Hyppää pääsisältöön

Uusi suomalainen pianomusiikki kiinnostavassa kontekstissa

Pianisti Kirill Kozlovskin tohtorintutkinnon sivutuotteena syntynyt Shostakovich in context -levy vastaa pariinkin tarpeeseen. Ensinnäkään Shostakovitshin Preludeja ja fuugia ei ole täällä juuri levytetty – Olli Mustosen kokonaissarjan ja vuoden 2003 jälkeen. Toiseksi levy sisältää kolme uutta suomalaista pianosävellystä, eikä niitäkään liikaa julkaistavaksi asti äänitellä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Kozlovski on konserttilavalla intensiivinen ja jäntevä tulkitsija, mikä tekee tuoreesta Shostakovich in context -levystä kiinnostavan: kyseessä on hänen ensimmäinen soololevynsä. Valko-Venäjältä Suomeen siirtynyt pianotaiteilija valmisti Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan tohtorintutkinnon Shostakovitshista, jonka musiikki on kiehtonut häntä itseään pitkään. Shostakovitshin kontekstualisointi, sen liittäminen muihin teoksiin ja musiikkikulttuuriin tuotti levyn, jossa Shostakovitshin valittujen Preludien ja fuugien kanssa keskustelevat vuorollaan Ilari Kailan, Matei Gheorghiun ja Mikko Nisulan pianoteokset.

Yhteyksiä on niin sävellyksellisessä työstössä kuin yleisessä hengessä. Puhtaan kvintti-intervallin ympärille kytkeytyvä motiivinen työstö sekä kansanmusiikkivaikutteet ovat Romaniasta Suomeen muuttaneen Matei Gheorghiun Toisen pianosonaatin keskeisiä teemoja – ne yhdistyvät Kozlovskin levyllä Shostakovitshin Preludiin ja fuugaan fis-molli. Mikko Nisulan Kozlovskille kirjoittama Pianosonaatti ”Profeetta” vie ajatukset nuoren Shostakovitshin omaan aikaan uusklassisine ja impressionistisine sävyineen. Suomesta New Yorkiin muuttaneen ja tällä hetkellä Hong Kongissa vaikuttavan Ilari Kailan jo yli kymmenen vuotta sitten säveltämä neliosainen Toccata kumartaa puolestaan renessanssipolyfoniaan päin ja yhdistyy monellakin tasolla Shostakovitshin polyfoniseen musiikilliseen ajatteluun.

Hivenen arkisista äänityksistä huolimatta Shostakovich in context on hieno avaus Kozlovskin diskografialle, jonka toivoo karttuvan pian uusilla julkaisuilla. Konserttilavan energian kanavoiminen levylle ja taltioiminen on taitolaji. Levyn varsinaiseksi sydämeksi muodostuu sen päättävä Shostakovitshin Preludi ja fuuga d-molli, jossa voi aistia musiikin luomisen palon: se todistaa Kozlovskin kuuluvan suomalaisten pianistien parhaimmistoon.

”Shostakovich in context”. - Dmitri Shostakovitsh: Preludit ja fuugat Es-duuri, C-duuri, fis-molli, B-duuri, b-molli ja d-molli. Ilari Kaila: Toccata. Matei Gheorghiu: Pianosonaatti nro 2. Mikko Nisula: Pianosonaatti ”Profeetta”. - Kirill Kozlovski, piano. (Pilfink, JJVCD-175)

Kuuntele Uudet levyt 31.3.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.