Hyppää pääsisältöön

Kirje lukijalle: kuulumisia ja yliluonnollisia kokemuksia. Ynnä muuta. Eikä siinä vielä kaikki! Eikun olikin jo kaikki siinä. <em>(Kylläpä aika rientää!)</em>

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kirje lukijalle: kuulumisia ja yliluonnollisia kokemuksia. Ynnä muuta. Eikä siinä vielä kaikki! Eikun olikin jo kaikki siinä. (Kylläpä aika rientää!)

Hai.

Mitä kuuluu?

Minulle kuuluu älyttömän hyvää! Paitsi polvet tuli äkkiä itsistään kipeiksi, niin kipeiksi kuin olisi juonut ayahuascaa tai mitä lie terpentiiniä ja sitten kaasupäissään tapellut ja paininut ratapihalla Jugoslavian mafialaisten kanssa amerikkalaista backyard wrestlingiä (sitä missä aikuiset miehet yhteisesti sovitulla, tietyllä takapihalla kaljakännissä hakkaavat toisiaan auton pölykapseleilla, potkukelkoilla, jerrykannuilla, ruukistaan irti kiskotuila - tai ei-irtikiskotuilla - begonioilla, jne.

(Ratapiha kun käsittääkseni on sepeliä, niin se ei ole hyvä paikka painia ja tapella, luulisin. Ainakaan polvimielessä. Eikä backyard wrestling-mielessäkään.)

Ja muitakin vastoinkäymisiä kuin polvet, on! Lyhyyden tähd. luettelen vain tämänpäiväiset.

Hahmottelen ne kahteen pääryhmään, ja aliryhmiin niissä, täten:

A - Sisätilavastoinkäymiset

-Pienet

-Isot

-Vaikeasti hahmotettavat

B - Ulkotilavastoinkäymiset

-Pienet

-Isot

-Vaikeasti luokiteltavat

Alkaa.

A: Sisätilavastoinkäymiset

-Pienet

1. Jonkun koira haukkui pihalla. Mutta kolmikerroslasien ansiosta joutui pinnistelemään että kuuli sen. Ärsyttävä jap jap jap. (Mutta eniten ärsytti se, kun tuli monesti aina se kolme, että jap jap jap. Ja taas, jap jap jap. Niin monen kolmen sarjan jälkeen tulikin vain: jap jap - . Ja sitten siinä odotat että tulisi se puuttuva jap niin ei tule! Kiusalla!!

-Isot

Yöllä näin unta, jossa näin unta. Ihan oikeasti tapahtui tämä siis, näin sisäkkäiset unet. Mutta en muista mitä unta siinä unen unessa näin. Tavallaan siis yksi uni viety! Jo ennen kuin edes päivä alkanut oli!

2. Herätessä luulin että on lauantai. Olikin jo sunnuntai. Yksi päivä viety tältä! Jo t*o*i*n*e*n vienti-asia samana päivänä!

3. Mutta olipa päivä ja uni mikä hyvänsä, heräsin virkeänä.

Olisin tahtonut nukkua vielä! Mutta eipä auttanut, kun ei pystynyt! Liian aikaisin mennyt nukkumaan edellisenä iltana, kaikki uni jo käytetty! Toista tuntia tärväytyi yrittäessä lisä-nukkua. Eikä unta annettu! Ei minuuttiakaan!

Aivan kuin härnätäkseen!

Petetty olo siitä vieläkin, tällä!

4. Suihkuhuoneessa laitoin rasvaa kuivaan kohtaan.

Tuubin jengat sellaiset, että koko ajan menee se korkki vinoon. Vaikka 400 kertaa yrität rauhallisesti laittaa oikeille jengoille.

Miten voi lääkevoideteollisuus - sentään insinöörejä ja lääkäreitä ja kemistejä he - kuvitella, ettei minulla ole mitään tärkeämpää tekemistä tässä elämässä, kuin pyöritellä kirot. voidetuubin korkkea oikean käden etu-ja keskisormen välissä edestakaisin, koettaen saada vasemmassa käd. pidetyn voidetuubin jenkoja “ottamaan” korkki oikeassa asennossa.

5. Suihkuhuoneesta tullessa joku paperi, kuitti vissiin tarttui oikean jalan jalkapohjaan!

Mietin, että irrotanko, vai odotanko, että kun jalka kuivaa, irtoaa itsestään.

Ei huvittanut hyppeä yhdellä jalalla, (kun voi liukastua ja pää katketa -ja kuka muka senkin korvaa!!) joten odottelin, että jalka kuivaa ja lappu irtoaa itsestään.

Pitkään piti kävellä asunnossa, ennen kuin irtosi se. Ehti tulla kylmä. Kun laitoin paidan, niin vielä myöhemminkin kylmi selästä, lapaluiden välistä. Tuli vähän surullinen olo, kun oli jo niin paljon vastoinkäymisiä, ja vielä kylmi.

6. Vieläkään ei ole löytynyt keksejä, joita kaupasta ostin, mutta joita missään vaiheessa ei löytynyt asunnosta (jossa ei ole käynyt kukaan muu kuin minä), ja jotka eivät olleet kauppaankaan jääneet.

Ei siis olisi voinut ottaa keksiä, jos olisi tehnyt mieli keksiä. Alkoi jännittää, että alkaako nyt tehdä mieli keksiä, justiin kun niitä kyllä teoriassa on, mutta ei tiedä missä! Ihme Schrödingerin keksit! Onneksi ei alkanut tehdä mieli keksejä, vaan banaania, jollaisia sentään oli ja löytyi. Kuorin, pureskelin ja nieleksin 2 banaania.

-Vaikeasti luokiteltavat:

Oli siirretty kelloa muistamatonta unta nähdessäni. Tunti viety tältä, omassa sängyssä älyttömänä ollessa! Kuin veisi puolustuskyvyttömältä tajuttomalta rahat kukkarosta sairaalassa nukutuslääkäri!

Ulkotilavastoinkäymiset

-Pienet

0 kpl

-Isot

Pysäköintiautomaatti ei lukenutkaan kortista lähimaksua, vaikka lupasi!

Meni ainakin 10 min. sen petturiautomaatin kanssa tapellessa.

Pilviä Tampereen iltataivaalla - pilvistä yksi näyttää oikealle kaahaavalta porsaalta, näkyy kärsä, korvat jne.
Pilviä Tampereen iltataivaalla - pilvistä yksi näyttää oikealle kaahaavalta porsaalta, näkyy kärsä, korvat jne. Kuva: Markus Kajo mmxvii pilviä,2017

Tähän mennessä siis menetetty jo:

1 uni

1 päivä

Toista tuntia (nukkumis-yritännän aika)

1 tunti (kellon siirtö)

10 min (petturiautomaattiviive)

Vaikeasti luokiteltavat:

1. Söin töissä kalaa (kiin. 魚). En ole pitkään aikaan syönyt siellä. Niin oli kalaa heillä siellä, ja hyvää! Lohta (鮭魚) oli se 魚.

Mietin, että varmasti ollut monta kertaa hyvää kalaa tarjolla siellä, sillä aikaa kun en ole käynyt syömässä siellä. Ties kuinka monta kalaa menetetty! Ehkä jopa 60!!!

2. Illalla kävin miettimässä kahvilassa, ja join kaakaota. Puhtaalle paidalle tietenkin meni tippa (hepr. טיפה, “tipa”) . Näkyy ikävästi!

Eli päivän saldo illansuuhun saakka taltioituna:

Menetettyjä:

1 uni (navajonkiel. naʼiidzeeł ) Linkki äänitiedostoon. Klikkaa nuolta sanan " naʼiidzeeł " vieressä.

1 päivä (jap. 日)

Toista tuntia (nukkumis-yritännän aika)

1 tunti (arab. ساعة) (kellon siirtö)

10 min (petturiautomaatti)

Ties kuinka monta ( ≤ 60!!!) kalaa! (k. 魚)

Paidan pitöä ainakin yli 1 tai 2 (jap. 一 … 二 ) pvää. (日)

Mutta sitten yliluonteviin kokemuksiin.

1) Tästä ekasta (ja ehkä tokastakin) lähetän kuvan, kun ehdin: Tietty Yliopiston apteekin muovikassisarjan muovikassi on sellainen, että siihen rei’itetty “kantamiskolo” on juuri saman kokoinen ja muotoinen kuin tietyn lasisen saunanoven puisen kahvan pääty ylhäältä katsottuna! Pujottuu paikoilleen täydellisesti! Ei milliäkään ole koko ali, eikä yli. Miten voi olla! Onko asiaa edes tutkittu, mikä on todennäköisyys?!

2) Tietyn taskulampun (Pila GL4 8402F) loppupää on juuri sopivan kokoinen Gatorade-urheilujuoman “varmistinkorkin” laskemiseksi siihen "katoksi", kun lamppu on pöydällä, valopää alaspäin. Edelleen: todennäköisyys - ylimaallinen!!!

3) Kolmas yliluonteva kokemus oli kun ajoin ennen auringonlaskua ja katselin ruskopilviä taivaalla. Mieleen tuli täysin tyhjästä sanat egli ja église. Ensimmäinen on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa ahventa, toinen on ranskankieltä ja tarkoittaa kirkkoa. Osuiko joku typpikupla aivon siihen kohtaan, jossa on egl-alkuisia sanoja, vai mikä ne kaksi sanaa heitti mieleeni ihan tyhjästä, kesken iltaruskonajelun, kun ei ollut kirkkoja eikä ahvenia näköpiirissä missään..!? Liekö lopunajan enteitä tuo! Että alkaa loppua muisti, ja heittelee ylimääräisä sanoja ulos, tehdäkseen tilaa.

4) Neljäs yliluonteva kokemus: Nimestä Korovjev tulee mieleen junavaunun pyörä, kun siinä pyörässä pitää olla toisella puolella “lieri”, ettei tipu juna kiskoilta.

5) Viides ylimaallinen kokemus: näin pilven, joka oli kuin porsaan pää sivulta katsottuna. Otin valokuvan. Liitän oheen, kunhan ehdin. Porsaanpää löytyy kuvasta alaoikealta, jostain kultaisen leikkauksen huitteilta - suu auki, kärsä osoittaa oikealle.

6) Ylil. kok: huoltoaseman maassa oli paperinenäliina ihmeellisesti kiertynyt tallautunut niin, että se oli täsmälleen kuin japanin hiragana-kirjaimiston kirjain shi (し) peilikuvana!

Maassa kiertynyt, vääntynyt ja littaantnut paperinenäliina muodostaa japaninkielen hiragana-merkistön shi-merkin peilikuvana.
Maassa kiertynyt, vääntynyt ja littaantnut paperinenäliina muodostaa japaninkielen hiragana-merkistön shi-merkin peilikuvana. Kuva: Markus Kajo mmxvii paperinenäliina

Muuta ei juuri nyt tule mieleen, paitsi eilen oli kaksi (jap. 二 ) migreeniä aika peräkkäin, ja sitten tuli kynnen alle haava paperista, ja nyt on kiroittaminen samanlaista kuin yhtä tassua aristavan koiran kolmiloikkajuoksu. Jap jap jap .

Terveisin!

mk

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.

  • Antti Heikkinen: Oi, Tuntematon!

    Tuntematon sotilas herättää voimakkaita mielipiteitä.

    Parin viikon kuluttua Suomi on täynnä kriitikkoja. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas herättää kansassa enemmän voimakkaita kuin ympäripyöreitä mielipiteitä, kirjoittaa kirjailija Antti Heikkinen.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.