Aitoja tilanteita, oikeita ihmisiä, todellisia paikkoja mielessä ja maailmassa.
Shortdox 2017 -kilpailuun osallistui yhteensä 59 teosta. Kategoriat ovat suuntaa antavia ja useat teokset sopivat moneen eri kategoriaan.
Yle Shortdox 2017 - dokumentaariset teokset
VIIMEINEN HUONE (Tuuli Teelahti)
Olen Tuuli Teelahti, kolmannen vuosikurssin opiskelija Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen Dokumentaarisen elokuvan linjalta. Minua kiinnostavat erityisesti ihmiset, ja meidän erilaiset kokemuksemme siitä, miltä tuntuu olla ihminen tällä sinisellä planeetalla, joka kuulemma kiertää punaisena hehkuvaa aurinkoa.
Viimeinen huone avaa kuultavaksemme haastattelun jälkeisen tilanteen, jossa saattohoitokodin sairaala-apulainen käy läpi, mitä häneltä jäi haastattelussa kertomatta kuolinhuoneen siivouksesta ja työhönsä liittyvistä ajatuksistaan.
LÄÄKETIETEELLINEN JUTTU? (Irina)
Nimimerkki Irina ottaa Amerikan-tädin neuvoista vaarin: - hormonitestit - paskiaisille ovea.
JOHDONMUKAISESTI (Juuso Oksala)
Omakohtainen pohdiskelu lapsen kasvattamisen periaatteista. Tekijä on 28-vuotias ääniopiskelija ja isä. Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
LAATIKON ULKOPUOLELLA (Krista Kierikka)
Sara Juntunen katsoi maailmaa pari vuotta toisesta näkökulmasta. Uuteen ympäristöön astuttuaan hän teki havainnon. Dokumentin tekijä Krista Kierikka opiskelee visuaalisen journalismin maisteriohjelmassa Tampereen yliopistossa. Musiikkikappaleet: Kevin MacLeod: Lobby Time (incompetech.com) ja Kevin MacLeod: Kool Kats (incompetech.com). Musiikki on lisensoitu Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä.
RAJALLA MÄ VIELÄ KÄYN (Mervi Leino)
Olen tehnyt radiodokumentteja vuosituhannen alusta lähtien. Päätyöni on ollut aina jossain muualla kuin dokumenteissa, mutta dokkari-intohimo on kulkenut koko ajan rinnalla, vakavana harrastuksena. Alussa aiheet olivat usein ulkomaille sijoittuvia. Nykyään ohjelmia syntyy enemmän kotimaasta, ja olen aivan oikeasti ymmärtänyt sen, että jokaisella ihmisellä on tarina taskussaan.
Joskus kahden ihmisen välinen yhteys voi olla niin vahva, ettei se katkea milloinkaan. Ei edes silloin, kun raja tulee vastaan. Dokumentti on kuvaus rajasta elämän ja kuoleman välillä. Joillekin se voi kertoa ”rajatilasta”, joillekin taas elämän rajallisuudesta.
OVI (Ella Karttunen, Pietu Korhonen)
Ovella voidaan aktiivisesti muodostaa raja kahden tilan välille. Se voi olla auki ja se voi olla kiinni, se voi olla vallankäytön väline ja merkitä konkreettista siirtymistä olosuhteesta toiseen: pimeydestä valoon, vangittuna olemisesta vapauteen, yksityisestä julkiseen. Teoksemme Ovi on lyhyt kertomus ensikertalaisen avantokokemuksesta tunteineen ja tuntemuksineen.
Ella Karttunen 33-vuotias helsinkiläinen valokuvaaja joka viimeistelee opintojaan Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisterikoulutuksessa. Pietu Korhonen on 35-vuotias elokuvatyöläinen Helsingistä.
KIPURAJA (Juska Jutila)
Joogaan liitetään mielikuvia terveydestä ja tasapainosta, henkisyydestä ja parantavista voimista. Yhtä hyvin kuin vahvistaa ja parantaa, joogan liikesarjat ja asennot voivat aiheuttaa myös vaurioita. Aivan kuten mikä tahansa muukin liikunta. Joogaohjaaja Inari Nikkanen tietää tämän kokemuksesta. Audiodokumentin on tehnyt dokumenttiohjaaja, käsikirjoittaja ja toimittaja Juska Jutila.
LÄHELLÄ RAJAA (Okko Ahre
Teos kertoo onnettomuudesta vuonna 2011, jolloin jäin raitiovaunun alle. Tapahtuma ja "läheltä piti" - tilanne sai minut miettimään elämää ja arvomaailmaa uudelleen.
PEUKALO (Anu Jumppanen)
Vuonna 1952 Pekka Vänskä oli 13-vuotias koululainen, jonka peukalo leikkautui irti onnettomuudessa käsityötunnilla. Sormen lisäksi meni samalla jotain muutakin rikki. Sodan käyneen isän ankaran suhtautumisen onnettomuuteen poika ymmärsi vasta paljon myöhemmin. Ensin piti päästä pois kotoa ja näyttää, että pärjää omillaan.
Dokumentin tekijä opiskelee radiotoimittajalinjalla Laajasalon opistossa. Dokumentti on toteutettu dokumenttikurssin harjoitustyönä.
VALTA (Juho Luukkainen)
Kuvaus teoksesta: ‘Valta’ on pohdintoja henkilökohtaisesta tilasta ja sen kokemisesta. Teoksen avainsanana on kasvu: kummatkin tarinat alkavat pienestä lähtökohdasta mutta saavuttavat lopussa suuret mittasuhteet. Teoksen pohjana on haastattelut, joissa kysyin ystäviltäni heidän näkemyksistään rajoista, varsinkin abstrakteista rajoista.
Kuvaus itsestäni: Olen 27-vuotias ääni-intoilija. Opiskelen elokuvaäänisuunnittelua Aalto-yliopistossa ja tavoitteeni on päästä tekemisiin mahdollisimman monenlaisen tarinankerronnan kanssa. En pelkää dissonanssia ja kuitenkin rakastan harmoniaa.
LILLY (Iiris Arjanne)
"Lilly" kertoo poikaystäväni isoäidin tarinan minun äänelläni. Lilly on noin 86-vuotias pirteä mummo, joka joutui lapsena keskitysleirille ja selvisi hengissä ainoana suvustaan. Minä puolestani olen helsinkiläinen, 26-vuotias opiskelija. Teos on tehty yhteistyössä Laajasalon opiston dokumenttikurssin kanssa.
PALJAIN JALOIN (Milla Granlund)
Olen ensimmäisen vuoden journalismiopiskelija Turun ammattikorkeakoulussa. Pääsin kesällä 2010 vierailemaan Karjalaan. Tarinat muistojen Karjalasta ja matkasta Varsinais-Suomeen ovat aina olleet läsnä hetkissä isoäitini kanssa.
Kuvaus: Vuonna 1926 syntyneelle Anja Hellin Luukkoselle myönnettiin 2016 Valkoisen Ruusun kunniamerkki. Jatkosodan aikaan Luukkonen kuljetti kylänsä lehmiä turvaan sodan jaloista. Yli 200 kilometrin matka taitettiin suurelta osin jalan.
NO PLACE TO SLEEP (Juhani Haukka)
Juhani Haukka (s. 1978, Tampere) Elokuvan ja teatterintekijä, filosofian maisteri sekä dokumentaarisen elokuvaohjauksen MAopiskelija Aalto yo:ssa Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksella.
No Place to Sleep Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet irakilaiset ja afgaanit järjestävät mielenosoituksen Helsingissä koventunutta turvapaikkapolitiikkaa vastaan. Muutaman päivän jälkeen poliisi ei ole tyytyväinen heidän leirinsä sijaintiin, ja heidät siirretään seuraavaan paikkaan.
KARVASTA JUOMAA (Eliel Kilkki)
Olen Eliel Kilkki, pian neljännesvuosisadan maailmaa katsellut ja kuunnellut dokumentaarisen elokuvan opiskelija Helsingistä. Olen huomannut, että minua kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät tavalla tai toisella ihmismielen liikkeisiin ja kiemuroihin. Niin tälläkin kertaa.
"Karvasta juomaa" on pieni teos, jossa liikumme isoäitini kanssa eri todellisuuksien, aikojen, ja kenties myös pärjäämisen rajoilla. Millaista on kun mennyt sekoittuu tähän päivään ja tämä päivä menneisyyteen, eikä oikein enää muista mitä sieltä omasta ikkunasta pitäisi näkyä.
