Ville Komppa
Yle
Jos pianonsoitto olisi urheilua, muulla maailmalla ei olisi mahdollisuuksia Kiinaa vastaan. Mutta onneksi ajatus ei osu kutiinsa: ensinnäkään pianonsoitto ei ole urheilua, ja toiseksi Kiinassa kasvaa aivan oikeita taitelijoita. Van Cliburnin kansainvälisen pianokilpailun 19-vuotiaana vuonna 2009 voittanut Haochen Zhang on sittemmin esiintynyt jo BBC:n Promseilla ja päässyt tekemään ensimmäisen oman levynsä Bis-levymerkille. Sillä nuori taituri esittää teoksia, jotka hänen mukaansa “paitsi puhuttelevat häntä itseään hyvin intiimisti, myös muodostavat kokonaisuudessaan ainutlaatuisen musiikillisen kertomuksen.”
Robert Schumannin Lapsikuvia, Franz Lisztin Balladi h-molli, Leoš Janáčekin “Kadulta”-sonaatti ja kolme Brahmsin myöhäistä Intermezzoa ovat sopivasti vaihteleva jatkumo. Kiinnostavaa on, että toisin kuin monet nuoret leijonat, Zhang avaa diskografiansa näinkin sisäänpäin kääntyneellä kokonaisuudella. Hän kirjoittaa levytekstissä, kuinka hänen valitsemansa sävelteokset kuvaavat häntä itseään laskeutuessaan “ihmisenä olemisen psykologian syvyyksiin”.
Zhang tarttuu romantiikan ajan henkistyneisiin teoksiin rauhallisen tutkiskelevasti. Schumannin lapsuutta muistelevat Kinderszenen eivät missään vaiheessa riehaannu kirjaimellisen lapsekkaiksi vaan pysyttelevät nostalgisina, aivan kuin pianisti varoisi jatkuvasti herättämästä liian voimakkaita tuntemuksia. Reflektoivat Lapsikuvat toimivat tällä tavoin käsiteltynä osana levyn kokonaisuutta, sillä ne edeltävät Lisztin myrskyistä H-molliballadia – aivan kuin lapsuus edeltää teini-ikää. Vasta sen kuohuissa Zhang alkaa näyttää todelliset kyntensä.
Omaan makuuni Zhangin romanttisessa pianismissa saisi olla enemmän laulavuutta ja melodis-harmonista poesiaa. Mutta hän kykenee kannattelemaan ilmaisullisesti hyvin vaativaa ohjelmistoa itsereflektionsa kautta – taito, joka vaatii huomattavaa henkistä voimaa. Vyörytyksissä ja suuressa soinnissa Zhang on niin taiturillinen kuin yhden Van Cliburnin nuorimmista kultamitalisteista täytyy ollakin.
Haochen Zhangin debyyttilevy lupailee kiinnostavaa taiteellista pianistinuraa. Introvertistä itsetutkiskelusta todellakin kasvaa huomattava musiikillinen kokemus, jossa Janáčekin ilmaisunvapautta puolustava sonaatti ja Brahmsin Intermezzot, surun kehtolaulut, tavoittavat jotain syvän inhimillistä. Ja jälleen täytyy kiitellä Bis:n hoviäänittäjän Take5 Music Productionin luonnollista tilavaikutelmaa, sointia ja dynamiikka.
Robert Schumann: Kinderszenen. Franz Liszt: Balladi nro 2 h-molli. Leoš Janáček: Pianosonaatti 1.X.1905 “Kadulta”. Johannes Brahms: Kolme intermezzoa op. 117. - Haochen Zhang, piano. (Bis, BIS-2238)
Kuuntele Uudet levyt 31.3.2017, toimittajana Ville Komppa.
