Mira Pelo
Yle
Valtakunnassa kaikki hyvin, kunhan lapset ja aikuiset pysyvät asetettujen kasvukäyrien ja painoindeksien sisäpuolella. Kaikki poikkeavuudet kyllä huomataan, ja niistä kerrotaan. Joskus aiheesta ja hyvin, usein aiheetta ja huonosti. Jos painosta pitää lapselle puhua, miten se kannattaa tehdä?
“Äiti, mä oon lihava.” Kun lapsi toteaa näin, nousee vanhemman karvat pystyyn ja mielen täyttää melkoinen tunnekuohu. “Et ole!” “Kuka on sanonut noin?”
– Omatkin lapseni ovat tuon kommentin itsestään jo sanoneet ja siinä tilanteessa teki kyllä tiukkaa suhtautua asiaan oikealla tavalla. Ensimmäisenähän tekee mieli huutaa “ET OLE!” Mutta oikeasti tämä on se kohta, kun kannattaakin sanoa “ai jaa” ja jatkaa keskustelua kiinnostuneena, lastenpsykiatri ja kolmen lapsen äiti Janna Rantala kehottaa.
– Me vanhemmat usein kiirehdimme selittämään asioita lapsen puolesta ja suojelemme liikaa. Olisi hyvä opettaa lapselle, että näistä asioista voidaan jutella yhdessä. Lapselta voi kysyä, että “Ai jaa, mistä sä sait tuollaisen ajatuksen”. Jos keskustelussa käy ilmi, että lasta on haukuttu, voisi jatkaa: “Miten ne nyt noin? Mitä sä itse ajattelet? Mä oon kyllä aina ajatellut, että sä oot just oikean kokoinen.”
– On tärkeää, että ne erilaiset näkemykset olisivat siinä keskustelussa mukana ja niistä voi puhua rauhassa. Sillä ei voiteta mitään, että pahastutaan ja reagoidaan lapsen puolesta, jolloin hän ei saa mahdollisuutta itse prosessoida näitä asioita, Rantala jatkaa
Lapselle ei pidä missään nimessä puhua laihduttamisesta.
Painoasiat ovat herkkiä kaikille – lapsille ja aikuisille. Puheet painosta voivat olla todella haitallisia ja tehdä paljon pahaa jälkeä. Siksi aiheesta puhuminen, jos siihen edes on tarvetta, pitää tehdä oikein.
– Painoa tarkkaillaan neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa terveydellisistä lähtökohdista. Joskus lapsen paino voi olla oikeastikin liian paljon tai vähän, mutta asiasta ei pidä tehdä suurta numeroa. Lapsen kohdalla on älyttömän tärkeää muistaa, ettei lapsi voi, eikä hänen tarvitse laihduttaa. Lapselle ei siis pidä missään nimessä puhua laihduttamisesta. Lapsen painoahan tarkkaillaan suhteessa pituuteen, joten asian voi kääntää toisinpäin: paino on hyvä, pitää vain vielä kasvaa hieman pituutta.
Lapsi on muutakin kuin paino.
Oma keho on niin yksityinen asia, ettei sen kommentointi, varsinkaan negatiiviseen sävyyn, tee hyvää kenellekään. Siitä huolimatta kehojamme tarkastellaan jo lapsesta asti. Puntarille pyydetään hypähtämään tuon tuosta ja uusia lukemia verrataan edellisiin.
– Lapsi on muutakin kuin paino, ja mielestäni lapsen ei tarvitsisi hirveästi puntarilla käydä. Ymmärrän, että esimerkiksi terveydenhoitaja haluaa mitata ja punnita, mutta kyllä niihin käynteihin pitäisi linkittää muutakin kuin painoasia. Missään nimessä lapsen ei pitäisi kuulla käyvänsä esimerkiksi painokontrollissa.
– Tärkeää on myös huomata, että jos lapsen syömisiä tulee oikeasti vähän muuttaa tai tarkastella, silloin hommaan lähtee mukaan koko perhe. Niin ei voi tehdä, että vain yhdellä on rajoitteita.
Meillä on mahdollisuus antaa lapselle kasvurauha omista peloistamme ja ahdistuksistamme.
Joskus tulee eteen tilanteita, joissa ammattilainen puhuu lapsen painosta rumasti lapsen kuullen. Lapsi voi mennä hämilleen, vanhempia suututtaa.
– Tällaisessa tilanteessa vanhemman olisi hyvä uskaltaa sanoa, että tuo tuntui tökeröltä tai loukkaavalta. Kannustan ihmisiä siihen ehdottomasti. Silloin asia saadaan heti selvitettyä, ja ammattilainen saa palautetta toiminnastaan. Muutenhan hän sanoo yhtä hölmösti seuraavallekin lapselle tai aikuiselle.
– Lapselle on hyvä tulla tunne, että vanhempi puolustaa häntä. Missään nimessä ei pidä tehdä niin, että terveydenhoitaja tai lääkäri on kommentoinut lapsen painoa törkeästi, ja sitä sitten kotona märehditään. Jos asiaa paisutellaan kotona, mutta ei ikinä selvitetä asiaa sen ihmisen kanssa, joka painoa on kommentoinut, on se paljon vahingollisempaa. Silloin asia jää lapsen mieleen vielä vahvempana ja jopa häpeällisenä kokemuksena.
– Kaikkihan me haluaisimme, että lapset säästyisivät siltä pahalta, mitä me olemme esimerkiksi itse kokeneet. Nyt kun emme enää ole itse lapsia, meillä on mahdollisuus toimia eri tavalla. Meillä on mahdollisuus antaa lapselle kasvurauha omista peloistamme ja ahdistuksistamme.
Miten me olemme ja toisiamme rakastamme, se on lapsen itsetunnon kannalta kaikkein tärkeintä.
Maailma on täynnä kritiikkiä, haukkumista, kiusaamista ja huomauttelua. Niin kauan, kun niitä ei saada kitkettyä keskuudestamme pois, on läheisiltä saadut positiiviset kommentit kultaakin kalliimpia.
– Totta kai jokainen haluaisi säästää lapsensa typeriltä kommenteilta ja ulkonäköpaineilta, mutta lapsen itsetunto rakentuu suurimmaksi osaksi siitä, miten rakkaimmat hänet näkevät. Miten me olemme ja toisiamme rakastamme, se on lapsen itsetunnon kannalta kaikkein tärkeintä.
– Lapsen itsetunto ja itsensä arvostus ei myöskään synny pelkillä kehuilla, vaan siitä, miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa ja itseensä. Siksi ei pitäisikään koskaan rypistellä kulmiaan peilin edessä tai huokailla omasta painostaan. Myös toisen syömisten kyttääminen tai painokiloista huomauttelu on parisuhteessa älyttömän vahingollista sitä vierestä seuraavalle lapselle.
On jokaisen velvollisuus puuttua typeriin painokommentteihin.
Tarkoituksella tai ajattelematta töksäytetyt kommentit lapsen painosta voivat haavoittaa niin paljon, että ne jäävät vaikuttamaan vielä aikuisiälläkin kaikkiin ihmissuhteisiin.
– Se on todella harmi, jos näin käy. Esimerkiksi painosta kiusaamisen seurauksena ihminen voi alkaa tulkita kaikkia suhteitaan tämän kautta. “Nyt tuo vilkaisi mua. Ihan varmasti katsoi mun mahaani.” tai “Toi lähestyy mua, eiks se tajuu, että mä oon näin lihava.” Tällainen on todella raskasta.
– Jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan, on jokaisen velvollisuus puuttua typeriin painokommentteihin. Usein kommentit tulevat ihmisiltä, joille et vaikka lapsena pysty sanomaan vastaan. Silloin on läsnäolevien aikuisten vastuulla puuttua asiaan. Me aikuiset emme saisi olla niin raukkoja, että emme esimerkiksi saa sanottua sille typerälle sukulaiselle, että noin et puhu tyttärelleni tai pojalleni, tai kenellekään. Tilanteissa ei tarvitse alkaa tapella, vaan asiasta kannattaa ehdottomasti keskustella rauhallisesti.
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja kolmen lapsen inhimillinen äiti. Hän kirjoittaa ja kouluttaa lapsien ja perheiden arkeen liittyvistä aiheista. Janna kannattaa kasvurauhaa kaikille – lapsille ja myös aikuisille!
Janna Rantala Ylen aamu tv:n vieraana 12.4.2017:
Vaakakapina julistaa kasvurauhan: Lapsen paino on aikuisten asia
Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa.
