Eve Mantu
Yle
Vaakakapinan maaliskuisessa verkkokyselyssä vanhemmat saivat kertoa, millaisia keskusteluja lastenneuvoloissa on käyty lasten painosta. Moni vanhempi kokee terveydenhoitajan painopuheet syyllistävinä ja ahdistavina. Erityisesti kun vieressä istuu lapsi, joka kuulee kaiken ja murehtii mittojaan jo kotimatkalla.
Vaakakapinan kyselyyn vastanneet vanhemmat kertovat, että terveydenhoitajan sanat jäävät kummittelemaan lasten mieleen:
–Lapsi koki, että terveydenhoitaja luuli hänen valehtelevan. Hoitaja epäili lapsen pyöreyden perusteella, että lapsi ei liiku yhtään. Hän kuitenkin harrasti mm. karatea pari kertaa viikossa.
–Lapsi peilailee itseään, puristelee mahaansa ja sanoo toistuvasti, että haluaisi olla laihempi.
Painopuhe aiheuttaa lapsissa kiukkua, alakuloisuutta ja ahdistusta
Neuvolan tehtävänä on lapsiperheiden hyvinvoinnin tukeminen, mutta joskus hyvää tarkoittavalla puuttumisella tullaan aiheuttaneeksi harmia.
–Lapsi on alkanut häpeillä kehoaan ja terveystarkastuksia.
–Lapsi on tietoinen ylipainostaan eikä suostu käyttämään esimerkiksi hihattomia vatteita, lisäksi hän pelkää negatiivisia kommentteja muilta ja kokee olevansa lihava. Hän ei kehtaa syödä juhlapöydissä kuten ennen.
–Lapsi on kysellyt paljon asiasta, kyselee koko ajan, mikä on terveellistä ruokaa ja mikä ei. Hän kysyy nykyään lupaa kaikkeen syömisiinsä ja potee huonoa omaatuntoa, koska himoitsee herkkuja.
Kontrollointi lisää epävarmuutta omasta normaaliudesta.
Joskus lapsi jopa lähtee neuvolasta kotiin uuden minäkuvan kanssa: olen lihava.
–Joka käynnin jälkeen tytär peilaa enemmän itseään ja tarkastelee ulkomuotoaan.
–6-vuotiaana tyttäreni kysyi minulta, miksi häntä sanotaan aina lääkärissä ja neuvolassa lihavaksi. Kommentit hävettävät lastani ja ovat tuottaneet kovasti tuskaa ja surua omasta ulkonäöstä.
–Lapsi on kysynyt, enkö minä ole koskaan sopiva. Ruokaa koskeviin kysymyksiin hän vastaa "aivan sama, en saa kuitenkaan syödä mitään".
Lapsen itsetunto, kehonkuva, omanarvontunto, kokemus elämän hallinnasta ja itsearvostuksesta alkavat kehittyä varhain, muistuttaa Lastensuojelun keskusliitto verkkomateriaalissaan vanhemmille ja ammattilaisille. Lapsilla on oikeus iänmukaiseen tietoon.
–Lapsi miettii, miten ylipainoiseksi tullaan tai miten "parannutaan". Hän kuvailee itseään paksuksi.
–Lapsi kuvitteli olevansa lihava, koska painosta, liikunnasta ja syömisestä puhuttiin niin paljon. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsi, että alipainoa murehdittiin.
–Poika ei halua enää riisua vaatteitaan kenenkään muun läsnäollessa kuin minun, äitinsä. Hän ei mielellään mene uimaan eikä saunaan koska siellä muut voivat nauraa hänelle.
Tarvitseeko pienen lapsen tietää yli- tai alipainoriskistään?
Vaakakapina haastaa terveydenhoitoalan ammattilaiset #kasvurauhan nimissä pohtimaan, voitaisiinko neuvoloiden käytäntöjä muuttaa niin, että lapsen painosta puhuttaisiin vain aikuisten kesken. Lapsen paino on aikuisten asia, ei lapsen. Vanhemmathan ne ruoat ostavat ja valmistavat, joten ravitsemus on heidän käsissään.
Jos lapsen elämäntavoissa tai painossa on jotain oikeasti huolestuttavaa, asiaa lähdetään korjaamaan aikuisten voimin. Lapsen ei pidä joutua kantamaan huolta ja vastuuta kehostaan tai elämäntavoistaan, koska hänellä on hyvin vähän mahdollisuutta oikeasti vaikuttaa niihin.
Lapsi ei pysty ymmärtämään sellaisia asioita kuin “ylipainoriski”, mutta hänelle voi syntyä käsitys, että hänen kehonsa on huono. Yksikin lause riittää, että lapselle syntyy väärä kuva hänestä itsestään, ja tällä voi olla pitkäaikaisia ikäviä seurauksia hänen kehonkuvalleen ja syömiskäyttäytymiselleen.
–Olen itsekin ollut laiha lapsi ja vielä laihempi teini. Olin anoreksiapelkoisen terkkarin hampaissa jatkuvasti aiheetta. En halua omalleni samaa kiusaa.
–Asiakastakin pitäisi kuunnella. Ei kaikki mahdu samoihin muotteihin.
Lapsen keho on aina hieno, eikä sitä pidä arvostella edes terveyden nimissä. Lapsella on oikeus nauttia elämästään juuri sellaisena kuin hän on. Annetaan kaikille lapsille #kasvurauha.
Sitaatit poimittu Vaakakapinan neuvolakyselyn vastauksista. Kiitos kaikille vastaajille!
