Hyppää pääsisältöön

Kansanmuusikko Noora Kauppila: "Kun tajusin, että en osaa vastata kysymyksiin suomalaisesta kansanmusiikista, muutin Kaustiselle."

Kansanmuusikko Noora Kauppila.
Kansanmuusikko Noora Kauppila. Kuva: Yle/Laila Kangas noora kauppila

"Viime kesänä asuin pari kuukautta pienessä kylässä Lapissa, mikä kosketti monin tavoin hiljaisuudellaan." Noora Kauppilan tie musiikkiopintoihin on käynyt kuvataiteen ja hoitoalan töiden kautta. Musiikkiharrastuksen aloittamisesta Noora kiittää mummiaan, joka oli suuri taiteen ystävä ja kansankynttilä, joka päätyi jatkosodan aikaan Karjalasta Pohjanmaalle

Kuka?

Olen Noora Kauppila, laulaja ja vapaa taiteilija. Olen syntynyt Oulussa 1988.

Mistä tulet?

Vartuin Oulussa, mistä suuntasin kuvataiteilijan tutkinnon ja hoitoalan töiden kautta musiikkiopintojen pariin. Vakavamman lauluharrastuksen aloitin parikymppisenä.

Sukuni on musikaalinen ja perheessäni on aina laulettu paljon, mutta olen ainut, joka on päätyntyt muusikon ammattiin.

Aikuistuttuani olen asunut usealla paikkakunnalla Suomessa. Elämä on kuljettanut opintojen ja töiden perässä mm. Raaheen, Sipooseen, Kaustiselle ja Kokkolaan. Raahessa opiskelin kuva-artesaanin tutkinnon ja Kaustiselle menin kansanopistoon perehtymään kansanmusiikkiin, mistä jatkoin Sibelius-Akatemiaan. Olen asunut Helsingissä nyt kuusi vuotta.

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Viime kesänä asuin pari kuukautta pienessä kylässä Lapissa, mikä kosketti monin tavoin hiljaisuudellaan. Löysin myös uudestaan suot ja rakastuin niiden rujon kauniiseen olemukseen. Luonto ylipäänsä on tärkeä ja saan siitä paljon voimaa ja inspiraatiota.

Musiikkiopinnot?

Ala-asteella kävin pari vuotta pianotunneilla, mutta pääasiassa soitin ja lauloin itsekseni. Teininä aloitin oboen soiton Oulun konservatoriossa ja jatkoin soittotunteja Raahen musiikkiopistossa. Laulutunneille päädyin kuitenkin vasta Helsingissä, mistä matka jatkui pikkuhiljaa ammattiopintojen pariin.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Musiikkiharrastuksen aloittamisesta saan kiittää mummiani. Hän oli suuri taiteen ystävä ja varsinainen kansankynttilä, joka päätyi jatkosodan aikaan Karjalasta Pohjanmaalle, kun koko Sortavalan opettajaseminaarin naisopiskelijat siirrettiin evakkoon Raaheen. Hän kannusti mm. pianon soittamisen pariin ja harrasti itse intohimoisesti käsitöitä ja kuvataidetta sekä arvosti suuresti kulttuuria.

Ensikosketuksen kansanmusiikkiin tarjosi teini-iässä puolestaan isän veli, joka soitatti minulle mongolialaista kurkkulaulua, saamelaista joikua ja Värttinää kotistudiossaan.

Olin Interrail reissulla Itä-Euroopassa, kun tajusin että en osaa vastata kysymyksiin suomalaisesta kansanmusiikista. Kotiin palattuani muutinkin sitten Kaustiselle ja sukelsin teemaan ihan kunnolla.

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Laulajana käytän kehoa monipuolisesti projektin ja kokoonpanon luonteesta riippuen. Soitan myös pianoa ja kansanomaisia puhaltimia kuten paimensoittua sekä muutamia lyömäsoittimia.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?

Tärkeimpiä laulunopettajia Sibelius-Akatemiassa ovat olleet Meri Tiitola sekä Ritva Eerola. Merkittävä on ollut myös ensimmäinen kansanlaulunopettajani Salla Seppä. Hän kehotti minua hakemaan ammattiopintoihin ja kannusti sinnikkyyteen; esimerkiksi kun alkuvaiheessa meinasin turhautua runolaulun estetiikkaan.

Noora Kauppila ja Juuso Raunio esiintyvät Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 29.3.2017.
Noora Kauppila ja Juuso Raunio esiintyvät Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 29.3.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen juuso raunio

Häämöttääkö valmistuminen?

Opiskelen ensimmäistä maisteri vuotta, joten valmistuminen ei ole vielä ajankohtainen mutta siintää horisontissa.

Lempisäveltäjä?

Lempisäveltäjää on mahdoton mainita, koska sytyn monenlaisesta musiikista. Perinteisesti kansanmusiikissa ei useinkaan ole säveltäjiä vaan musiikki on kulkeutunut ja muuntunut vuosisatojen läpi perintönä sukupolvelta toiselle. Muutamia klassikoita mainitakseni Arvo Pärt, Satie, Chopin.

Millainen musiikki vetoaa ja puhuttelee?

Musiikki ja tarinat jotka ovat kerrottu mieluummin silmille kuin korville, eivät koskaan kuole. Minulle musiikissa on tärkeää intentio ja intensiteetti, joka maagisella tavalla välittyy kuuntelijalle. Maailma on pullollaan todella hienoja musiikkitraditioita. Esimerkiksi mordvalaiset kuoroharmoniat viehättävät yhtä lailla kuin havaijilaisen nenähuilun soundi tai tahitilaiset rumputanssirytmit. Seikkailen siis fiiliksen ja tilanteen mukaan vaikkapa polveilevasta joiusta minimalistiseen teknoon ja elektroniseen popiin ja folkiin. Välillä on kiva kuunnella trip hopia tai kantelemusiikkia ja toisaalta haltioitua nykymusiikista.

Kaikkein kauneinta musiikkia taitaa kuitenkin lopulta olla hiljaisuus. Se sisältää mahdollisuuden kaikkeen.

Kuka on idolisi - tai taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen?

Lapsena voimakkaan vaikutuksen tekivät Vivaldi ja ranskalaiset impressionistit kuten Debussy ja Saint-Saens, koska heidän musiikkiaan kuullessani tunsin itseni vapaaksi. Esimerkiksi Björk on mielenkiintoinen artisti ja ihailen hänen dynaamisuuttaan ja kokonaisvaltaista otetta taiteeseen. Muistan myös ikuisesti sen hetken, kun kuulin ensimmäistä kertaa karjalaista äänellä itkua arkistonauhalta. Itkuperinne kuulosti silloin yhtä aikaa sekä surullista ja pelottavaa että eheyttävää ja lohdullista.

Harrastukset?

Harrastuksiini kuuluvat mm. luonnossa liikkuminen ja yin-jooga. Kehonhuolto on minulle laulajana osittain jo ihan työnkuvaan kuuluva välttämätön ihanuus ja tanssiminen on minulle tärkeää.

Harrastan Butoh-tanssia, joka on japanilainen performanssin muoto sekä tahitilaisia ja havaijilaisia kansantansseja. Liike ja musiikki ovat kautta aikojen kuulunut yhteen ja tanssiminen ja liikeimprovisaatio auttavat hahmottamaan musiikkia aivan eritasolla.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Välillä mahtuu, välillä ei, mutta pyrin pitämään kiinni rauhallisista kävelylenkeistä metsässä tai meren rannalla ja ystävien tapaamisesta.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona ryppyinen ja entistä kauniimpi.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Vaihtoehtoja varmasti olisi, mutta silloin en luultavasti olisi yhtä onnellinen. Tällä hetkellä koen vahvasti, että musiikki ja luova työskentely ovat omaa alaani. Ohjaan myös lauluryhmiä mm. muistisairaille ja lähitulevaisuudessa aion paneutua vielä syvemmin musiikkiterapiaan.

Entä muuta?

Intohimonani on ihmisääni ja suomalais-ugrilainen vanha perinne. Sen kokonaisvaltaisuus ja syvyys sekä tekstien aina ajankohtaiset teemat ovat maailma, jossa ei ole ääriviivaa ja se kiehtoo minua. Laulaminen ja musiikki ikään kuin pakottavat ihmisyyden äärelle, kuuntelemaan omaa olemusta ja kunnioittamaan elämää maapallolla.

Tavallaan perinteinen kansanmusiikki näyttäytyy minulle ikään kuin luonnollisena maisemana. Luonnossa ei ole roskaa, oikeaa ja väärää vaan jokaisen katkenneen oksan ja tipahtaneen lehden kuuluu olla osana isompaa kuvaa.

Vanhojen arkistonauhojen kautta musiikista kuuluvat rosoisuus, erilaiset pinnat ja mikrointervallit. Jokainen kappale on ajan kuva. Maailma ja päivittäinen äänimaisema on muuttunut vuosisatojen aikana niin valtavasti, että nykyihmisen on vaikea ymmärtää vanhaa estetiikkaa. Lopulta olemme vain mielikuvituksen varassa.

Kansanmusiikissa kiinnostavaa on myös tietty funktionaalisuus, se kuinka kaikki on syntynyt aina jonkin asian tarpeeseen ja jokapäiväiseen elämään. Yksi hyvä ei onneksi sulje pois toista. Populaarisuus ja viihde yhdistettynä perinteen jatkamiseen ja jakamiseen on parhaimmillaan upeaa.

Musiikki videolla on pätkä "Oi Mari sisarueni" -nimisestä morsiamen kylvetyslaulusta (inkeriläinen sävelmä, sanat Soikkolan kylästä). Esiintymässä Luineh-duo (Noora Kauppila & Juuso Raunio). Toimittajina Riikka Holopainen ja Janne Koskinen. Ohjaus Harri Anttila.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.