TV1 keskiviikkona 5.4.2017 klo 22.00 - 22.40, uusinta lauantaina 8.4 klo 17.10 ja sunnuntaina 9.4 klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.
Inhimillisessä tekijässä pohditaan mielenterveyttä ja väärien diagnoosien mahdollisuutta. Luokanopettaja Erica Etholén-Urbán eli viis vuotta väärän mielenterveysdiagnoosin kanssa ja jäi pahaan koukkuun rauhoittavien ja unilääkkeiden kanssa. Nyt hän on onnellisesti naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan syntyväksi hetkenä minä hyvänsä.
Tutkija Päivi Rissanen kiersi vuosia psykiatrisia sairaaloita lähestulkoon toivottoman tapauksen maineessa, kuntoutui ja väitteli tohtoriksi omasta sairaus- ja hoitotarinastaan.
Millaiset askeleet, oivallukset ja tuki ovat tuoneet heidät tähän päivään? Pohtimassa on myös kokenut psykiatri, ylilääkäri Jorman Oksanen.
Missä viipyy uusi alku?
Erica kertoo olleensa onnellinen, mutta äärimmäisen herkkä lapsi, joka sai raivokohtauksia ja alkoi pitää itseään hankalana ihmisenä. Syömishäiriöt ja ihmissuhdeongelmat kasaantuivat ja lopulta parikymppisenä hänellä todettiin olevan epävakaa persoonallisuus.
Unelmatyö opettajana osoittautui kuitenkin liian vaativaksi ja Erican terveys ja mielenterveys romahtivat.
Erica kertoo, että kärsi myös yksinäisyydestä ja yllättäen aika psykiatrisessa sairaalassa tuntui välillä hyvältäkin, kun oli seuraa.
Erica kuitenkin toivoi parantuvansa ja alkoi miettiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta. Siihen on lääkkeet, ne voivat auttaa, hän ajatteli. Lisäksi sairaus oli tuttu, sitä oli ollut suvussa.
Lopulta hän sai diagnoosin ja toivoi uutta alkua, jota ei sitten ihan heti tullutkaan.
Pois sairaalasta!
Päivi sanoo, että ei ole edes tarkkaan laskenut montako diagnoosia vuosien varrella on tullut, mutta useita niitä oli. Oli masennusta, epävakautta ja lopulta skitsofrenia.
Päivi sanoo olleensa hankala potilas, joka kerta toisensa jälkeen palasi sairaalaan, vaikka toisaalta halusi sieltä koko ajan pois.
Päivi sanoo, että lapsuuden ja nuoruuden huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat olleet hyvä kasvualusta mielenterveyden ongelmille. Hänellä oli paljon itsetuhoisia ajatuksia ja pahimpaan aikaan hän yritti pakonomaisesti vahingoittaa itseään ja joutui sairaalassa ympärivuorokautiseen tarkkailuun.
Muuttuva elämäntilanne
Sekä Erica että Päivi epäilivät jossakin vaiheessa diagnoosiensa oikeellisuutta, Jorma sanookin, ettei psykiatrisen diagnoosin tekeminen olekaan aina helppoa. Lääkäriltä vaaditaan kuuntelua ja läsnäoloa, mutta myös kykyä kyseenalaistaa omia käsityksiään.
Jorma sanoo toki erehtyneensä ja silloin on vain tutkittava lisää ja paremmin. Moni mielenterveyteen liittyvä asia muuttuu, kun ihmisen elämäntilanne muuttuu, joskus tilanne saattaa yllättäen parantua, ja joskus taas käy toisinpäin.
Hoitajan sanat käännekohta
Päivin käännekohta oli hoitajan sanat: haluatko jäädä sairaalaan loppuelämäksesi?
Päivi sanoo, että joku lamppu syttyi päässä, hän alkoi ottaa vastuuta ja tehdä itselleen hoitajan tuella selviytymisohjeita. Tärkein selviytymisen keino oli jatkaa kesken jääneitä yliopisto-opintoja ja Päivi alkoi tutkia omaa hoitohistoriaansa ja käyttää sitä tutkimusmateriaalina. Samalla hänelle alkoi selvitä, että skitsofrenia-diagnoosi ei pitänyt paikkaansa.
Yhteistyössä lääkärin kanssa lääkitystä alettiin purkaa, lääkäri tosin varoitti, että jos ollaankin väärässä ja Päivillä on kroonistunut skitsofrenia, lääkityksen purkaminen voi aiheuttaa kohtalokkaita seurauksia. Päiviä pelotti, mutta hän oli valmis.
Eroon rauhoittavista
Erica puolestaan teki hurjan päätöksen: hän vieroitti itse itsensä rauhoittavista ja unilääkkeistä. Hän oli saanut leikkauksen seurauksena vahvan antibioottikuurin ja mennyt huonoon kuntoon kaikkien lääkkeiden yhteisvaikutuksesta.
Kahden viikon taistelun jälkeen värit ja tunteet alkoivat palailla ja Erica ymmärsi lääkeriippuvuutensa syvyyden. Pala kerrallaan hän alkoi ottaa elämäänsä omiin käsiin ja lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriö todettiin vääräksi.
Aina arvokas ihminen
Päivi, Erica ja Jorma puhuvat myös mielen sairauksiin liittyvästä häpeäleimasta ja sen vaikutuksesta. Joku saattaa lykätä hoitoon hakeutumista, joku toinen taas lokeroi itsensä ikuiseksi potilaaksi.
Jorma muistuttaa, että mieli on vahva ja intiimi osa meitä ja siksi mielenhallinnan menettämistä pelätään niin paljon. Hän haluaa painottaa myös sitä, että lääkitys on monelle tarpeen, se varmistaa monelle toimintakyvyn ja tavallisen elämän. Siksi mielenterveyttäkin pitäisi ajatella eräänlaisena jatkumona, me kaikki seilaamme terveyden ja sairauden aalloilla, eri kohdissa.
Ja niinkuin Päivi sanoo, väitöstutkimusta tehdessään hän oivalsi paljon ihmisen arvokkuudesta. Lepositeissä sairaalassa makaava Päivi on aivan yhtä arvokas, kun tohtorinhatun päähänsä painava Päivi. Ihmisarvo ei saa tulla sen mukaan millainen titteli tai diagnoosi kullakin sattuu olemaan.
