Nina Varis
Yle
Valokuvista katsoo menneisyydestä arviolta 15-vuotias suurisilmäinen tyttö. Kuvien kanssa samassa kirjekuoressa on lehtileike, jonka yläreunaan on musteella kirjoitettu sana “murhattu”. Lehtikuvassa on epäilemättä sama henkilö, tosin muutaman vuoden vanhempana.
Kuvat löytyivät Jaanan äidin jäämistöstä, kun Jaana kävi läpi äitinsä papereita tämän kuoleman jälkeen. Jaana ei tunnista tyttöä, eikä hänellä ole aavistustakaan, miksi hänen äidillään on ollut ne laatikossaan.
Valokuvien lisäksi säästössä on lehdestä leikattu muistokirjoitus. “Yllättävänä saapui lokakuun 19. päivänä tietoja kauheasta tapahtumasta Kosken myymälässä. Kenenkään tajuntaan ei kerralla mahtunut, että Anni Ahlströmiä ei joukossamme enää olisikaan. Häntä, joka oli elämänhaluisin meistä kaikista, joka hymyili elämälle ja jolle elämäkin näytti hymyilevän”, lehtileikkeessä kirjoitetaan.
Muistokirjoituksessa ei ole laatijan nimeä, mutta uhrin henkilöllisyys selviää — Anni Ahlström. Muistokirjoitus kuvailee Annin valoisaa luonnetta ja kaikkien järkytystä tapahtuneesta. Kirjoitus ei kuienkaan paljasta, mitä hänelle on tapahtunut. Tärkeä johtolanka tulee viimeisessä kappaleessa:
“...parhaillaan lakastuvat kukkaset Anni Ahlströmin ennenaikaisella haudalla Sammatin hiljaisella kirkkomaalla...”Kuvan tytön, Annin, kohtaloa kannattaa siis lähteä selvittämään Sammatista!
Anni Ahlströmin hautapaikka löytyy kuin löytyykin Toivo Haation laatimasta Sammatin hautakivistä tehdystä kartoituksesta. Sen mukaan Anni on syntynyt vuonna 1914 ja kuollut 1936, juuri ennen 22. syntymäpäiväänsä.
Sukututkimusta Sammatissa
Varsinaisesti Toivo Haatio oli Helsingissä virkamiehenä. Jäätyään eläkkeelle hän palasi kotiseudulleen Sammattiin ja uppoutui paikallishistoriaan. Haation kattavien selvitysten ansiosta löytyvät Annin äiti Olga ja hänen siskonpoikansa Reino. Olga ja Reino ovat valitettavasti jo kuolleet, mutta Reinon tytär Kaisa on muuttanut eläkepäivikseen takaisin Sammattiin.
Kun Kaisalle näytetään valokuvia Annista, hän tunnistaa Annin heti. Tummakulmainen, suurisilmäinen, tukka kauniisti laineilla. Kaisa on nähnyt kuvia Annista hänen lapsuudenkotinsa naapurissa asuneen Olga-tädin, Annin äidin, kamarin seinällä.
Kaisa muistaa kuulleensa monta kertaa Annin surmasta. Siitä ovat hänelle kertoneet sekä Annin äiti Olga että Annin serkku Inkeri, joka oli Annin hyvä ystävä.
Kaisa on perinyt Olga-tädiltä kasan Annin postikortteja. Paksusta korttinipusta löytyi Kaisan omien vanhempien, eli Annin Reino-serkun vaimoineen, aikanaan lähettämä kihlakortti Annille ja Taunolle.
Murhaajan on kerrottu olleen Annin kihlattu, joka ampui samalla myös itsensä. Miksi Tauno olisi riistänyt hengen nuorikolta ja itseltään?
Aavistiko Anni kohtalonsa?
Jaanan äidin jäämistöstä löytyi Annin kuvien lisäksi musta vahakantinen vihko. Sen ensilehdellä lukee kauniilla kaarevalla käsialalla Anni Ahlström 31.3.1929. Ensimmäiset tekstit vihkoon Anni on kirjoittanut 14-vuotiaana.
Anni on kirjoittanut ikäistensä nuorten tapaan vihkoonsa laulujen sanoja ja muita kiertäviä rimpsuja ja runoja. Monet hänen vihkonsa tekstit käsittelevät kuolemaa.
Oi jos nukkua saisin silloin, kun on enimmät ihanteet, eikä silmiäin himmeäks saanu pettymysten kyyneleet...
Viimeinen päivämäärämerkintä vahakantisessa vihossa on 16.10.1936 - vain kolme päivää ennen Annin kuolemaa. Tuolloin Anni on jäljentänyt vihkoonsa Tappavat suudelmat -tangon sanat. Laulun sanojen lukeminen tuntuu karmaisevalta. Niiden jälkeen vihkossa tulee vastaan vain tyhjiä sivuja.
Lopulta eteen tulee aukeama, jonka teksti on kirjoitettu erilaisella käsialalla. Mustekynällä kirjoitettu teksti ei enää olekaan romanttista leikittelyä kuoleman ajatuksella, vaan kylmää todellisuutta.
Annin äiti Olga on jäljentänyt vihon loppuun sivutolkulla värssyjä, joita ihmiset ovat tuoneet Annin hautajaisiin marraskuun 1. päivänä 1936. ....Rakkaat jäähyväiset pikku Annille äidiltä….Kaivaten Martta….Nuku rauhassa Anni-kulta….Viimeinen tervehdys Mimmi-tädiltä...Kaivaten Tauno…
Hetkinen — Annin surmaajahan ampui myös itsensä, mutta Annin kihlattu Tauno on ollut mukana hautajaisissa. Yllättäen selviää, että suvussa murhaajaksi on luultu väärää henkilöä! Tauno on syyttä saanut tappajan maineen.
Mutta kuka Annin ampui ja samalla itsensä? Oliko kyseessä mustasukkaisuusdraama?
