"Nyt kaksi viikkoa uudessa perheessä olleena voin sanoa, että mieleeni on tullut viime päivinä aivan liikaa negatiivisia ajatuksia. Arki on ollut minulle liian raskasta."
Sanoisin sen johtuvan monien tekijöiden summasta. Olen ollut menneen viikon täysin puhki. Olen ollut kuin zombi, passiivinen ja huolimaton, ilman minkäänlaista tekemisen iloa.
Olen tehnyt jatkuvasti huolimattomuusvirheitä yksinkertaisimmissakin askareissa. Olen unohdellut asioita, joita minulle on toistuvasti opetettu. Olen ollut stressin, väsymyksen ja ärtymyksen runtelema au pairin nahjus.
Arki on ollut minulle kuin noidankehää. Yksi asia pahentaa toista, joka pahentaa taas kolmatta ja niin edelleen.
Aloitetaan vaikka aamusta. Herään noin 6.30. Takana huonosti nukuttu, stressin pilaama yöuni. Vituttaa. Herätän pojat noin 6.45. Vaihdan vaipat ja rupean tarjoilemaan aamupalaa. Siis, heti aamusta täysi meininki päällä.
Tässä hommassa multitaskaamisen taitamisesta on tuhottomasti hyötyä. Tosiaan itse en ole siinä parhainta A-luokkaa. Kun koko ajan tapahtuu ja kellon ympäri (tosiaan työpäiväni on hyvin pitkälti seitsemästä seitsemään) joutuu pitämään täyden huomion yllä lasten tarpeiden täyttämiseksi tekemällä samalla kotitöitä, on vaikeaa minunlaiselleni ADD:lle pitää homma kasassa ja hymy huulessa.
Lupauduin au pairiksi tähän perheeseen Elenan sanoessa homman sisältävän lähinnä Jaydenin pitämistä aktiivisena. Lisäksi sovimme kevyistä kotitöistä.
En lupautunut hoitamaan kumpaakin lasta kellon ympäri tekemällä samalla kotitöitä. Kävimme Elenan kanssa juuri läpi asioita, jotka nakertavat kumpaakin.
Minä sanoin, etten lupautunut pestiin, jossa joudun pitämään huolen kummastakin lapsesta kellon ympäri tehden samalla kotitöitä. Elena sanoi, että au pairin täytyy kyetä vastaavaan. Totta, muttemme sopineet vastaavasta ensitapaamisessamme.
Olen tuntenut suurta häpeää tajuessani, miten loppujen lopuksi näinkin yksinkertainen asia on liian vaikeaa.
Myönnän, että olen tuntenut suurta häpeää tajutessani, miten loppujen lopuksi näinkin yksinkertainen asia on minulle liian vaikeaa. Kuitenkin, sovimme Elenan kanssa, että saamme asiat toimimaan. Järjestämme päivät siten, että pystyn suoriutumaan niistä aiheuttamatta kenellekkään suurta vaaraa.
Oli helpottunut olo, kun saimme Elenan kanssa puhuttua asioista. Elena on kova puhumaan. Hän pääsee täydelliseen flow-tilaan jos aiheena on USA:n presidentinvaalit, kaikenmaailman salaliittoteoriat, ruoan terveellisyys ja epäterveelisyys ja oikeastaan mikä tahansa.
Aiheet ovat usein niin korkealentoisia, että keskusteluun on vaikeaa tuoda omaa kantaa. Olemme menneet muutaman kerran täysin ristiin mielipiteidemme kanssa ja varsinkin politiikka on hyvin tulenarka puheenaihe.
Elena on hyvin fanaattinen mielipiteidensä suhteen ja tietyt aiheet ovat hieman hankalia keskustelun aiheita, koska hänen tuntuu olevan vaikeaa katsoa asioita oman kuplansa ulkopuolelta.
Terkuin,
Roni
Squamish 4.11.2016
RONIN MUUT kirjoitukset:
- Roni pelkää olevansa liian suomalainen: "Olen poistunut takavasemmalle"
- Ronin arki sujuu paremmin: "Olen kasvattanut auktoriteettiani, jota pelkäsin olevan liian vähän"
- Roni muutti kotkien kotiin: "En ole ennen tavannut yhtäkään ihmistä, joka kannattaisi Trumpia"
SEURAA Ronia ja au paireja Facebookissa ja Instagramissa.
