Hyppää pääsisältöön

Q ja tähdet siirtyi kartanoista klubille ja sisähuvipuistoon

Q ja tähdet -orkesteri: Kim Lönnholm, Janne Haavisto, Olli Haavisto, Pekka Lehti, Esa Kaartamo ja Harri Ala-Kojola. Istumassa J-P Virtanen ja juontaja Mikko Kuustonen.
Q ja tähdet -orkesteri: Kim Lönnholm, Janne Haavisto, Olli Haavisto, Pekka Lehti, Esa Kaartamo ja Harri Ala-Kojola. Istumassa J-P Virtanen ja juontaja Mikko Kuustonen. Q ja tähdet -orkesteri: Kim Lönnholm, Janne Haavisto, Olli Haavisto, Pekka Lehti, Esa Kaartamo ja Harri Ala-Kojola. Istumassa J-P Virtanen ja juontaja Mikko Kuustonen. Kuva: Yle kuvapalvelu Yle Elävä arkisto,Mikko Kuustonen,q ja tähdet

Mikko Kuustosen musiikkiohjelmasarja jatkui keväällä 1993. Suomalaisia suosikkiartisteja ja kokoonpanoja kestittiin jälleen kuuden jakson verran Cantina West -ravintolassa sekä keravalaisessa sisähuvipuisto Planet FunFunissa. Kevätkauden vieraat olivat syyssarjaa ajankohtaisempia ja musiikkiesitysten ohessa rupateltiin syväluotaavasti.

Sarjan syyskauden jaksot on koottu tämän linkin takaa löytyvän artikkelin yhteyteen.

Q ja tähdet pysyvästi Areenaan

Elävä arkisto julkaisee kaksitoistaosaisen sarjan kokonaisuudessaan Yle Areenaan kevään 2017 aikana. Ensimmäiset kuusi jaksoa julkaistaan tammikuun lopussa ja loput kuusi huhtikuussa. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

Kartanot kävivät syksyllä 1992 kylmiksi, joten Q ja tähdet -musiikkisarjaa siirryttiin talven ja kevään ajaksi kuvaamaan sisätiloihin. Pitsikartanoromantiikka vaihtui Suomen Texasiin eli helsinkiläisravintola Cantina Westiin ja keravalaiseen sisähuvipuisto Planet FunFuniin. Tv-sarjan jälkimmäinen puolisko oli myös musiikillisesti syksyn jaksoja rockahtavampi. Kansansuosikkien ja tekijäkaartin ystävien lisäksi ohjelmaan kutsuttiin uusia, nousevia kykyjä. Aivan täysin ei toki vanhoilta konkareiltakaan vältytty.

Q ja Tähdet -orkesterissa soittivat edelleen Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Janne Haavisto, Jari Nieminen, Jarmo Nikku, J-P Virtanen, Pekka Lehti, Kim Lönnholm ja Harry Ala-Kojola.

Lupaava Samuli Suomen Texasissa

Ei se ole itsetarkoitus, se rocktähteys.― Samuli Edelmann pohtii uraansa muusikkona

Kevään ensimmäisen jakson vieraana tavattiin "lupaava nuori baritoni" Samuli Edelmann. Suurelle yleisölle Edelmann oli tullut tunnetuksi vuoden 1991 euroviisukarsinnasta, jossa hän sijoittui toiseksi kappaleella Peggy. Vaikkei kappale vienyt laulajaa Euroviisuihin, tuli siitä Edelmannin uran ensimmäinen suuri hitti. kuuntele Peggy euroviisukarsinnoista

Q ja tähdet -jakson aikana laulaja esiintyi Helsinki Sound Machine -yhtyeen kanssa, joka oli kasattu pian Peggyn menestyksen jälkeen. Yhtyeessä soittivat Peter Engberg, Janus Hanski, Kalle Chydenius, Leri Leskinen, Jussi Chydenius ja Sami Kuoppamäki.

Näyttelijänäkin uraansa luonut Edelmann muisteli ohjelmassa Mikko Kuustoselle myös aikaansa Helsingin Teatterikorkeakoulussa Jussi Parviaisen opissa. Näyttelijäkoulu nousi 1980-luvulla otsikoihin tämän tästä ja monen mielestä vääristä syistä. Samoihin aikoihin Edelmann lähti itse pianotunneille ja siirtyi luomaan uraansa musiikin parissa.

Seitsemännen jakson kappaleet. Esittäjänä Samuli Edelmann & Helsinki Sound Machine jos ei toisin mainittu: Yön valot, Pahat kielet, Lapset, Veljenmalja, Lasihelmi, On hetki ja Tiedätkö?, Let it grow (Kuustonen sekä Q ja Tähdet -orkesteri).

Koko kansan Värttinä

Meiltä ei ole tullut tarpeeksi kovia jätkiä -- tai tarpeeksi kovia tyttöjä.― Värttinän Mari Kaasinen kysymykseen, mikseivät suomalaisyhtyeet menesty ulkomailla

Vuonna 1983 perustettu Värttinä aloitti uransa peräti 21-jäsenisenä yhtyeenä. Alkuperäinen kokoonpano hajosi 1980-luvun lopulla ja uusi, pienempi ydinryhmä värväsi taustalleen joukon ammattisoittajia. Uudistunut orkesteri sai riemastuneen vastaanoton. Rääkkyläläisen yhtyeen Oi dai -albumi myi vuonna 1991 peräti platinaa.

Värttinä pyrki vaalimaan inkeriläisten, karjalaisten, marilaisten ja muiden pienten suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiperinteitä. Orkesteri sai nopeasti mainetta myös ulkomailla. Q ja tähdet -ohjelmaan Värttinä kutsuttiin sarjan kahdeksanteen jaksoon.

Värttinän ohjelmassa muodostivat: Sari Kaasinen (laulu), Mari Kaasinen (laulu), Kirsi Kähkönen (laulu), Sirpa Reiman (laulu), Kari Reiman (laulu), Riitta Potinoja (hanuri), Janne Lappalainen (saksofoni ja tinapilli), Reijo Heiskanen (kitara) ja Tom Nyman (basso).

Kahdeksannen jakson kappaleet. Esittäjänä Värttinä jos ei toisin mainittu: Lemmennosto, Leppiäinen, Mikä miula mielessä, Kylä vuotti, Matalii ja mustii, Pihi neito, Hoptsoi, Sulhassii. Why must I always explain (Kuustonen sekä Q ja Tähdet -orkesteri)

Remu yritti löytää uutta vanhasta

Semmoinen ihminen, joka ei pelkää mitään, se on muumio.― Remu kertoo pelkäävänsä, muttei paljasta mitä

Hurriganesista muistettu Henry "Remu" Aaltonen viihdytti tv-kansaa sarjan yhdeksännen jakson vierailijana. Hurriganesin rumpali-laulaja oli hylännyt kannut ja laulukielikin oli vaihtunut suomeksi. Remu and his All Stars -yhtye tarjoili katsojille vauhdikasta swingiskelmää, itämaisilla sävelillä maustettua progeilua sekä uuden version Hurriganes-klassikosta Get On.

Sessiossa Remun kitaristeina toimivat Jukka Orma ja Ilkka Kaikkonen, rummuissa on Keimo Hirvonen, bassossa Tuurala ja pianossa Kantonen.

Keskusteluissa Kuustosen kanssa Remu käsittelee jäljittelemättömällä tyylillään omia pelkojaan sekä niiden tarpeellisuutta ja puhuu uusista sävellyksistään ja vanhempien kappaleiden uusista versioista. Haastattelun lomassa seurataan, miten orkesterinjohtaja-Remu virittää ja harjoittaa bändiään.

Yhdeksännen jakson kappaleet. Esittäjänä Remu and his All Stars jos ei toisin mainittu: Niin tai näin, Hetken suosimaa, Täysikuu, get on, Odotin sua liian kauan, Mambo mambo, Miksi menit pois, Poison Girl (Kuustonen sekä Q ja Tähdet -orkesteri).

Sir Elwoodin hiljaiset värit Pohjoismaiden ensimmäisessä sisähuvipuistossa

Tämä on juuri suomalaista musiikkia, juuri suomalaisen miehen musiikkia.― Laulaja Juha Lehti Sir Elwoodin musiikkityylistä

Vuonna 1989 perustettu Sir Elwoodin hiljaiset värit tunnetaan mollivoittoisista biiseistään, joissa usein haaveillaan menneistä, paremmista ajoista. Alkuvuosinaan yhtye julkaisi levyn vuodessa ja ahkeran keikkailun ansiosta se alkoi saada nimeä. "Sirkkareille" omistettiinkin samana vuonna jakso myös Q ja tähdet -ohjelmassa. Sarjan kuvauspaikka oli vaihtunut Helsingin keskustasta Keravaksi ja musiikkiesitykset tallennettiin Pohjoismaiden ensimmäisessä sisähuvipuistossa Planet FunFunissa.

Haastattelussa kuvausympäristöä vielä korostettiin, kun Mikko Kuustonen istutti solisti Juha Lehden ja kosketinsoittaja Juha Saaresahon karusellihevosten selkään. Keskustelussa miehet puhuvat live-keikkailun tärkeydestä, mutta toisaalta myös sen raskaudesta. Hyvän henkilökemian merkitystä muusikot eivät suostu yliarvioimaan. Lisäksi kuulemme tarinan, bändin runollisen nimen takaa.

Ohjelmavuonna kokoonpanossa soittivat Lehden ja Saaresahon lisäksi: Arttu Leskinen (lyömäsoittimet), Riku Järvinen (basso) ja Hansu Saarinen (saksofoni).

Kymmenennen jakson kappaleet. Esittäjänä Sir Elwoodin hiljaiset värit jos ei toisin mainittu: Sellaista se on, Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä, Neiti kevät, Yksin, Kun eilistä mä lähdin etsimään, Mustasukkaisuus, Marssi, Lähtö.

Vesku oli oppinut sanomaan jo jonkin verran "ei"

Kyllä mua aika hellästi on kohdeltu.― Vesa-Matti Loiri suhteestaan lehdistöön

Suomen tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluva Vesa-Matti Loiri tunnetaan suomalaisten iskelmien ja Eino Leinon runoihin sävellettyjen laulujen tulkitsijana. Mikko Kuustosen haastattelussa tämä "kävelevä kasa lahjakkuutta" analysoi taiteilijan uraansa alusta alkaen. Loirista tuli koko kansan tuntema koomikko syksyllä 1968, kun tv-ohjelma Jatkoaika järjesti kaatumisen SM-kisat. Loiri tunnistaa 1960-luvulla tulleensa jopa ylikäytetyksi koomikkona ja hän itse puhuu ajasta "ryöstöviljelynä".

Musiikin pariin hän siirtyi Esko Linnavallin mentoroinnin myötä. Samoihin aikoihin alkoi myös taiteilijan pitkä yhteistyö Spede Pasasen kanssa. Haastattelussa Loiri kertoo edistyneensä ennen kaikkea näyttelijänä tämän kumppanuuden myötä.

Muuten Loiri pohtii keskustelussa lähinnä oman julkisuutensa ja yksityisyytensä suhdetta. Asia ei ole yksioikoinen, koska hän myöntää kuitenkin aina halunneensa julkisuuteen.

Yhdennentoista jakson kappaleet: Löysäläisen laulu, Väliaikainen, Laulu, Laulajan laulu, Romanssi.

Hector uskoi yhä laulun voimaan

Joku Nirvana-juttu, mulle se oli Zeppelin-juttu aikanaan.― Hector musiikkitrendeistä ja eri sukupolvista

Q ja tähdet päätyi huhtikuussa 1993. Sarjan päätösjaksoa tähditti suomalaisen folkin, popin ja rockin kivijalkoihin kuuluva Hector eli Heikki Harma. Erikoisvieraaksi jaksoon saapui laulaja Anki Lindqvist, joka esiintyi vuonna 1969 Svenska Teaternin Hair-musikaalissa yhdessä Hectorin kanssa. Niin ikään musikaalissa esiintyneiden Cay Karlssonin ja Sakari Lehtisen kanssa Hector ja Lindqvist muodostivat lopulta folkyhtye Cumuluksen.

Planet FunFunissa kuultiin jakson aikana musiikkia Hectorin viimeisimmältä albumilta Ensilumi tulee kuudelta. Mukaan mahtui myös Bob Dylanin käännöskappale Elämä on politiikkaa (Political World) ja tunnettu Mandoliinimies sai ensimmäisen tv-esityksensä.

Alkujaan toimittajaksi kouluttautunut Hector teki edelleen 1990-luvulla myös radio-ohjelmia. Musiikkitoimittajan työ oli laulumiehen mukaan oiva ankkuri kuhunkin aikakauteen ja se auttoi ymmärtämään eri aikojen musiikkitrendejä. Räpistä tai grungesta hän ei tosin henkilökohtaisesti ollut erityisen innostunut.

Jaksossa kuultuja kappaleita: Muistot joita ei ole, Kulkurin iltatähti, Lohtu on rakkaus, Elämä on politiikkaa, Jossain jysähtää, Ne kesäyöt (Anki Lindqvist), Mandoliinimies, Jos sä tahdot niin.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto