Hyppää pääsisältöön

Johannes Ekholmin julkisuuskuvassa mustekala siteeraa Marxia

Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm
Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm Kirjailija, näytelmäkirjailija Johannes Ekholm Kuva: Yle johannes ekholm

Johannes Ekholm on entinen graafikko ja nykyinen kirjailija, joka näkee patriarkaalisia ja rasistisia rakenteita joka puolella. Mieluiten hän makaa sohvalla älypuhelin kädessä ja syö karkkia.

Teksti: Petri Vieno

Johannes Ekholmin esikoisromaanista Rakkaus niinku on puhuttu paljon. Lukuisat lehdet ja blogit ovat ylistäneet teosta, eikä sukupolviromaani-käsitteen käytössä ole kursailtu.

Ekholm on aiemmissa haastatteluissa sanonut, ettei osaa kirjoittaa. Nyt hän kertoo, ettei ole vielä opetellut juonen rakentamista, mikä asettaa omat rajoitteensa.

– Haluaisin osata kirjoittaa niin, että lukijassa heräisi halu vaikkapa rikkoa jotain, varastaa jotain, vallata talo, tukkia Mannerheimintie liikenteeltä, haistattaa vihaamalleen ihmiselle paskat, kieltäytyä tekemästä työtä jota vihaa, lähteä väkivaltaisesta suhteesta, rakastua sokeasti, luopua häpeästä, rakentaa jotain, polttaa Suomen lippu eduskuntatalon portailla, Ekholm maalailee.

Ennen esikoisromaaniaan Ekholm tuli tunnetuksi Kaspar Hauser (yhdessä Akse Pettersonin kanssa) ja WunderKinder -näytelmien käsikirjoittajana.

Ekholm ammentaa töihinsä aineistoa Aristoteleen Runousopista, feministisestä ja marxilaisesta filosofiasta, tosi-tv:stä, raplyriikoista, Jari Sarasvuosta, Timo Koivusalosta, ja monesta muusta.

Romaania Rakkaus niinku lukiessa tuntuu kuin kirja kertoisi vähän kaikesta. Siinä kolmekymppinen toimittaja Joona nauhoittaa arkisia dialogeja, joissa näyttäytyy monia ajallemme ominaisia ongelmia.

Sukupuoleen kohdistuva sorto, kulttuurinen omiminen, yksinäisyys, Ehkolm ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin. Kritiikin kohteeksi joutuu erityisesti nykyajan työelämä.

Typerä työ, korkea palkka

Ekholm ajattelee ihmisten addiktoituvan työstressin aiheuttamaan euforiaan. Myös hänelle stressi on koukuttavaa, mutta samalla sairastuttavaa. Joskus stressi saattaa aiheuttaa Ekholmille monta viikkoa kestävän kuumeen, joten nykyään hän pyrkii välttelemään sitä. Ekholm ihmettelee nykyajan työelämää.

– Jostain syystä ihmiset tekevät enemmän töitä kuin ennen, ja samalla he ovat stressaantuneempia, ahdistuneempia, masentuneempia ja yksinäisempiä kuin koskaan. Työnteosta on tullut itseisarvo. Samaan aikaan työn merkityksellisyys kuitenkin vähenee.

Ekholmin mukaan nykyajan nyrkkisääntö on, että mitä turhempi työ, sen korkeampi palkka. Työntekijä saa rahallisen korvauksen lisäksi menestyjän identiteetin, joka takaa yhteenkuulumisen tunteen muiden hyväosaisten parissa. Sieltä kuplasta on helppo unohtaa, että kaikki ihmiset eivät ole rikkaita tai edes keskiluokkaa.

Suomen nykytilanne on kirjailijan mielestä kurja. Ne, joilla on työtä, tekevät sitä liikaa ja työttömiä kuritetaan.

– Vastikkeellisella työttömyystuella olevat halutaan pakottaa kaikenmaailman keksimällä keksittyihin pakkotöihin, tyyliin metsään poimimaan käpyjä.

Suurin ongelma maailmassa ei ole köyhyys, vaan äärimmäinen rikkaus, Ekholm pohtii. Rahaa olisi mihin vaan. Se vaan pitäisi jakaa eri tavalla.

– Kaikki työ, joka pyrkii säilyttämään yhteiskunnan ja valtasuhteet tällaisenaan, on v***n typerää. Silti on myös paljon arvostettavia töitä, kuten vanhustenhoito. Tällaiset työt ovat kuitenkin huonosti palkattuja.

Ekholm muistuttaa, että politiikkaa ohjaavat aina ideologiat ja intressit. Nykyisen hallituksemme päätökset työttömyysturvan leikkaamisesta ja työajan pidentämisestä perustuvat ideologiaan, joka hyödyttää vain päätöksentekijöitä.

Oppiminen on lähellä rakastumista

Ideologiat ohjaavat myös fiktiota. Ekholm huomauttaa, että esimerkiksi romaanit esittävät kirjailijan väitteitä siitä, millainen maailman pitäisi olla.

Silti Ekholm painottaa, että kirjallisuus on kirjailijasta irrallista ja itsenäistä. Jokin asia merkitsee yhdelle jotain, toiselle jotain muuta. Kirjailija ei ikinä saa tarkalleen tietää, miten lukijat ovat kokeneet romaanin.

– Ehkä kirjottaminen on vähän kuin syljeskelisi johonkin jokeen, ja se oma sylki tulee osaksi sitä virtaa ja veden kiertokulkua. Ehkä se ravitsee jonkun puun jossain. Tai sitten ei.

Kirjailijan vastauksista huokuu laaja lukeneisuus. Hän ylistää kirjallisuutta ja sanoo, että lukeminen tekee elämästä vähemmän arkista. Lukiessa voi melkein nähdä toisen pään sisään. Silloin oppii uutta.

– Uusien asioiden oppiminen tuntuu minusta melkein samalta kuin rakastuminen. Maailmaan tulee lisää kirkkautta, värikylläisyyttä ja kontrastia.

Älypuhelin on Ekholmille lisäraaja

Tuntuu oudolta kutsua Ekholmia kirjailijaksi. Ennemmin hän on eräänlainen valtarakenteita horjuttava alkemisti, joka luo ajankuvaa käyttämällä elementtejä Roland Barthesin ajatuksista internetin ilmiöihin.

Internet onkin suuri osa Ekholmin elämää ja teoksia: – Älypuhelin on minulle vähän kuin lisäraaja.

Internet ja some tarjoavat kirjailijalle mahdollisuuden olla yhteydessä muihin tavoilla, jotka rikastuttavat elämää. Internetistä Ekholm löytää myös omakuvansa.

– Koska yritän aina kääntää puheen luokkaeroihin ja vieraantumiseen, ja kuulemma näen patriarkaalisia ja rasistisia rakenteita jokaisessa ovennupissa, julkisuuskuvani kai muistuttaa meemiä, jossa Paavo Pesusienen mustekalakaveri Squidward Quentin Tentacles huutaa megafoniin Marx-sitaatteja.

Kirjoittaja opiskelee luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa

JOHANNES EKHOLMIN LUKUTÄRPIT:

Tao Lin: Tai Pei
Natasha Stagg: Surveys
Liv Strömquist: Uppgång & Fall
Mary Gaitskill: Bad Behavior
Peter Frase: Four Futures

  • Kuinka sitä ollaan hyvä mies, Juha Itkonen?

    Opiskelijan ja kirjailija kirjeenvaihto miesten kesken

    Kirjoitin intiimin kirjeen, jonka pääsisältö on seksi, ja lähetin sen kirjailija Juha Itkoselle. Sitten odotin. Pelkäsin kasvojen menetystä monta pitkää päivää. Sitten Juha vastasi. Onneksi hän osoittautui hyväksi mieheksi.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi? Haastattelussa Anu Kaaja

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä. Teksti: Emmi Ketonen Anu Kaajan helmikuussa ilmestynyt ensimmäinen romaani Leda sijoittuu 1700-luvun Ranskaan.

Kirjojen Suomi