Hyppää pääsisältöön

Keväiset rummuttajat: Pohjantikka

Pohjantikka
Tretåig hackspett

20–24 cm, 55–75 g

Pohjantikka on hieman käpytikkaa pienempi mutta isopäisempi. Sen höyhenpuvussa ei ole lainkaan punaista. Selkäpuoli on musta valkoista keskiosaa lukuun ottamatta, vatsapuoli valkoinen. Kupeilla on harmaita epäselviä viiruja. Koiraalla päälaki on sitruunankeltainen, naaraalla viiruisen vaalea. Pohjantikan soidinrummutus on rytmiltään harvempi kuin käpytikan ja kestää 1,5 s (käpytikan 1 s). Kutsuääni on vaimea ”git”.

Pohjantikka suosii suuria ja järeäpuisia kuusimetsiä suonreunoilla, korpinotkelmissa, joen- ja puronvarsilla sekä majavalampien, tulvarantojen ja myrskytuhoalueiden laitamilla, joilla on runsaasti kuolleita kuusia ja muita lahopuita. Laji tulee toimeen myös mäntyvaltaisissa metsissä etenkin Pohjois-Suomessa. Pohjantikka on hiljainen ja huomaamaton. Se etsii kovakuoriaistoukkia ja muita ötököitä kuolleista puista.

Pohjantikka pesii melko harvinaisena Keski- ja Pohjois-Suomessa mutta Etelä-Suomessa vain paikoin syrjäseuduilla. Pohjantikka on paikkalintu, mutta joinakin syksyinä lintuja vaeltaa lyhyehköjä matkoja.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva:
Pentti Kallinen