Presidentti-sarjaa kuvattiin keväällä 2016 ja helmikuussa 2017 se käynnistyi Ylen kanavilla. Vielä vuosi kuvausten jälkeen näyttelijät kaipaavat työryhmää ja toisiaan. He kokevat, että kuvaukset ovat olleet erityiset. Presidentti on draamasarja, jonka näyttelijäkaartissa on ammattilaisia Suomen huipulta. Inka Kallén ja Tommi Eronen kertovat, millaista sarjassa oli näytellä ja miten se näyttäytyy heille jälkikäteen.
“Sarja on minulle niin tärkeä”, aloittaa Inka Kallén heti. Näyttelijöistä kuulee vakaasti sen, että Presidenttiä oli ainutlaatuista tehdä. Työryhmä koki tulevansa kuulluksi, heillä oli keskusteluyhteys, ja siksi näyttelijänä varmuus heittäytyä. “Työskentely oli välitöntä ja avointa; kaikki tekivät oikeasti samaa asiaa yhdessä eri sektoreilla. Se on tietysti ohjelmia tehdessä itsestäänselvyys, mutta kun se konkretisoitui näin, se oli hyvin palkitsevaa”, Tommi Eronen kertoo ja jatkaa: “Tätä ei tehty itsekseen eikä ongelmia tarvinnut ratkaista yksin. Jos tekeminen oli meille hieno juttu, se voi jopa välittyä sarjasta.” Hän tuumii, että ainutlaatuinen ilmapiiri oli ohjaaja Lauri Nurksen ansiota. He saivat näyttää tekijöinä myös epävarmuutensa ja kysyä ilman, että kokivat itsensä typeräksi. “Ei tarvinnut pelätä, että tähän loppuu nyt kaikki työt, kun olen vähän ulalla.”
Kallénilla on samanlaisia kokemuksia: “Luottamuksen ilmapiiristä kertoo se, että olen voinut sanoa, etten oikein tiedä, miten tämä pitäisi näytellä.” Kaikkien mielet vaikuttivat olevan samalla taajuudella ja näyttelijät pystyivät keskustelemaan omista epävarmuuksistaan ja asioista, jotka pelottivat. “Kaikki olivat aika paljaana. Se ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen.” Kallénista tuntui hyvältä sanoa kuvauksissa ääneen, että häntä jännittää. Harvinaiseksi hän koki myös sen, kun Nurkse pyysi työryhmää avoimesti kommentoimaan valmiita jaksoja.
Roolitus
Molemmat tiedostavat kuitenkin hyvin oman asemansa sarjan tekemisessä. He eivät näyttelijänä keskity siihen, mitä sarjassa voisi tehdä toisin vaan kyseessä on kokonaisuus, jonka osia he ovat. ‘’Jossittelu olisi loputon suo. Otto, mikä tuntuu esimerkiksi merkityksettömältä kuvauksissa voi olla se, mikä jaksossa lopulta käytetään. Kohtaus rakentuu niin monesta asiasta”, Tommi selittää ja aloittaa uudelleen: “Tekemisen oma viehätyksensä on siinä, että se on kerrasta poikki. Se tapahtuu siinä hetkessä niillä ehdoilla.” Kallén tunnustaa, että jos leikkauspöydällä on jätetty jotain pois, hänestä saattaa tuntua, että kohtaus jää kesken. “Kyseenalaistan kuitenkin omat ajatukseni, koska katson sarjaa omasta näkökulmastani. Työntekoa helpottaa se, kun keskittyy vain siihen, että tekee oman työnsä niin hyvin kun voi”, hän kertoo ja toteaa vielä, että ohjaajalla on viimeinen sana ja niin sen kuuluu olla.
Nurkse on valinnut kaikki näyttelijät ja siksi he erityisesti kokivat, että ohjaaja luotti heihin ja antoi tilaa näytellä. “Lauri itse paljon näytelleenä ymmärtää, ettei näyttelijä ole esiintyjä ja siinä on vissi ero”, huomauttaa Tommi. Eronen ei tuntenut Lauria entuudestaan ja kokee, että yhteistyö toimi äärimmäisen hyvin – “Lämpöä ei voi teeskennellä.” Molemmat näyttelijät avaavat ohjaajan merkitystä ja yhteistyötä: heille tärkeintä on tietää, mikä on heidän tavoitteensa kohtauksessa, mitä he sanovat ja haluavat. “Samalla pitää unohtaa koko asian lisäksi kamera. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Pitää olla läsnä”, Eronen selventää.
Ei joka päivä pääse näyttelemään pääministeriä!
Molemmat näyttelijät pitivät omasta roolihahmostaan ja sitä tuntui hyvältä esittää. “Ei joka päivä pääse näyttelemään pääministeriä”, Inka naurahtaa. Petra Pennasen rooli on Kallénin uralla aivan erilainen, kuin mitä hän on aikaisemmin tehnyt. Samaan aikaan se on suurin ja siksi haasteellisin, mutta Inkaa viehätti se, kun sai olla ihan erilainen, mitä itse on. “Rooliin tuntui hyvältä astua. Jo käsikirjoituksia lukiessa heräsi olo, että tämä on minun tehtäväni eikä kukaan ole nähnyt minusta tätä puolta. Tuntui, että aika oli oikea ottaa tällainen rooli vastaan”, Inka muistelee onnellisena.
Molemmille näyttelijöille tärkeää on sarjan todenmukaisuus. Kallén kertoo, että hän kiinnittää huomiota tarinan uskottavuuteen ja käsikirjoitusta saatetaan hioa sen mukaan sopivammaksi. Presidenttiä tehdessään ja katsoessaan hän huomioi ihmisten väliset suhteet, etsii henkilöistä samaistumispintaa ja pohtii, millaisia valintoja roolihahmo tekee ja miksi. Eronen jatkaa, että tärkeintä on se, miten kukin toimii, kuitenkin kohtauksessa kolmella henkilöllä on sama tilanne. “Kyse on ystävyys- ja ihmissuhteista, henkilöistä ja heidän välisestään draamasta. Tässä sarjassa suhteiden näyttämönä vain oli presidenttiys ja sen koneisto.”
Eronen toivookin, että Presidentistä välittyy inhimillisyys. Se, että kyseessä on tavallisia ihmisiä haluineen, heikkouksineen ja tavoitteineen. Ihmisiä, jotka toimivat omien periaatteidensa mukaan isolla näyttämöllä. “Presidentti on tutkielma vallasta. Siitä, mitä valta synnyttää ja miten erilaisia tapoja sitä on saavuttaa”, hän luonnehtii.
Ammatti
Kallénista tuntui hyvältä katsoa valmiita jaksoja. Hän ihailee muiden roolisuorituksia, mutta suhtautuu itseään kohtaan kriittisemmin. Kallén tekee näyttelijänä asian kanssa töitä, ja haluaa oppia siitä eroon – tietoisesti. Jälkeenpäin Inkalle ja Tommille herää toisinaan ajatuksia, mitä näyttelijänä olisi voinut tehdä toisin. Kuitenkin onnistumisen hetkiä on paljon useammin ja kumpikin tiedostaa, että he ovat kuvaustilanteessa tehneet parhaansa. Kallén kokee sarjan katselemisen tärkeänä osana sarjan tekemistä ja kriittisyyteen taipuvaisena tapa on hänelle myös opettavainen. Inka pystyy seuraamaan itseään ulkopuolisena melko neutraalisti, kun taas Tommi kertoo sen olevan hyvin vaikeaa ja hän seuraa näyttelijäsuoritustaan. Eronen kuitenkin uskoo pääsevänsä tästä eroon vielä jonakin päivänä.
Ei sarjasta tarvitse tykätä, mutta minä tykkään.
“Jokainen arvioi sarjaa omien lasiensa, arvojensa ja uskomustensa läpi. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ihmisiä”, Inka kertoo suhtautumisestaan kritiikkiin, jota sarja on saanut. Hän on kuullut esimerkiksi kommentteja sarjan vanhanaikaisuudesta ja tylsyydestä tai siitä, että nuori naispääministeri on epäuskottava. “Mikä kenellekin on uskottavaa”, hän jatkaa ja huomauttaa, ettei ainakaan yhden jakson perusteella voi tehdä päätöstä. Kallén ei lue arvosteluita ja myöntää, että inhimillisenä ihmisenä ne saattavat kolahtaa. “Se, minkä haluan muistaa, on aika, jolloin olemme sarjaa kuvanneet. Minulla oli valtavan suuri ilo ja varmuus tehdä sarjaa. Kriitikot voivat olla mitä tahansa mieltä. Ei sarjasta tarvitse tykätä, mutta minä tykkään”, Inka sanoo vakaasti.
Kotimaisten sarjojen katsominen on Kallénin mukaan osa ammattia ja osoitus kunnioituksesta alaa ja kollegoita kohtaan. Presidenttiä tehdessä hän on oppinut muilta näyttelijöiltä paljon ja se on hänestä kullan arvoista. “Jokaisen roolin kautta oppii ja kehittyy näyttelijänä ja luottamus itseensä kasvaa. Olen kuitenkin tässä ammatissa itseäni varten. Kukin meistä on valinnut työn, joka tuntuu omalta. Tärkeintä minulle on löytää oma tapa työskennellä.”
Työnteko voi olla hauskaa ja minulla on lupa olla iloinen siitä, että teen tätä työtä näiden ihmisten kanssa.
Tommilla on kritiikistä yhtäläinen näkemys Inkan kanssa: sen lukeminen ei tee hänelle hyvää, eikä hän löydä siitä mitään sellaista, mikä auttaisi myöhemmin. “Se on mitä on, niin hyvässä kuin pahassa. Arvoni ei rakennu palautteen mukaan. Sarjan tekeminen tapahtuu siinä hetkessä niiden ihmisten kanssa ja se on minusta hienoa. Jälkikäteen asia ei muutu”, hän kuvailee. Eronen ei omassa elämässään juurikaan tule törmänneeksi arvosteluihin ja myös hän välttelee niitä. Tommin mukaan TV on kuitenkin iso julkinen väline ja tavoittaa suuren yleisön edelleen. Hän kertoo huvittuneena oudosta tilanteesta, jossa puolituntematon henkilö oli kehottanut Tommia käyttämään pukua. Vasta paljon myöhemmin Tommi tajusi, että tämä oli viitannut häneen Artona Presidentti-sarjassa.
Eronen kokee, että katsottuaan sarjan, sen prosessi on lopullisesti ohi. Samalla se tuntuu armottomalta, kuin tilinpäätös työstä, jota on tehty pitkään. Hän kokee, että Presidentin tekeminen on opettanut hänelle erityisesti ryhmätyötaitoja ja toivoo, että on oppinut pois esimerkiksi jääräpäisyydestään tai sulkeutuneisuudestaan. Häntä harmittaa, että jännittää uusia ihmisiä ja tilanteita aluksi paljon. Tommi uskoo, että juuri tämä projekti on tehnyt hänestä rennomman ja avoimemman. “Työnteko voi olla hauskaa ja minulla on lupa olla iloinen siitä, että teen tätä työtä näiden ihmisten kanssa”, Eronen kuvailee ja kiteyttää sarjan toteuttamisen: “Kokoonnutaan yhteen, tehdään ja sitten tiimi hajoaa. Kuvauksissa välittyy täydellisesti koko työn luonne – se pysyy hetken.”
Presidentti katsottavissa Yle Areenassa.
Lisää kuvausten tunnelmia ja Laura Malmivaaran ottamia upeita kuvia!
