"Elikkäs, elikkäs, nyt olisi kaksi kokonaista päivää takana. Saavuin siis torstai-iltana. Vielä en ole joutunut arjen keskelle, vaan olemme tehneet lähinnä kaikkea hauskaa. Suhtautuminen toisiimme isäntäperheen ja minun välillä on ollut ystävällistä, varovaista ja hieman tunnustelevaa vielä. En ole kaikissa tilanteissa vielä täysin varma, miten kannattaisi toimia." Ronin tunnelmia Kanadasta.
Olemme tehneet tänä viikonloppuna kaikenlaista yhdessä, mutta olen tietyissä tilanteissa miettinyt kannattaisiko minun antaa heille sekä myös itselleni vähän omaa tilaa.
Viikonloput ovat kuitenkin aina vapaita minun osaltani, mutta olen ajatellut, että ensimmäinen viikonloppu olisi hyvä käyttää hyväksi perheeseen tutustumiseen.
Olen parhaaksi katsonut välttää molemmin puoleisen kiusaantuneisuuden ja poistunut takavasemmalle. Selkeästi siis osa-alue, jossa parantamisen varaa löytyy...
Tosin välillä tuntuu, että olen vain yksinkertaisesti niin suomalainen, mitä tulee kanadalaiseen small talkiin, että olen parhaaksi katsonut välttää molemmin puoleisen kiusaantuneisuuden ja poistunut takavasemmalle.
Selkeästi siis osa-alue, jossa parantamisen varaa löytyy...
Olen huomannut myös, että perheen nuorimmat Taylor ja Sydney ovat vierastaneet minua hieman. Joskus kun olen koittanut lähestyä heitä, he tuntuvat mielummin haluavan pitää etäisyyttä.
Syy saattaa olla sekä minun tavassani lähestyä, puhua, käyttäytyä, kuin heidän luonteissaan, iässään ja yleisesti siinä, että olen olen täysin uusi kasvo täällä ja heidän ikäisilleen (1v ja 3,5v) vierastaminen on melko normaalia.
Sen sijaan perheen esikoinen, Peyton (kohta 6v) on ollut rohkeampi. Ensimmäisestä päivästä lähtien hän on ollut rohkea kertomaan, kyselemään ja tekemään kaikenlaista kanssani. Olenkin edelleen sitä mieltä, että olen parhaimmillani 6-10-vuotiaiden lasten kanssa.
Sain ohjeistuksen, että vohvelit ovat täysin käypää ruokaa lapsille myös lounaaksi.
Ruokailutottumukset ovat täällä päin hyvin erilaiset. Tiesin jo etukäteen, ettei pohjoisamerikkalainen ruokavalio ole lähelläkään valiota, mutta rehellisesti sanottuna yllätyin silti täkäläisten käsityksestä ravitsemuksen suhteen.
Kaupoissa on selkeästi nähtävänä suuret valikoimat tämän hetken trendikkäimpiä terveysruokia, mutta ainakin tämän perheen sisällä tottumukset ovat lähempänä "perinteisimpiä" eineksiä.
Aamupalaksi normaalia ovat vohvelit ja pannukakut, ruoat, joita kotona päin kutsumme jälkiruuiksi. Lounas noudattaa usein melko samaa kaavaa. Sain ohjeistuksen, että vohvelit ovat täysin käypää ruokaa lapsille myös lounaaksi.
Kaikkein yleisin ja varsinkin lasten ehdoton suosikki on ilman muuta makaronijuustohöttö... täällä päin tuttavallisemmin mac 'n' cheese. Kyseinen lemppari koukuttaa yksinkertaisuudellaan. Maussa on kuitenkin tiettyä twistiä, jonka ymmärrän vetoavan erityisesti lapsiin. Olen jo itsekin alkanut himoita yhä enemmän ja enemmän kyseistä ruokaa.
Iso ero annosten suhteen on myös niiden monipuolisuus. Suomessa varsinkin lounaat ovat usein hyvin täyteläisiä ja monipuolisia. Täällä lounaat ovat sellaisia, joita meillä päin kutsuttaisiin välipaloiksi tai jopa jälkiruoiksi. Olen itse hyvin tarkka ravinnon terveellisyyden suhteen, joten ehkä tämän perheen ruokailutottumukset kauhistuttavat minua siksi hieman normaalia enemmän.
Ennen maahan tuloa odotin kanadalaiselta ympäristöltä tietynlaista samankaltaisuutta Suomen kanssa. Sijaitsevathan molemmat maat samalla kasvillisuusvyöhykkeellä. Vancouver on kuitenkin hyvinkin erilainen. Paikallinen ilmasto on muuta Kanadaa paljon leudompi ja sateisempi. Kasvillisuus onkin täälläpäin paljon rehevämpää kuin kotopuolessa.
Maasto on myös paljon aaltoilevampaa kuin Suomessa. Korkeuserot ovat jopa niinkin suuret, että korvani menevät usein lukkoon autolla ajaessa lähiympäristön mäkiä ylös alas.
Täällä North Vancouverissa on myös paljon vuoria ja talostamme aukeavat mahtavat näyt vuorille, jonne pilvetkin ulottuvat. Luonnon näyttävyyden suhteen sanoisinkin Vancouverin peittoavan Suomen mennen tullen.
Terkuin,
Roni
Vancouver 25.9.2016
RONIN MUUT kirjoitukset:
- Ronin arki sujuu paremmin: "Olen kasvattanut auktoriteettiani, jota pelkäsin olevan liian vähän"
SEURAA Ronia ja au paireja Facebookissa ja Instagramissa.
