Puolueet: Kilpailutus ei sovi vammaisten palveluihin

Kehitysvammaisia aikuisia ulkoilemassa talvella. Kuva: Yle, Antti Lempiäinen kehitysvammaiset,kehitysvammaisuus,Kehitysvamma,kehitysvammaisten ohjaajat

Julkaistu 27.03.2017 - 16:19. Päivitetty 29.03.2017 - 13:21

KESKUSTAN EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Keskusta suhtautui vaatimukseen ymmärtäväisesti. Hankintalain käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnasa kävi ilmi, ettei yksittäistä ryhmää ole mahdollisuutta rajata hankintalain kokonaisuudesta pois. Asia selvitettiin perusteellisesti.

On hyvä, että uusi hankintalaki mahdollistaa hankintasopimusten tekemisen toistaiseksi voimassaoleviksi eikä se velvoita kilpailuttamaan tietyin väliajoin esimerkiksi henkilön asumispalveluja. Kunnilla on oikeus päättää kuinka se toteuttaa palvelut ja Keskustalle on tärkeää, että valittu palvelujen hankintatapa (esimerkiksi kilpailutus) ei vaaranna asiakkaiden oikeutta palveluihin esimerkiksi palveluntuottajan vaihtumiseen liittyvien syiden takia. Uudessa laissa korostetaan myös aiempaa lakia voimakkaammin muiden tekijöiden kuin hinnan käyttöä hankintojen kriteerinä ja asiakkaan kuulemisen merkitystä.

On tärkeää huomata, että kehitysvammaisten oikeudet säädellään kehitysvammalaissa, ei hankintalaissa. Tällä hetkellä vammaislainsäädäntöä uudistetaan. Lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle kevään mittaan. Suomi on sitoutunut YK n vammaissopimukseen ja se on Keskustalle tärkeää.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Hankintalaki ei juurikaan ole ongelma, vaan ostajan pitää tarkasti miettiä mitä haluaa ja minkälaisella hankinnalla tavoitteeseen päästään. Oleellista pitkäkestoisten kehitysvammaisten asumispalvelujen sopimuskausien aikaansaamiseksi on hankintaosaamisen vahvistaminen niin kilpailutuksen kuin hankintasopimusten tekemisen osalta. TEM on rahoittanut yhdessä Kuntaliiton kanssa neuvontapalvelua, joka vastaa vuosittain satoihin hankintojen kilpailutusta koskeviin kysymyksiin ja se osallistuu laajasti muuhunkin neuvontaan ja koulutukseen.

Hankintojen rooli sote-palveluissa muuttuu, kun vammaispalveluissa otetaan käyttöön mm. henkilökohtainen budjetti. Keskusta pitää tärkeänä, että vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus kasvaa valinnanvapauden lisääntyessä henkilökohtaisen budjetin myötä. Esimerkiksi jos henkilö ei ole tyytyväinen oman kunnan asumispalveluihin, hänellä on oikeus valita parempana pitämänä asumispalvelujen tarjoaja.

Uusi hankintalaki velvoittaa kuulemaan asiakasta osana hankinnan suunnittelua ns. käyttäjäasiakkaiden osalta. Keskustan mielestä vammaisilla ihmisillä ja heidän omaisillaan ja läheisillään on oltava aidosti mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä sisällön ja ratkaisujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hyvin suunniteltu asumisen, tekemisen, palvelujen ja tuen kokonaisuus tuo palvelujen käyttäjälle mielekkään näköalan tulevaisuuteen.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Suomen hankintalaissa on otettu sote-palveluihin kaikkein kevein menettelysääntely mitä direktiivi mahdollistaa. Esimerkiksi mistään tietystä menettelystä ei säädetä, ja se tarkoittaa, että ostaja voi vapaasti neuvotella ja varmistaa, että laatu on oikea ja riittävä. Keskustalle on tärkeää, että direktiivi mahdollistaa sen, että hankkijalla on vastuu hyvän asumispalvelun toteutumisesta ja sen pitää kuulla käyttäjäasiakasta. Ostaja päättää hankinnan laadusta ja sisällöstä ja määrittää kuhunkin hankintaan sopivat kriteerit tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa.

Keskusta olisi ollut valmis käyttämään hieman suurempaa liikkumavaraa, jonka direktiivi olisi sallinut, mutta eduskunta päätyi nyt hyväksyttyyn malliin.

Uusi laki on juuri astunut voimaan ja vielä on ennenaikaista sanoa, kuinka se toimii. Hankintalakiin on otettu aiempaa enemmän velvoittavia sääntöjä siitä, kuinka laatu voidaan huomioida hankinnoissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita ei voi kilpailuttaa pelkällä hinnalla, ellei siihen ole joitain aivan poikkeuksellisia syitä.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Keskustalla ei ole asiaan tarkkaa kantaa. Oleellista on kuitenkin, että voimassaolevia vammaisten asumispalveluja ei uudelleen kilpailuteta kuin hyvin perustellusta syystä. Niin kutsuttuja elinikäisiä palveluita voidaan järjestää ja hankkia myös suorahankintana, jolloin lyhyet sopimuskaudet eivät ole ongelma. Myöskään henkilökohtaisen budjetin turvin hankittavia palveluita ei tarvitse kilpailuttaa.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Laki velvoittaa kuulemaan kehitysvammaisia heitä koskevien palvelujen järjestämisessä ja uusi hankintalaki paransi tilannetta huomattavasti entisestään. Uudessa hankintalaissa on nimenomaiset säännökset siitä, että asiakkaita on kuultava osana hankinnan suunnittelua. On tärkeää, että tämä toteutuu myös käytännön tasolla. Sote-uudistuksen yhteyteen suunniteltu henkilökohtaisen budjetin ja asiakassetelien käyttöönotto lisää palveluiden käyttäjien oman äänen kuulumista.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Keskustalla ei ole selkeää käsitystä suomalaisten palveluntuottajien menestymisestä, mutta pidämme tärkeänä, että myös pienille ja keskisuurille tuottajille löytyy oma merkittävä rooli tällä sektorilla.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Kuntien pitää kehittää toimintaansa jatkuvasti palvelemaan kuntalaisten tarpeita paremmin, kehitysvammaisten palvelutuotanto ei tee asiassa poikkeusta.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Tuottaja voi olla julkinen, yksityinen tai järjestö. Tärkeintä on, että tuottaja pystyy laadukkaasti ja luotettavasti tuottamaan asumispalvelut ja huomioimaan kehitysvammaisten asumiseen liittyvät tarpeet.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Keskusta pitää vammaisten henkilökohtaista budjetointia hyvänä asiana, joka lisää vammaisten itsemääräämisoikeutta. Pidämme tärkeänä, että henkilökohtaisen budjetin on oltava käyttökelpoinen eri vammaisryhmille, myös henkilöille, joilla on vaativia sosiaalihuollon tarpeita.

Henkilökohtaisessa budjetissa perusideana on, että henkilölle muodostetaan hänen tarpeidensa ja toiveidensa sekä tuen ja palveluiden kustannusten pohjalta henkilökohtainen budjetti, jonka käytön henkilö suunnittelee itse, yhdessä läheistensä kanssa tai ammattilaisen avustamana. On hyvä, että vammaisille henkilöille tulisi oikeus itse suunnitella palvelujensa sisältö ja valita hänelle sopivimmat palvelujen tuottajat budjetin rajoissa. Valinnanvapauden vahvistamisen yhteydessä on samalla huolehdittava asiakkaan oikeuksien turvaamisesta. Erilaisia palvelutarpeita omaavien asiakkaiden tarvitsemaan tukeen päätöksenteossa on luotava riittävät mekanismit ja toimintamallit.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Keskusta seuraa aktiivisesti miten uusi hankintalaki toimii. Työ vammaisten ihmisten aseman parantamiseksi ei suinkaan ole loppunut. Suomessa vammaisten asemaan sekä asumiseen ja palveluihin vaikuttavat useat meneillään olevat asumiseen, palveluihin ja palvelurakenteen uudistamiseen liittyvät uudistukset ja hankkeet. Vammaisten henkilöiden asumisessa tavoitteena on laitosasumisen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä. Sote-uudistus siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun ensisijaisesti maakunnille ja tulee muun muassa poistamaan erityishuoltopiirit. Keskusta uskoo, että eri toimijoiden hyvä yhteistyö sekä palvelujen ja osaamisen kehittäminen voivat jatkua tulevissa uusissa maakunnallisissa rakenteissa.

KOKOOMUKSEN EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

- Hankintalaki koskee kaikkia kilpailutuksia ja edistää hankintojen laatua. Se on ennen kaikkea menettelytapalaki, joka määrittelee reunaehdot palveluiden kilpailutusten toteuttamiseen. Kokoomuksen mielestä mitään ryhmää ei jätetä lain ulkopuolella, mutta sosiaali- ja terveysalan kilpailutuksista tulee määritellä tarkemmin sisältölaeissa ja siellä ottaa huomioon esimerkiksi vanhusten ja vammaisten erityistarpeet.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

- Ks. yllä. Asumispalveluista tulee tarkemmin säädellä esimerkiksi vammaispalvelulaissa.

- Uudessa hankintalaissa on aiempaa lakia voimakkaammin korostettuna muita kuin hintaan perustuvia kilpailutustekijöitä ja asiakkaan kuulemisen merkitystä korostetaan. Erityisesti järjestökenttä on nostanut esiin huolensa elämänmittaisiin ja välttämättömiin palveluihin, kuten vammaisten ja ikäihmisten asumisen kilpailutuksiin liittyen. Asiaan on suhtauduttava vakavasti. Valittu hankintatapa – oli se sitten kilpailutus tai suorahankinta – ei saa vaarantaa oikeutta riittäviin palveluihin.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

- Jo nykyisellään on mahdollista toteuttaa niin kutsuttujen elinikäisten palvelujen järjestäminen kuntalaisille muilla tavoin kuin kilpailuttamalla, esimerkiksi suorahankintana. Kokoomus korostaa, että kuntien on palveluja toteutettaessa arvioitava huolella asiakkaiden tarpeet ja toiveet. Näin ei nyt aina tapahdu. Kunnissa olisi hyvä olla enemmän hankintaosaamista, jotta hankintalain soveltamisessa voidaan huomioida kuntalaiset ja erityisryhmät parhaalla mahdollisella tavalla.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

- Kokoomuksen mielestä vammaisia ja heidän läheisiään tulee kuulla kunnissa ja heidän toiveensa huomioida. Paljon palveluita tarvitsevien palveluja tulisi tarkastella jokaisen kohdalla kokonaisuutena. Tähän Kokoomus pitää suunniteltua henkilökohtaista budjettia hyvänä ratkaisuna. Tätä ovat myös vammaisjärjestöt kannattaneet. Vammaispalvelulain uudistuksessa järjestöjä kuullaan myös.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

- Suomessa sosiaalipalveluissa tuottajia on paljon yksityiseltä puolelta sekä kolmannelta sektorilta.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

- Kokoomus pitää hyvänä, että palvelutuotanto toteutuu monituottajamallilla. Tätä edistää hyvin valinnanvapaus. Julkiset palveluntuottajat tulevat olemaan jatkossakin merkittävässä roolissa.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Valinnanvapaus tuo asiakkaan palveluiden keskiöön. Kun valinnan palveluiden tuottajasta tekee käyttäjä, hankintalaki ja kilpailutusta ei tarvitse soveltaa ja silloin mennään vammaisten ehdoilla.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

- Kannatamme tätä lämpimästi.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

- Kokoomus on aloitteellinen henkilökohtaisen budjetin käyttöönotossa, joka parantaa vammaisten ihmisten osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia heidän palveluihinsa. Palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä vammaisen ja asiantuntijan kanssa.

KRISTILLISDEMOKRAATTINEN EDUSKUNTARYHMÄ:

Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

KD esitti lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä, että erityisryhmät ja elinikäiset palvelut rajattaisiin pois hankintalain soveltamisen piiristä.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

- Kyllä, kehitysvammaisten ja myös ikäihmisten asumispalvelut tulisi rajata pois tai ainakin lieventää lain soveltamista niin, että mahdollistetaan turvalliset ja pitkäaikaiset asumispalvelut näille erityisryhmille.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

- Suomen lainsäädäntö on usein tiukempaa, kuin mitä määrätään direktiiveissä. Näin on myös hankintalain kanssa. EU:n direktiivi sallisi mm. korkeammat raja-arvot kun hankintayksikkö (esim. kunnat) tekee hankintoja sidosyksiköltä. Ryhmämme esitti omassa vastalauseessaan korkeampia rajoja näihin hankintoihin kuin mitä lopulta laissa on. Laissa tällaisen ulosmyynnin ylärajaksi asetettiin 500 000 euroa, ja KD ehdotti sen nostamista 750 000 euroon. Hallituksen esityksen mukaiset rajat aiheuttavat merkittäviä ongelmia kunnallisille yhtiöille useilla toimialoilla. Direktiivi mahdollistaa myös tiettyjen yleishyödyllisten palveluiden rajaamisen kilpailutusten ulkopuolelle.

4. Kehitysvammaisten, heidän läheistensä ja vammaisjärjestöjen mukaan vanha laki johti menneen vuosikymmenen aikana asumispalveluiden alituiseen kilpailuttamiseen ja kehitysvammaisten asumisen jatkuviin muutoksiin. Vammaisjärjestöjen mukaan uusi laki ei tässä suhteessa muuta mitään. Miten kommentoitte?

- Olen samaa mieltä vammaisjärjestöjen kanssa. KD esitti omassa vastalauseessaan, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut kuten vammaisten ja vanhusten asumispalvelut, vaikeavammaisten palveluasuminen ja henkilökohtainen apu rajattaisiin kilpailutusten ulkopuolelle niin, että näiden palvelujen järjestämistavaksi valittaisiin pääsääntöisesti muu kuin hankintalain mukainen kilpailutusmenettely.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

- Tiettyjen palveluiden rajaaminen kilpailutusten ulkopuolelle olisi parempi ratkaisu. Silloin voitaisiin palvelusopimukset tehdä pidemmäksi ajaksi. Muutoin pitää noudattaa sopimusaikoja.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

- Tämä on varmasti tapauskohtaista. Yleisellä tasolla vammaisia ja heidän omaisiaan tulisi kuunnella paremmin. Samoin päätöksenteossa tulisi kuulla paremmin kuntien vammaisneuvostoja ja vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukuntaa.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

- Palveluiden keskittyminen suurille alan toimijoille, jotka vielä usein ovat ulkomaisessa omistuksessa, on huono kehityssuunta. KD pitää tärkeänä ja haluaa edistää pienten ja keskisuurten kotimaisten yritysten ja myös kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Yksi esittämämme keino on jakaa hankinnat pienempiin osiin.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

- Tähän on vaikeaa ottaa kantaa, kun emme vielä tarkkaan tiedä sote-uudistuksen lopullista muotoa tai edes toteutumista. Julkisia palveluita voidaan kehittää mutta yhtä hyvin voidaan hyödyntää yksityisiä palveluita. Palvelun laatu on lopulta tärkeämpää kuin se mikä taho sen tuottaa.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

- Tämä on yksilöllistä. On tärkeää mahdollistaa yksilön kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Usein erilaiset ryhmäasumisen muodot ovat osoittautuneet hyviksi.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

- Tämä on hyvä tapa varmistaa valinnanvapaus palveluiden hankinnassa. Tähän suuntaan ollaan menossa myös Suomessa ja pidämme tärkeänä, että se toteutuu.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

- Tästä aiheesta tullaan keskustelemaan tällä vaalikaudella ainakin sote-uudistuksen yhteydessä. Aiomme omalta osaltamme pitämään tätä aihetta esillä ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tilanteeseen saadaan muutos aikaan.

PERUSSUOMALAISTEN EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Puolueemme pitää kokonaisuudistuksen tavoitetta hyvänä. Tavoite on muiden muassa yksinkertaistaa hankintamenettelyjä. Lisäksi uudistuksella haluttiin nykyistä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon hankintojen laatu – ja se, että ne tukevat jatkossa entistä paremmin työllisyyttä, terveyttä ja työoloja. Siksi lähtökohtaisesti olimme varovaisen myönteisiä hankintalain uudistuksille. Ymmärrämme vammaisjärjestöjen huolen. Valitettavasti, jos kunta päättää tuottaa vammaispalvelut hankintoina, direktiivi velvoittaa ne myös kilpailuttamaan. Kunta voi kuitenkin halutessaan esimerkiksi tuottaa palvelut itse tai palvelusetelillä, näin ollen mikään pakko niitä ei ole kilpailuttaa.

2. Entä mitä ajattelette nyt – pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Perussuomalaiset ovat nyt – ja aina – pienen ihmisen asialla, niin myös tässä uudistuksessa. Uskomme, että hankintalain uudistus yhdistettynä sote-uudistukseen mahdollistaa kehitysvammaisten asuinpalvelujen parantamisen. Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvoo lainsäädännön noudattamista ja pyrkii varmistamaan yleisen edun toteutumisen. Keskeinen vastuu palvelujen laadusta on palvelun tilaavalla hankintayksiköllä, jossa on oltava riittävä kilpailutusosaaminen sekä tieto asiakkaiden tarpeista, jotta hankittavien palveluiden sisältö on oikea ja ne ovat riittävän laadukkaita ja kattavia. Kun hankittavat palvelut määritellään oikein ja palveluiden käyttäjiä osallistetaan riittävästi, hankintalain ei pitäisi olla este laadukkaiden vammaispalveluiden tuottamiseen.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Uusi laki mahdollistaa jonkin verran kansallista liikkumavaraa. Suomen ei pidä koskaan kuitenkaan lisätä itse esimerkiksi omalla sääntelyllä jo EU:n aiheuttamaa byrokratiaa. EU-byrokratian purussa on vielä paljon työsarkaa jäljellä ja onkin tärkeää varmistaa, ettei kansallisella lisäsäätelyllä päädytä kansalaisten kannalta direktiivin minimivaatimuksia huonompaan lopputulokseen.

Mielestämme tässä asiassa kehitys vie asiaa parempaan suuntaan. Jatkossa, kun maakunnissa päätetään vammaisten asumisesta, se pitää toteuttaa henkilökohtaisella budjetilla ja palvelusetelillä. Näin palveluiden piirissä oleva henkilö voi itse päättää, missä asuu ja kuinka kauan. Valinta on siis asiakkaalla, ei byrokraateilla.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Tärkeintä on pyrkiä järjestämään asiakkaan näkökulmasta laadukkaat ja tarkoituksenmukaiset palvelut ja kilpailutusjaksojen pituus tulisi arvioida tästä lähtökohdasta. Uuden lain myötä hankintoja suositellaan kilpailutettavaksi myös pienempinä osina. Näin ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia voidaan huomioida aiempaa enemmän. Uudistus keventää merkittävästi myös kansallisten kynnysarvojen mukaisia kilpailuttamismenettelyjä ja selkeyttää lain keskeisiä käsitteitä. Laki mahdollistaa myös joustoja tarjousten arviointiin. Karenssiaika ei ole välttämätön ja palveluiden jatkuvuus voidaan turvata henkilökohtaisen budjetin ja palvelusetelin käytöllä, jolloin päätös palveluntarjoajasta ja palvelun sisällöstä kuuluu asiakkaille.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Aikaisemmin asiakkaita ei ole välttämättä kuunneltu päätöksiä tehtäessä. Jos uusi hankintalaki toimii ja sote-uudistus toteutuu suunnitellussa muodossaan, tilanteen pitäisi muuttua parempaan. Nyt myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto alkaa valvoa hankintasääntelyn noudattamista ja maakuntauudistuksen myötä hankintaosaamisen kehittämiselle on paremmat edellytykset.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Yleinen suuntaus terveyspalvelumarkkinoilla viime vuosina on ollut se, että monikansalliset yritykset ovat ottaneet elintilaa yhä enemmän itselleen. Tämä on tapahtunut muiden muassa siten, että kotimaiset toimijat ovat myyneet oman yrityksensä joko osittain tai kokonaan alan suurille toimijoille. Perussuomalaisten mielestä tämä suuntaus on ollut huonoa kehitystä maassamme. Erityisesti epäreilun kilpailuedun hankkimiseen veroparatiiseja hyödyntämällä ja verojen maksua välttämällä tulisi puuttua nykyistä tehokkaammin.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Kyllä. Kuntien tulisi myös kiinnittää huomiota jatkossa paljon voimallisemmin hankintalainsäädäntöön ja sen kunnolliseen osaamiseen. Tällöin säästyttäisiin monelta harmilta.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Kullekin asiakkaalle tulisi etsiä heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa räätälöidyt ratkaisut. Asiakkaan kuunteleminen ja oman päätäntävallan lisääminen on tässä avainasemassa. Perussuomalaisten ratkaisumalli tähän on palvelusetelin ja henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotto.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Henkilökohtaista budjetointia on kokeiltu Suomessa vammaispalveluissa muun muassa Tiedän mitä tahdon –projektissa Vantaalla ja Eksotessa. Projektin tulokset olivat lupaavia, sillä asiakkaiden mahdollisuudet suunnitella omaa elämäänsä paranivat ja he pystyivät käyttämään palveluita avun tarpeensa mukaan. Samoin asiakkaat saattoivat vaihtaa palveluitaan paremmin tarpeitaan vastaaviksi ja jopa siirtymään palvelutalosta tavalliseen asuntoon. Kokeilun perusteella on pääteltävissä, että henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotolla olisi mahdollista saada sekä parempia palveluita että yhteiskunnalle kustannussäästöjä.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Henkilökohtaisen budjetoinnin ja palvelusetelin käyttöönotto on linjattu sote-uudistusta valmisteltaessa yhdeksi valinnanvapausmallin toteuttamisen pääkeinoksi ja perussuomalaiset ovat olleet asiassa jo aloitteellisia. Perussuomalaisten toimesta talousvaliokunnan mietintöön 31/2016 kirjattiin seuraava lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus huomioi sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädännössä vammaisten ja vanhusten asumispalvelujen järjestämisen inhimillisellä ja asiakaslähtöisellä tavalla.”

RUOTSALAINEN EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Hallituspuolueet olivat päättäneet, että muutosta esitykseen ei tehdä eikä vammaisjärjestöjen vaatimuksia toteuteta. RKP on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehnyt eriävän mielipiteen, jossa korostetaan, että kilpailu on johtanut epäinhimillisiin tilanteisiin. Lopulliseen talousvaliokunnan mietintöön saatiin muotoilu, jossa vaaditaan, että lainsäädännössä huomioidaan vammaisten asumispalvelujen järjestäminen inhimillisellä ja asiakaslähtöisellä tavalla. Myös perusteluissa painotettiin, että kilpailuttaminen ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hoidon pysyvyydestä voidaan poiketa, vaan asiaa tulee aina tarkastella asiakkaan kokonaistilanteen kannalta.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Hankintalain voimaantulon jälkeen asiat eivät ole juurikaan muuttuneet. Käytänteet ja hankintoja tekevät henkilöt ovat edelleen samat. Lakia suurempi ongelma on se, miten hankintoja ylipäätään toteutetaan. Hankintalaki mahdollistaa asiakaslähtöisen kilpailuttamisen ja siinä edellytetään, että yksilölliset, pitkäaikaiset ja säännölliset palvelut turvataan. Useat lait korostavat kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Tätä ei toistaiseksi juurikaan tehdä kunnissa ja pelkällä lainmuutoksella ei tähän ole tulossa muutosta.
Käytännössä tällä hetkellä asumisratkaisuja kehitetään kunnan ja palveluntarjoajan yhteistyössä. Vasta kun päätökset on tehty kuullaan asiakkaita. Lisäksi monissa kunnissa on asetettu hintakatto asumispalveluille, jossa ei huomioida, että tietyillä kehitysvammaisilla on suuremmat tarpeet kuin toisilla. Juuri ne perheet ja yksilöt, jotka eniten tarvitsisivat apua, ovat ne joilla on raskainta.
Eduskunnassa käsittelyssä olevassa sote-uudistuksessa ehdotetaan, että kehitysvammaisten asumispalvelut siirtyvät kunnilta maakunnille ja siirtyvät valinnanvapauden piiriin.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Suomi on tulkinnut direktiiviä tiukasti, sillä direktiivi antaisi nykyistä suuremman liikkumavaran.

Uuden hankintalain myötä kilpalutusrajat nousivat, joten pieniä hankintoja ei ole enää pakko kilpailuttaa. Tässä mielessä hankintalaki on hieman vähentänyt kilpailutusten määrää. Mutta, koska käytänteet ja hankintoja tekevät ihmiset eivät ole vaihtuneet eikä uusi laki ole esimerkiksi pakottanut huomioimaan kehitysvammaisia paremmin, ovat muutokset yleensäkin epätodennäköisiä. Yhtä ”syyllistä” on vaikea löytää tässä kokonaisuudessa, sillä palvelujen järjestämisessä on paljon kyse palvelukulttuurista ja myös yksittäisten virkamiesten asiantuntemuksesta ja resursseista.
Pienissä kunnissa lakimuutos ei ole vaikuttanut merkittävästi olosuhteisiin, sillä markkinoita ei käytännössä katsoen ole. Tämä tosin johtaa esimerkiksi siihen, että asumiseensa tyytymättömällä ei ole vaihtoehtoja ja siirtoa toivonut asiakas voi joutua odottamaan usean vuoden uutta asuntoa.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Karenssiaika voisi olla hyvä vaihtoehto pitkäaikaisten palvelujen takaamiseksi.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Useassa laissa ja nyt myös YK:n vammaissopimuksessa, jonka Suomi ratifioi vuonna 2016, painotetaan kehitysvammaisen oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Erityisesti sopimuksen 19 artiklassa sanotaan, että vammainen saa itse päättää asumisestaan, eikä hän ole velvollinen käyttämään ennalta määrättyjä asumisjärjestelyjä. Useissa tilanteissa kehitysvammaiset kuitenkin kokevat, että asiat on jo päätetty heidän puolestaan eivätkä he pysty vaikuttamaan siihen palveluun, mitä heille annetaan. Joissain tapauksissa kehitysvammaisille annetaan myös palveluja, joita he eivät tarvitse tai kaipaan, vain koska ne kuuluvat ”pakettiin”.
Uusi hankintalaki ei ole muuttanut hankintakäytäntöjä. Edelleen raha on se, joka ratkaisee siitä huolimatta, että hankintalain 93 §:ään on kirjattu, että halvin hinta ei lähtökohtaisesti saa olla ratkaisevassa asemassa hankintaa tehdessä. Kehitysvammaisille tarjotaan edelleen ns. bulkkiratkaisuja, vaikka kehitysvammaisten ja myös kunnan kannalta olisi tehokkaampaa kannustaa itsenäiseen elämään ja osallisuuteen mahdollisuuksien rajoissa. Siksi henkilökohtaista budjetointia ja asiakasta huomioivia ratkaisuja tulisi suosia. Ne ovat suuri apu myös kehitysvammaisen henkilön omaisille, jotka tuntevat saavansa tukea uudessa tilanteessa.
Vammaislainsäädännön uudistamisen yhteydessä avustamista päätöksen tekemisessä tullaan vahvistamaan. Sama aikomus on sote-uudistuksessa. Yksityiskohdat tosin puuttuvat vielä.
Oma ongelmansa on kontrollin puute. Sopimukset palveluntarjoajien kanssa ovat pitkiä mutta valvonta loistaa poissaolollaan. Kunnilla on toki velvollisuus valvoa palveluntarjoajia mutta kyse on jälleen resursseista. Jos asiakkaat siis havaitsevat puutteita saamassaan palvelussa, on heidän hyvin vaikeaa saada tilanteeseen muutosta.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Monikansalliset yritykset ovat ostaneet suomenkielisiä palveluntarjoajia, mikä on lisännyt huolta erityisesti palveluntarjonnan laadusta. Ymmärtääksemme suomenkielisten palveluntarjoajien kanssa on paikoin ollut merkittäviäkin haasteita. Yleisesti ottaen pienet palveluntarjoajat ovat paremmin onnistuneet luomaan asiakaslähtöisiä palveluja.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Olisi tärkeää, että kunnilla olisi omaa palveluntuotantoa riippumatta siitä mitä sote-uudistuksen kanssa käy. Jos kunnalla ei ole palveluntuotantoa ei kunnalla myöskään ole osaamista siitä paljonko tietyt palvelut maksavat. Jos hinta ratkaisee kilpailutuksen eikä osaamista ole, johtaa se yllättäviin tilanteisiin, joissa asiakkaat ovat kärsijöinä. Erityisesti kaksikielisissä kunnissa olisi hyvä, jos valittavana olisi useampi kuin yksi palveluntarjoaja.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Kehitysvammaisten asumispalveluja tulisi kehittää niin, että massaratkaisujen sijaan suositaan enemmän asiakaslähtöistä näkökulmaa. Henkilökohtainen budjetointi olisi askel oikeaan suuntaan. Tätä ehdotetaan myös sote-uudistuksen valinnanvapauden yhteydessä. Ongelmallista siinä on, että henkilön odotetaan kykenevän yksilöimään mitä palveluita hän tarvitsee. Käytännössä henkilön pitäisi ensiksi arvioida mitä hän tarvitsee ja sen jälkeen neuvotella näistä tarpeista budjettia päätettäessä. Tämä on erityisen vaikeaa kehitysvammaisille, joilla ei ole lähiomaisia, jotka auttavat heitä. Vain osalla kehitysvammaisista on mahdollisuus itsenäisesti määritellä omat tarpeensa. Kaiken kaikkiaan yksilöidyt ratkaisut ja henkilökohtainen apu ovat tärkeitä palveluja kehitettäessä.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Henkilökohtainen budjetointi voi olla väylä asiakaslähtöisempiin palveluihin (ks edellinen vastaus).

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Katsomme, mitä sote-uudistukselle käy ja mitä siinä päätetään esimerkiksi asiakasseteleistä ja henkilökohtaisesta budjetista kehitysvammaisille. Asia on meille tärkeä ja tulemme valvomaan, että erityisryhmien asumiseen liittyvät olosuhteet paranevat ja yksilöiden tarpeita ja toiveita kunnioitetaan.

SOSIAALIDEMOKRAATTINEN EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Vammaisten elinikäisten palveluiden kilpailuttamisesta on aiemmin aiheutunut inhimillisesti kohtuuttomia seurauksia. Katsoimme, että nämä palvelut pitäisi lähtökohtaisesti järjestää muutoin kuin hankintalain mukaisella kilpailuttamismenettelyllä. Edellytimme eduskunnassa, että hallituksen tulee ryhtyä valmistelutyöhön tämän tavoitteen edistämiseksi. Jätimme asiasta lain eduskuntakäsittelyssä eriävän mielipiteen niin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon kuin vastalauseen talousvaliokunnan mietintöön.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Ks. edellinen.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Se olisi mahdollistanut omaan kansalliseen lainsäädäntöön sote-hankintojen osalta rajaksi 750 000 euroa ja sitä me esitimme. Myös kaikki valiokunnissa kuullut sosiaali- ja terveysalan julkisen tai kolmannen sektorin toimijat kannattivat mahdollisimman korkeaa kynnysarvoa. Hallitus kuitenkin esitti rajaksi 400 000 euroa. Lisäksi olemme muistuttaneet mahdollisuudesta suorahankintaan. Sen säätelyä tulisi selkeyttää, jotta sitä myös enemmän hyödynnettäisiin.

4. Kehitysvammaisten, heidän läheistensä ja vammaisjärjestöjen mukaan vanha laki johti menneen vuosikymmenen aikana asumispalveluiden alituiseen kilpailuttamiseen ja kehitysvammaisten asumisen jatkuviin muutoksiin. Vammaisjärjestöjen mukaan uusi laki ei tässä suhteessa muuta mitään. Miten kommentoitte?

Laissa korostetaan kyllä vahvasti sisältölakien merkitystä hankinnan ohjaajana ja se on keskeisen tärkeää myös käytännössä varmistaa. Nyt pitää seurata miten laki toimii ja muuttaa tarvittaessa lainsäädäntö velvoittavaksi niin, että esim. pitkäaikaisissa asiakkuuksissa sopimusten kesto pitää määrittää niin, ettei palvelun käyttäjälle muodostu kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia seurauksia, ei riitä että vain pyritään siihen.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Ks. edellinen.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Ei kuunnella. Toki on esimerkkejä siitä, että asiat pyritään hoitamaan asiat hyvin, yhteistyössä asukkaiden ja heidän läheistensä kanssa. Etenkin järjestöjen tuottamissa palveluissa näin on.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Ala on erittäin voimakkaasti keskittynyt. Ainakaan pienet ja keskisuuret kotimaiset tuottajat eivät pärjää kilpailussa. Pienet ovat kyllä hyviä ja ketteriä tuottajia, mutta jos ja kun saalistushinnoitellaan, raja tulee vastaan ja iso saa markkinat haltuunsa.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Hallituksen esittämän sote-uudistuksen myötä se ei kannata, koska hallitus edellyttää ettei kunta enää saa tuottaa palveluita kuntana eikä yhtiömuodossa.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Suorahankintana, yhteistyössä etenkin alalla toimivien järjestöjen asiantuntemusta ja paikallista osaamista hyödyntäen, tai julkisen omana toimintana. Lisäksi henkilökohtainen budjetointi voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto, ks. seuraava.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Suhtaudumme myönteisesti, sitä pitää kokeilujen kautta ottaa käyttöön. Mallissa palvelunkäyttäjän avun ja tuen tarve selvitetään ja dokumentoidaan huolella. Tältä pohjalta julkinen järjestäjä myöntää tarvittavan resurssin – henkilökohtaisen budjetoinnin – ja käyttäjä tekee valinnan tuottajasta. Tällä tavalla valvontakin hoituu tehokkaasti ja vaikuttavammin. Mallista on jo jonkin verran kokemuksia ja ne ovat olleet myönteisiä.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Kyllä. Olemme toimineet aktiivisesti mm. hankintalain käsittelyn yhteydessä ja vieneet asian äänestykseen. Olemme hyväksyneet viime keväänä myös vammaispoliittisen ohjelman, jonka tavoitteita ajamme.

VASEMMISTOLIITON EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Puolueemme kannatti vaatimusta. Tapasimme vammaisjärjestöjä ja olimme erittäin huolissamme siitä, kuinka kohtuuttomiin tilanteisiin kilpailuttaminen on johtanut. Selvitimme myös meppimme Merja Kyllösen kautta EU-komission tulkintaa siitä, millaisen liikkumatilan hankintadirektiivi tällaisissa tilanteissa mahdollistaa.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Lähtökohtaisesti pitäisi, mutta vallitsevan EU-direktiivitulkinnan mukaan kyseisen palvelukokonaisuuden rajaaminen tämän kaltaisen puitelain ulkopuolelle ei ole mahdollista. Tällöin ratkaisu on järjestää palvelut muulla tavoin kuin hankintalain mukaisena kilpailutuksena.

Tässä tilanteessa palveluiden järjestäjän vastuu kasvaa. Kuten totesimme eriävässä mielipiteessämme hallituksen hankintalakiesitykseen, niin vammaisten elinikäiset palvelut ja muut sosiaali- ja terveysalan erityiset henkilöpalvelut tulisi lähtökohtaisesti järjestää muilla tavoin kuin hankintalain mukaisella kilpailuttamismenettelyllä. Tämä ratkaisisi vammaisjärjestöjen esiin nostamia vakavia epäkohtia. Tällöin kyseeseen voi tulla esimerkiksi kuntien oma palvelutuotanto, suorahankinta, henkilökohtainen budjetointi tai vastaava järjestely. Vastalauseessamme edellytimme myös, että hallitus ryhtyisi valmistelutyöhön tämän tavoitteen edistämiseksi.

Lisäksi keskeistä on, että vammaisten oikeuksia koskeva erityislainsäädäntö pannaan täysimittaisesti toimeen joka tilanteessa riippumatta siitä, millä tavalla palvelut on järjestetty. Tämä ei ole tähän asti toteutunut. Oikeuksien toteutumisen ja sen valvonnan parantamiseksi vammaispalvelulain uudistuksessa asuminen tulisi erottaa muista palveluista, kuten on toimittu esimerkiksi vanhuspalveluiden kohdalla.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Direktiivi antaa jäsenmaille harkintavaltaa sen suhteen, mitä pitää kilpailuttaa ja millä tavoin. Direktiivi määrittelee, mitä pelisääntöjä tulee noudattaa silloin, kun hankinta toteutetaan hankintalain mukaisen kilpailullisen menettelyn kautta.

Tässä tilanteessa olisi ensisijaisen tärkeää toimia Suomessa niin, että vammaispalvelut järjestettäisiin lähtökohtaisesti muulla tavoin kuin hankintamenettelynä. Tämä tulee huomioida myös sote-uudistuksessa.

Jaamme heidän huolensa. Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluita on kilpailutettu enemmän kuin missään muualla EU:ssa, ja tämä on paikoin johtanut epäinhimillisiin tilanteisiin. Uusi laki ei tuo tilanteeseen suurta helpotusta. Toivomme, että palvelut järjestettäisiin jatkossa muutoin kuin hankintalain mukaisella kilpailutusmenettelyllä, mikä on täysin mahdollista.

Hyvin pienenä myönteisenä muutoksena lakiuudistuksessa voi nähdä kilpailutuksen kynnysarvon noston 400 000 euroon, mikä antaa hankintayksiköille hieman enemmän mahdollisuuksia tehdä esimerkiksi suorahankintoja. Mielestämme kynnysarvo olisi pitänyt nostaa direktiivin enimmäistason mukaiseen 750 000 euroon.

On myös vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa jatkossakin sallia palveluntarjoajan valinnan pelkän halvimman hinnan perusteella. Sote-palveluissa keskeistä on nimenomaan palvelun laatu ja sovittujen ehtojen toteutumisen valvonta. Tavallaan hallitus on sitoutunut itse kokonaan irti vastuusta ja heittänyt pallon kuntiin ja hankintayksiköille. Todella paljon on jatkossa kiinni siitä, missä määrin ne haluavat ja osaavat järjestää palvelut inhimillisellä tavalla nykylainsäädännön puitteissa.

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Esimerkiksi asumisen suhteen karenssi olisi hyvä. Lähtökohtaisesti vammaisen pitäisi saada asua samassa kodissa niin kauan kuin itse haluaa ja pystyy, ellei muutokseen ole erittäin pakottavaa tarvetta.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Käsityksemme mukaan ei, mikä on todella valitettavaa. Ja silloinkin kun kuullaan, toiveita ei usein huomioida.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Näilläkin markkinoilla on merkkejä siitä, että isot kansainväliset toimijat ovat vallanneet alaa. Mikäli hallituksen kaavailema sote-uudistus pakkoyhtiöittämisineen toteutuu, tämä kehitys voimistuu.

Pienten kotimaisten yritysten ja kolmannen sektorin palveluntuottajien asemaa parantaa, jos palvelukokonaisuuksia pilkotaan pienemmiksi osiksi ja kriteerien määrittelyssä huomioidaan paikalliset erityispiirteet. Tässä palvelunjärjestäjillä on keskeinen vastuu.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Ehdottomasti pitäisi. Ihannetapauksessa vammaispalveluiden vetovastuu olisi kunnilla, ja yritykset ja kolmannen sektorin toimijat täydentäisivät tätä kokonaisuutta.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Kuntien oma tuotanto, suorahankinnat ja henkilökohtainen budjetointi. Oleellista on, että palveluiden tuotantokriteereissä korostuvat laatu ja jatkuvuus.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Mielestämme henkilökohtainen budjetointi voi joissakin tilanteissa olla erittäin toimiva ratkaisu, kunhan budjetin liikkumavara on riittävä. Kannatamme henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilemista Suomessa.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Seuraamme asian kehitystä, nostamme esiin väistämättä eteen tulevia epäkohtia ja etsimme niihin ratkaisuja. Emme halua avata sosiaali- ja terveyspalveluita voittoa hakevien yksityisten yritysten temmellyskentäksi. Työskentelemme sen puolesta, että esimerkiksi sote-uudistuksessa ja vammaispalvelulain uudistuksessa huomioidaan vammaisten oikeudet.

VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ:

1. Uusi hankintalaki tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Vammaisjärjestöt pyrkivät rajaamaan erityisryhmiä pois lain soveltamisen piiristä. Miten puolueenne suhtautui vaatimukseen?

Vihreiden mielestä asumis- ja muut vastaavat pitkäaikaiset palvelut soveltuvat huonosti kilpailutettaviksi, koska palveluntarjoajan vaihdokset ovat asiakkaille raskaita. Vastalauseessamme kiinnitimme tähän huomiota ja lisäksi tuimme ponsiesitystä, jossa ehdotettiin näiden palveluiden rajaamista pääsääntöisesti hankintamenettelyn ulkopuolelle.

2. Entä mitä ajattelette nyt - pitäisikö esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut rajata pois hankintalain soveltamisen piiristä?

Selkeintä olisi, jos nämä palvelut rajattaisiin pois hankintamenettelyn piiristä. Niin kauan kuin rajausta ei tehdä, asiaa voidaan kuitenkin edistää myös ohjeilla ja suosituksilla sekä kuntien hankintaosaamisen vahvistamisella.

3. Lain taustalla on EU:n direktiivi. Kuinka suuren tai tiukan liikkumavaran direktiivi mielestänne Suomelle mahdollistaa?

Meidän käsityksemme mukaan direktiivi antaa liikkumavaraa, kun kyse on nimen omaan vammaisille ja vanhuksille tarjottavista elämänmittaisista asumis- ja muista henkilöpalveluista. Kansallisessa lainsäädännössä ei nyt hyödynnetä kaikkea direktiivin mahdollistamaa liikkumavaraa

5. Pitäisikö kilpailutuksessa olla jokin karenssiaika, jolloin uutta kilpailutusta ei voitaisi järjestää palveluiden jatkuvuuden takaamiseksi?

Pitäisi. Elinikäisten henkilöpalveluiden kohdalla myös sopimusaikojen tulee olla pitkiä ja niihin on hyvä rakentaa myös jatko-optioita, mikäli osapuolet ovat olleet tyytyväisiä.

6. Kuunnellaanko kehitysvammaisia ja heidän läheisiään riittävästi, kun vammaisten asumispalveluja järjestellään?

Ei aina. Asumispalveluita on kilpailutettu, vaikka asukkaat itse olisivat olleet tyytyväisiä palveluun ja halunneet jäädä. Kyseessä on ihmisten koti. Asukkaiden toiveita ei saisi sivuuttaa kuin erittäin painavasta syystä. Kehitysvammaisten omaa päätöksentekoa pitää tukea asumisratkaisuihin ja muihinkin päätöksiin liittyen.

7. Mikä on arvionne, ovatko suomalaiset palveluntuottajat kyenneet kilpailemaan menestyksellisesti alan markkinoilla?

Käsityksemme mukaan ovat. Keskittymiskehitystä lienee tapahtunut ja se saattaa jatkua.

8. Pitäisikö kuntien kehittää voimallisemmin palvelutuotantoaan tällä sektorilla?

Julkinen palveluntuottaja on pitkäjänteinen ja luotettava ja sopii sen takia hyvin elämänmittaisten henkilöpalveluiden tuotantoon. Kunnat (ja siis jatkossa maakunnat) voisivat olla aktiivisia ja kehittää asumis- ja muita palveluitaan innovatiiviseen suuntaan.

9. Mikä olisi mielestänne paras tapa tuottaa esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut?

Kehitysvammaisten laitosasumisesta pitäisi luopua asteittain, asumisratkaisuja pitää monipuolistaa ja hyödyntää tässä tavallista asuntokantaa. Yksi vaihtoehto olisi tuoda asumisen tukipalvelut omaan asuntoon, joka voi olla kaupungin tarjoama. Tuen määrä voi vaihdella henkilön tarpeiden ja kunnon mukaan. Silloin asukas itse saa ottaa vastuun, riittävän tuen kera, mikä voi olla hyvin voimauttavaa.

10. Useissa Euroopan maissa on siirrytty vammaisten henkilökohtaiseen budjetointiin. Mitä mieltä olette tästä vaihtoehdosta?

Henkilökohtainen budjetointi on hyvä malli, koska ihminen pääsee silloin oikeasti vaikuttamaan hänelle tarjottavien palveluiden laatuun, määrään ja painotuksiin.

11. Aiotteko olla jotenkin aloitteellinen puheena olevassa asiassa tämän vaalikauden aikana?

Kyllä. Vihreä eduskuntaryhmä toimii aktiivisesti eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmässä (VAMYT), jonka puheenjohtajana toimii eduskuntaryhmämme jäsen Johanna Karimäki. Kansanedustajamme ovat vaikuttaneet ryhmän kautta aktiivisesti esimerkiksi juuri hankintalain uudistukseen liittyen. Jatkossa haluamme VAMYT-ryhmässä kiinnittää huomiota erityisesti vammaisten lasten oikeuksien toteutumiseen, sillä kehitysvammaisten asumisen ohjelmassa mainituista tavoitteista sen toteuttamisessa on edetty kaikkein hitaimmin.