, että Golovin oppi itsekin puhumaan suomea sujuvasti.

Suomalaiset lääkintämiehet sitoivat minut nopeasti. Kuinka ihmeessä? Suomalaisethan olivat pahoja. Nyt he kuitenkin raahasivat puolikuollutta pitkin suota.― Nikolai Djakov

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset ottivat vangeiksi suuren määrän myös haavoittuneita neuvostosotilaita ja hoitivat heidät kuntoon. Heti ensimmäisenä sotakesänä 1941 otettiin peräti 20 000 vankia. Joukossa oli runsaasti myös naisia.

Vaikka jäin vangiksi haavoittuneena, olin syyllinen. Vangiksi ei saanut joutua. Oikea soturi ei jää vangiksi.― Maria Vasiljeva

Suomen puolella haavoittuneet vangit pääsivät ensin sotavankisairaalaan. Dokumentissa keskitytään Kokkolan sairaalaan, joka kirvoittaa niin henkilökunnan kuin entisten potilaidenkin mielissä lämpimiä muistoja. Sairaalassa oli ”puhdasta, kelvollista ruokaa, suomalainen henkilökunta ja venäläiset lääkärit”. Ilmapiiri oli olosuhteisiin nähden lämmin ja luottavainen, ja vankien oli sallittu viettää aikaa myös sairaala-alueen ulkopuolella. Alue säästyi myös pommituksilta, huhupuheiden mukaan juuri sotavankisairaalan vuoksi.

Ensimmäinen potilas ja ensimmäinen päivä. Se kyllä sammutti minussa tämän ns. ryssävihan.― Kerttu Peltoniemi

Kun vanki oli terve, hänet siirrettiin työleirille. Määräysvalta leireillä oli annettu suojeluskunnille, mikä osoittautui pian huonoksi ratkaisuksi. Suojeluskunnat eivät kyenneet organisoimaan kymmenien tuhansien vankien huoltoa, ja kuolleisuusluvut nousivat korkeiksi. Ruokaa annettiin liian vähän ja töitä liikaa. Myös kuljetuksissa tapahtui vakavia rikkeitä, jotka johtivat joukkokuolemiin.

Voi kun ne itki kun ne lähti täältä leirille. Niillä oli hyvä olla täällä. Ja mekin melkein itkettiin.― Helena Fält

Tuurista riippuen vanki saattoi päästä hyviinkin töihin. Nikolai Djakov muistelee kiitollisena kaivostyötään Pirkanmaan Viljakkalassa paroni Aminoffin alaisuudessa. ”Emme eläneet huonommin kuin suomalaiset työtoverimme. Ruoka oli erinomaista ja saunaan pääsi säännöllisesti.” Aminoffin lisäksi Djakov arvosti työnjohtajaansa toisessa paikassa, tilanomistaja Leo Alakanttia, joka asemastaan huolimatta oli ollut myös uuttera työmies.

Isäntä mönki pellolla 15–16-vuotiaiden tyttäriensä ja poikansa kanssa, he uurastivat jopa enemmän kuin me kuusi vankia.
― Nikolai Djakov

Aleksei Golovin palaa dokumentissa maatilalle, mihin hän pääsi vankeusaikanaan työmieheksi isännän kaaduttua sodassa. Jälleennäkeminen Pekka Rossin kanssa on lämmin. Miehet muistelevat aikaa, joka yhdisti heidät, isättömän koulupojan ja neuvostovangin.

Vangit tekivät työtä usein suomalaisnaisten kanssa ja heidän välilleen syttyi välistä myös romansseja. Sotavangin poika Matti Aspholm kertoo, miten tieto hänen isänsä henkilöllisyydestä on vaikuttanut hänen elämäänsä.

Moni haastateltu vanki kertoo dokumentissa pakoreissuistaan. Jos karkasi, sai kiinnijäätyään 25 raipaniskua. Jos karkasi monta kertaa, sai kuolemantuomion.

Te makaatte täällä, mutta isänmaa on teidät unohtanut.― Aleksei Golovin sotavankien muistomerkillä

Syksyllä 1943 Mannerheim uudisti sotavankiorganisaation ja vankien olot kohenivat. Samana vuonna aloitti myös Suomen sukuisten kansojen sotilaista vapaaehtoispohjalta koottu tuhannen miehen vahvuinen Heimopataljoona 3. Palkkioksi heille luvattiin Suomen kansalaisuus. Kun sota päättyi, lupausta ei voitu lunastaa, vaan miehet palautettiin Neuvostoliittoon. Valtaosa heistä pakeni ennen rajanylitystä.

Kysyttiin, haluanko kotiin Leningradiin vai armeijaan. Vastasin, että jos voin sovittaa erheeni, haluaisin armeijaan.― Jevgenija Adler

Paluu Neuvostoliittoon oli kaikille vangeille karu. Pitkien kuulustelujen jälkeen vangit sijoitettiin kuka mihinkin, osa katosi. Vankeusaikana tulkkeina toimineet tuomittiin kuolemaan.

Suomi otti moninkertaisesti enemmän vankeja

Sotavankien lukumäärästä ei ole täsmällistä tietoa puolin eikä toisin. Neuvostoliiton virallisen tilaston mukaan suomalaisia sotavankeja otettiin jatkosodan aikana 2 377, joista Suomeen palautettiin 1 969 vankia. Suomalaistutkijoiden mukaan todennäköisempi luku on 3 402, joista kotimaahan palautettiin 1 938. Talvisodasta palautettiin noin 850 ja Lapin sodasta 150 suomalaista.

Suomalaiset puolestaan ottivat jo talvisodan aikana noin 5 700 vankia, nämä vangit selvisivät kohtuullisen hyvin. Jatkosodan aikana suomalaiset vangitsivat 64 000 neuvostoliittolaista, lähes 200 heistä oli naisia. Kolmannes vangeista (eri tietojen mukaan 19 000 – 23 000) kuoli Suomessa. Yleisin kuolinsyy oli sairaus, mutta yli tuhat miestä ammuttiin. Määrä on kansainvälisesti vertaillen korkea. Lisäksi noin 200 vankia ammuttiin ilman komentoa, syynä olivat mm. "ryssäviha", heikko kuri, ruokapula ja vartijoiden mielenterveysongelmat.

Reijo Nikkilä kertoo dokumenttien teosta

Ylen pitkäaikainen Moskovan-kirjeenvaihtaja, dokumentaristi Reijo Nikkilä kertoi työurastaan ja sotavankidokumenttiensa taustoista vuonna 2005.

Dokumentit palkittiin Koura- ja valtion tiedonjulkistamispalkinnoilla. Ryssä perkele -dokumentin työryhmään kuuluneet Sotavangit ry:n puheenjohtaja Teuvo Alava ja VL Dmitri Frolov saivat myös valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kirjallisuutta:
Reijo Nikkilä, Dmitri Frolov ja Teuvo Alava: Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Edita 2002.

Suomen kansan sähköinen muisti: Sotavangit

Lue lisää:

Talvisodan sotavangit kertovat kokemuksistaan

Sotavangiksi Neuvostoliittoon joutui talvisodassa lähes 900 suomalaissotilasta. Lähes kaikki heistä palautettiin Suomeen. Vankien vaihto alkoi huhtikuussa 1940.Oheisessa ohjelmassa Pekka Tiilikainen haastattelee huhtikuussa 1940 viittä Neuvostoliitosta palautettua sotavankia.

Lue lisää:

Suomalaisvangit eivät viihtyneet naapurin leireillä

Neuvostoliitosta talvisodan jälkeen palautetut sotavangit joutuivat ensimmäiseksi karanteenileirille. Monet heistä olivat haavoittuneita tai muuten heikossa kunnossa. Pekka Tiilikainen vierailee toukokuussa 1940 tilapäisellä karanteenileirillä ja haastattelee palautettuja sotavankeja.

Lue lisää:

Tuhansittain sotavankeja kuoli nälkään ja tauteihin

Suomi otti jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana vangeiksi noin 56 000 neuvostosotilasta. Vajaa kolmasosa heistä menehtyi leireillä heikkojen olosuhteiden johdosta, osa myös tarkoituksellisen julmuuden tähden.

Lue lisää:

Tietovisa neuvostovangeille

Propagandapäällikkö Reino Palmroth tenttaa vihollisen sotavankien sivistystasoa tammikuussa 1940. Jos vanki "sattui vastamaan oikein", hänet palkittiin sikarilla.

Lue lisää:

Neuvostodokumentti Läpimurto Kannaksella

Harvinaislaatuinen dokumenttielokuva Läpimurto Kannaksella näyttää, kuinka Neuvostoliiton sotapropaganda esitti Suomen rintaman tapahtumat kesällä 1944.

Lue lisää:

Eino Seitavuori palasi sotavankeudesta ja kuolleista

Kapteeni Eino Seitavuori haavoittui vakavasti Syvärin suurhyökkäyksessä kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa. Palattuaan seitsemän kuukauden sotavankeudesta hän sai huomata olevansa virallisesti kuollut. Niilo Ihamäki haastatteli sotaveteraania kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Seitavuori oli tuolloin asunut kahdenkymmenen vuoden ajan erakkona Inarissa, hoitanut mieltään yksinäisyydessä.

  • Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes vuosi jäi lopulta vain puolikkaaksi. Varsinaisia jaksoja nähtiin syksyn 1992 aikana viisi. Tammikuussa 1993 esitettiin vielä ohjelmasarjan koko viiden ja puolen vuoden lähetysajalta koottu muistokooste. Erikoisjaksossa kaudella nähtiin maineikas jenkkiyhtye Toto, lisäksi vierailtiin ulkomailla Yhdysvalloissa ja Englannissa sekä Pohjoismaissa kesäfestareilla. Ohjelmasarjan vihoviimeiset jaksot on koottu tähän artikkeliin.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Maalaiskomedioiden Kuusniemellä eletään ihmisen näköistä elämää

    Maalaiskomediat Kuusniemeltä

    Maalaiskomedia on yhteisnimitys Yleisradiossa vuosina 1998–2006 esitetyille draamasarjoille, joissa seurattiin kuvitteellisen Kuusniemen elämää Hämeessä. Tähän artikkeliin on koottu jaksojen osia sarjoista Vain muutaman huijarin tähden (1998), Peräkamaripojat (2001) ja Mooseksen perintö (2002). Osa medioista on tässä kokonaisina.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Johtavatko roolipelit saatananpalvontaan?

Lauantaivekkarissa pohdittiin vuonna 1997 vakavasti uhkasiko roolipelejä harrastavia nuoria saatananpalvonta vaiko jopa uusnatsit. Susanne Päivärinnan vieraiksi saapuivat Larppaaja-lehden päätoimittaja Esko "Elf" Vesala ja roolipeleihin seonneiden poikien huolestunut äiti Anna Lintunen.

  • Lehmät lypsivät piimää mätäkuussa 1966

    Nurmijärvellä oli havaittu myös kokkeloitunutta maitoa.

    Heinäkuun ankarat helteet piiskasivat maitotilallisia erityisesti Suomen etelä- ja keskiosissa vuonna 1966. Pitkän lämpöaallon vaikutuksesta maito oli piiminyt jo lehmissä ja lypsettäessä oli tuloksena silkkaa piimää. Uutistoimittaja Hannu Karpo kiirehti Nurmijärvelle raportoimaan aiheesta. Alueella oli havaittu myös kokkeloitunutta maitoa.

  • Mätäkuun säätä 1969

    Uhkaavan kuuloisia säätietoja.

    Uutistenlukija Esko Tommola kertoo uhkaavan kuuloisia säätietoja: Moskovan tienoilla on syvä matalapaine, joka liikkuu kohti länttä.

  • Teeman Elävän arkiston Rokkikesän staroina Guns N' Roses sekä Skid Row

    Esitämme kaksi Rockstopin erikoisjaksoa vuosilta 1990 ja -91

    Esitämme kaksi Rockstopin erikoisjaksoa vuosilta 1990 ja 1991. Molempien jaksojen keskiössä ovat esitysaikanaan erityistä suosiota nauttineet yhdysvaltalaiset hard rock -orkesterit: Guns N' Roses sekä Skid Row. Ohjelmat esitetään suorassa kanavavirrassa maanantaina 24.7. klo 12, torstaina 27.7. klo 22:45 ja perjantaina 28.7. klo 14:25.

  • Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes vuosi jäi lopulta vain puolikkaaksi. Varsinaisia jaksoja nähtiin syksyn 1992 aikana viisi. Tammikuussa 1993 esitettiin vielä ohjelmasarjan koko viiden ja puolen vuoden lähetysajalta koottu muistokooste. Erikoisjaksossa kaudella nähtiin maineikas jenkkiyhtye Toto, lisäksi vierailtiin ulkomailla Yhdysvalloissa ja Englannissa sekä Pohjoismaissa kesäfestareilla. Ohjelmasarjan vihoviimeiset jaksot on koottu tähän artikkeliin.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Ikihippi Jukka Kuoppamäki

    Folk-Jukasta tuli vuonna 1967 hippi-Jukka.

    Folk-Jukasta tuli vuonna 1967 hippi-Jukka. Suomessa oli tosin talvisaikaan hieman hankala harrastaa kukkaisaatetta, Kuoppamäki myöntää 40 vuotta myöhemmin.

  • Jeesushipit tulivat myös Suomeen

    Raportti kristillisestä liikkeestä 1972.

    Jeesus-liike oli kristillinen liike hippien vastakulttuurin sisällä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Toisaalta voidaan sanoa, että samaan aikaan Jeesus-liike oli hippiliike kristinuskon sisällä. Joka tapauksessa, erityisesti nuorten suosiossa ollut suuntaus rantautui 70-luvulla myös Suomeen.

  • Vesimiehen aika johdatti astraalimatkailuun

    Jorma Elovaara teki Ylelle okkulttista hippiohjelmaa.

    Hippisukupolven guru kampanjoi vapaan radiotoiminnan puolesta ja toimitti valtakunnanverkossa okkultismiin ja parapsykologisiin ilmiöihin erikoistunutta ohjelmaa.

  • Mattijuhani Koposen alaston totuus

    The Spermin keulakuvalle alastomuus oli totuuden etsimistä.

    The Sperm -yhtyeen keulakuva tuli tunnetuksi lausuttuaan alastomana runoa ja järjestettyään performanssin, jossa Itä ja Länsi yhtyisivät flyygelin päällä.

  • Kulttuurin moniottelija Jukka Mäkisen rakastettuja maalaiskomedioita heinäkuun Toivotut-paketissa

    Kymmenen kysymystä ohjaajalle ja tietenkin ne ohjelmat myös!

    Syvähaastattelussa ohjaaja Jukka Mäkinen, joka on tehnyt mittavan määrän viihdettä ja draamaa Ylellä. Niin yksittäisiä pisteohjelmia kuin pitkiä sarjoja. Heikki Luoman kanssa yhteistyössä tehdyt maalaiskomediat ovat katsojien suursuosikkeja. Jukan jäädessä eläkkeelle julkaisemme läksiäislahjana heinäkuun Toivotut-paketissa hänen suosittuja sarjojaan: Matkalaukkukostaja ja Luonnonmukainen rakastaja -sarjat sekä maalaiskomedioina tutuksi tulleet Kuusniemi-sarjat.

  • Maalaiskomedioiden Kuusniemellä eletään ihmisen näköistä elämää

    Maalaiskomediat Kuusniemeltä

    Maalaiskomedia on yhteisnimitys Yleisradiossa vuosina 1998–2006 esitetyille draamasarjoille, joissa seurattiin kuvitteellisen Kuusniemen elämää Hämeessä. Tähän artikkeliin on koottu jaksojen osia sarjoista Vain muutaman huijarin tähden (1998), Peräkamaripojat (2001) ja Mooseksen perintö (2002). Osa medioista on tässä kokonaisina.

  • Saimaa – 1960-luvun järvimatkailun helmi

    Osin dramatisoitu kertomus sisävesilaivan reitistä.

    Suur-Saimaa vesireitteineen muodostaa kulkutien moniin itäisen Suomen keskuksiin. Fennada-Filmin elokuvassa kuljetaan valkokylkisin laivoin pitkin sinistä Saimaata, ja vieraillaan Lappeenrannassa, Mikkelissä, Savonlinnassa, Joensuussa, Kuopiossa, Varkaudessa ja Imatralla 1961.

  • "Matkailija kohtaa Suomessa vähäpuheisen ja kielitaidottoman kansan"

    Kuinka matkailu vaikuttaa suomalaiseen luontoon?

    Millaisen kuvan maanviljelijä Lalli antoi suomalaisesta maatilamatkailusta, kun hän halkaisi ulkomaisen vieraansa pään Köyliöjärven jäällä vuonna 1155? Entä miksi marsalkka Mannerheimin itärajan tuntumaan junailemien massamatkojen suosio loppui 1940-luvulla lyhyeen?

  • Kesäloma Suomessa ei ole hullumpi ajatus

    Matkailufilmi 1962 piirtää Suomesta postikortinmaisen kuvan.

    Suomessa riittää matkailijalle nähtävä ja koettavaa yllin kyllin. Yli 60 000 järveä, koskematon luonto, historialliset nähtävyydet, komeat kaupungit ja hyvin varustetut leirintäalueet ovat kesämatkailijan paratiisi.

  • Lasten kesäsuunnitelmia vuonna 1966

    Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa

    Toimittaja Pekka Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa telmivien helsikiläislasten kesänviettoaikeita. Suvena suunnattiin niin kesäsiirtolaan kuin mummolaankin.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Kun Kalle-Kustaa Korkki Pekka Lipposen Santo Utopiaan lähetti

    Legendaarinen kuunnelma jäi Haapakosken viimeiseksi

    Jännityskuunnelmasarja Öljyä ja aivopesua kuultiin radioaalloilla ensimmäisen kerran keväällä 1961. Tarinan päähenkilöitä ei tarvinnut kuulijoille esitellä, sillä heidät – Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – kyllä tunnettiin. Huippusuosittu sarja jäi kirjoittajansa Aarne Haapakosken viimeiseksi. Elävä arkisto esittää kuunnelman kokonaisuudessaan.

  • Kaikki äänestyksessä olleet radiodraamat on nyt julkaistu!

    Pääsikö suosikkidraamasi kärkikaartiin?

    Kiitos kaikille äänestäjille! Pyysimme teitä äänestämään kolmea suosikkia 16 radiodraaman listalta. Klassikkoteos Sinuhe egyptiläinen piti pintansa koko kahden viikon ajan ja ylsi ykköseksi saaden 22 prosenttia kaikista äänistä. Toiseksi eniten ääniä sai dekkari Maigret ja hotelli Majesticin murhat. Loputkin äänestyksessä mukana olleet kuunnelmat julkaistiin 10.7.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • “Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa” – Ylen Musiikki-tv oli musavideoiden runsaudensarvi

    Ohjelman tuottaja Anssi Autio muistelee sarjan vaiheita.

    Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.

  • Blogi: Musiikki-tv:ssä tuutattiin tuutausareita laidasta laitaan

    Musiikki-tv alkoi tv:stä vuonna 2006

    Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.