Hyppää pääsisältöön

Ronin arki sujuu paremmin: "Olen kasvattanut auktoriteettiani, jota pelkäsin olevan liian vähän"

Roni Ruotsalainen
Roni Ruotsalainen Kuva: Yle aupairitkanadassa

"Elikkäs, nyt eletään mun toista kokonaista viikkoa täällä ja mun ensimmäistä viikkoa yksin lasten kanssa. Olin viime viikon John-isän isovanhempien turvin, mutta nyt olen joutunut arjen keskelle täysin itse, vain minä ja lapset.

Isovanhempien opastus oli viime viikolla mittaamattoman arvokasta. Dave oli minulle liikuttavan lämminhenkinen isähahmo ja opetti minulle paikallisen liikennekulttuurin niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomatkin säännöt. Ajoimme hänen kanssaan lähiympäristön tutuksi.

Dave kertoi paljon talon käytännöistä ja hyviä kikkoja lasten kaitsemiseen. Isoäiti Leslie opasti minut keittiön saloihin ja opin häneltä myös toimiviksi koettuja käytäntöjä lasten kanssa toimimiseen.

Leslie ikään kuin "siedätti" minut vähän kerrallaan Sydneyn hoitamiseen. Olin hänen kanssaan joka päivä hieman pidemmän aikaa kahdestaan ja opin joka päivä jotain uutta.

Leslie kertoikin, että huomasi taidoissani selkeän eron alkuviikon ja loppuviikon välillä.

Kokemukseni Sydneyn ikäisistä olivat käytännössä olemattomat, joten asteittain perehdyttäminen oli kaikkein viisainta. Leslie kertoikin, että huomasi taidoissani selkeän eron alkuviikon ja loppuviikon välillä.

Sydneystä onkin tullut porukan helpoin hoidettava. Käytännössä hänen tarpeensa pitää vain täyttää ja huolehdittava hänen turvallisuudestaan. Sydneyä ei tarvitse suostutella autoon, harrastuksiin, kouluun, syömään jne. Sydney rakastaa ruokaa ja hänet voi aina napata mukaan, kun jonnekin on tarkoitus lähteä.

Taylor ja Peyton ovat sen sijaan osoittautuneet melkoisiksi tapauksiksi. Päivästä riippuen joudun aina ponnistelemaan luovia ratkaisuja saadakseni heidät autoon, syömään tai saamaan heiltä mitä tahansa aikaiseksi.

Varsinkin Taylor on hyvin omapäinen ja aina täynnä energiaa. Kombo on usein melko haasteellinen. Olen muutaman kerran kiehahtanut ja korottanut ääntäni tuntuvasti. Joskus vaivun epätoivoon enkä jaksa edes yrittää.

Tunnen kuitenkin kehittäneeni tietynlaisen asenteen hankalissa tilanteissa. Olen ehkä jopa kasvattanut auktoriteettiani, jota pelkäsin alussa olevan liian vähän.

Sanoisin nykyään olevani sanavalmiimpi ja varmempi keinojeni suhteen.

Sanoisin nykyään olevani sanavalmiimpi ja varmempi keinojeni suhteen. Hankalat tilanteet toki vaativat vieläkin ponnisteluja, mutta olen nyt rohkeampi käyttämään auktoriteettiani.

Äiti Collette ja isä John ovat olleet supermukavia minua kohtaan. Collette kyselee jatkuvasti kuulumisiani ja ehdottelee kaikenlaisia ajanvietteitä minulle.

Olen kuitenkin monesti päivänpäätteeksi niin väsynyt, etten jaksa lähteä minnekään kauas tai tehdä mitään kovin aktiivista. Varsinkin alku on ymmärrettävästi hyvin raskasta.

Ajatus siitä, että he välittävät olostani lämmittää kuitenkin mieltäni. John antoi minulle yhden päivän päätteeksi kitaransakin. Saisin kuulemma jotain tekemistä sviittiini.

Olen kuitenkin tyytyväinen vapaa-aikaani tähän asti. Olen potenut flunssaa ja levännyt yleisesti päivän koitoksista tekemättä mitään kummoista. Aktivoidun varmasti vapaa-ajallani kunhan saan arjesta rutiinin oloista, enkä joudu enää ponnistelemaan selviytykäkseni.

Terkuin,

Roni

Vancouver 7.10.2016

RONIN MUUT kirjoitukset:
- Roni pelkää olevansa liian suomalainen: "Olen poistunut takavasemmalle"

SEURAA Ronia ja au paireja Facebookissa ja Instagramissa.

AREENASSA kaikki jaksot!