Maria Seppälä
Yle
Pullantuoksuinen koti-isä ja isänmallin puuttuminen, siinä nykyajan isyys tiivistettynä kahteen ääripäähän. Isää etsitään, kaivataan ja rakastetaan Pilkun jälkeen -jaksossa, jossa keskustelemassa ovat koomikko Lotta Backlund, kirjailija-näyttelijä Reidar Palmgren ja teatteriohjaaja Juhana von Bagh.
Millaisia isiä kasvaa isättömistä pojista, entä vaikean isäsuhteen kanssa kamppailevista nuorukaisista? Oman hankauksensa vastaamiseen tuo tietenkin ympäröivä yhteiskunta, ja yhteiskunnan sisällä hitaasti muuttuvat asenteet ja arvot.
Sotien vaikutukset ovat näkyneet miehen mallissa kauan; isän kuuluu komentaa ja kurittaa, kuin armeijassa tai sodassa ikään. Eroperheen isä joutuu keskiöön toisella lailla, lapsen silmissä perheitä on kaksi, niinpä isyydenkin on muututtava ja kehityttytävä.
Isyyden yksi mittari on, kuinka miehen mieli muuttuu, kun perheeseen tuleekin tytär. Millainen vaikutus tällä ensimmäisellä miehenmallilla on tyttäreen, ja kuinka erilaista voikaan olla isän ja tyttären kuin isän ja pojan suhde?
Isyys-jaksossa käsiteltävät kirjat:
Anni Swan: Ollin oppivuodet, 1919
Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, 1983. Lue e-kirjana.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu, 2013. Lue e-kirjana.
Muumipappa on ikoninen isä
Anni Swanin Ollin oppivuosissa Olli lähtee kotoaan 8-vuotiaana. Kirja nostaa keskustelijoissa pintaan kysymysten sarjan. Kollektiivisesti todetaan, että nykyään lapsen oikeudet painavat enemmän kuin vuonna 1919, ja isäkin saattaa olla kotona läsnä, muulloinkin kuin iltaruoan aikaan.
Tai sitten ei: – Oikeasti he haluavat töiden jälkeen kuolla tai mennä Netflixiin, sanoo teatteriohjaaja Juhana von Bagh. Puheena on Pauliina Rauhalan lestadiolaisromaani Taivaslaulu, jossa lasten määrä ja samalla perhe-elämä kertakaikkiaan lähtee käsistä. Silti perheenisä jaksaa olla oikeastaan epätodellisen hyvä isä.
Kirjallisuuden ikoninen isä on Muumipappa. Papan poissa olevuudesta ja hajamielisyydestä nousee isyys, joka on hyvin tuttu niin suomalaisessa kirjallisuudessa kuin todellisuudessakin. Todellisuus ei tosin tarjoa irtopisteitä Muumipapan kaltaisille haaveilijoille.
– Minua ei ole sätitty siitä, että olisin ollu huono isä. Olen saanut pelkästään kannustusta, paljastaa kirjailija Reidar Palmgren, jonka jokainen viidestä romaanista palaa omalla tavallaan isyyteen.
Isyys-jaksossa mainitaan nämä kirjat
Raamattu: Isä meidän -rukous
Elias Lönnrot (toim.): Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä, 1840
Emily Brontë: Humiseva harju, 1927 (Wuthering Heights, 1847)
Sakari (Zacharias) Topelius: Koivu ja tähti -satu teoksessa Lukemista lapsille (Läsning för barn), 1893
Tove Jansson: Muumi-kirjat alk. 1945
Väinö Linna: Tuntematon sotilas, 1954
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä, 1996 (Drakarna över Helsingfors, 1996)
Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä -kirjat alk. 1997
J. K. Rowling: Harry Potter -kirjat alkaen 1998 (engl. 1997)
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie, 2002
Jonathan Safran Foer: Extremely Loud & Incredibly Close, 2005
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja-kirjat alk. 2010
Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani, 2013. (Vinterkriget. En äktenskaproman, 2013)
Kalle Holmberg
Annika Idström
