Hyppää pääsisältöön

Hanskin selviytymisvinkit siirtolaisille

Pohjalaisen Hanskin muistelmat löytyivät 40 vuotta vanhalta c-kasetilta. Siinä Hanski kertoo veijarimaisella asenteella nuoruusvuosien seikkailuistaan rahattomana, työttömänä ja asunnottomana kulkurina.

Kanadan kaivoksilla oli tarkoitus rikastua, niin kuin niin monen muunkin suomalaissiirtolaisen. Mutta miten sitten kävikään?

"Minä hösläälin siellä, ja joku koitti mun puolesta puhuakin, mutta ei ollut seilssiä. Minä olin kolme viikkoa siellä ja sitten rahat rupes loppumaan, ja minä lähärin sinne Supperiin (Sudburyyn)."

Rahaa ei ollut, kieltä ei osannut ja ikääkin oli vain 17 vuotta.

"Ja yksistään kun siellä käveleskelin, niin kyllä se vähän meinasi lyödä lasit hikeen."

Kotona ei Hanskai kaivannut enää kukaan. Hän oli jäänyt orvoksi jo lapsena ja huolta pitänyt isosiskokin oli kuollut juuri ennen Kanadaan lähtöä. Elämä oli edessä nuorelle miehelle. Ei siis muuta, kuin matkaan!

Hanskin selviytymisvinkit

Rahattomana matkustaminen

Paikasta A paikkaan B pääsee helposti vaikka olisikin työtön ja rahaton siirtolainen. Bonuksena ilmastointi ja maisemapaikka!
"Minä laskin kerrankin, että junan katolla oli 164 miestä, ja mitä oli sitten tyhyjissä vaunuussa."

Asunnottomana yöpyminen

Yöpaikka nyt löytyy aina! Eri asia on sitten se, minkälainen palvelu majapaikassa on...
"Että tälläsiä, tälläsiä mukavia siinä sattu aina, jokka oli hetken aikaa aina mielessä, kun näitä reisuja tehtiin."

Ruoan hankkiminen rahattomana ja työttömänä

Ruoan hankkiminen on vain omasta riskinottokyvystä ja oveluudesta kiinni.
"Mutta se jäläki useimmiten aina korjattiin nauloilla ja vasaroilla, että näistä kyllä ei kuulunu koskaan mitään...."

Leivän bommaus

Kerro oma tarinasi rehellisesti ja vilpittömästi.
-> Vetoaa parempiosaisten myötätuntoon ja toimii useimmissa tilanteissa.
"Että, kun tuota julkes, eikä orjaillu eikä peljännyt, niin kyllä leivässä pysyi."

Pikkurahan bommaus

Teeskentele säälittävämpää kuin oletkaan, mutta älä kerjää suoraan pyytäen.
-> Vetoaa parempiosaisia puuttumaan tilanteeseen ja esittelemään jalomielisyyttään. Toimii etenkin sekaseurueiden lähettyvillä.
Ja kaikki konstit oli käytettävä, eihän siinä auttanu mikään."

Kerjääminen

Ammattimainen kerjääminen
-> Vaatii pitkäjänteisyyttä, käy työstä. Sopii rauhallisille ja paikoilleen asettuneille.
"Että näinkin voi ajatella, ja näinkin tapahtuu."

Töiden välttely

Muista, että bommaamalla saat käytännössä kaiken tarvitsemasi.
Jos farmari yrittää huiputtaa pelkällä ruokapalkalla hikisiin hommiin, ei kannata lähteä!
Vaikka famari pitäisikin kieltäytymistä reteenä, niin muista, että saat ruokasi helpomminkin!
"Ei se taas sopinut meidän piirrustuksiin että tehdä hiki pääs töitä ja saada ruoka, koska me pystyimme sen hommaahan muutenkin"

Joskus pienistä hanttihommista ei kannata kieltäytyäkään

-> Näihin ei kannata kuitenkaan liikaa panostaa - toinen voi vetää lonkkaa sillä aikaa kun on toisen vuoro tehdä palvelus.
"Kyllä täytyy sanoa, että ei se oikein ollu, ollu siis terveen ja nuoren miehen, miehen mieluusta hommaa tämä kerjääminen ja tällänen pikku
palveluksien teko."

Junapummi saa voileivän
Junapummi saa voileivän Kuva: Wikimedia Commons Hobo,kulkuri

Tansseihinlähtö

Rahattoman junapummin ei tarvitse harjoittaa kieltäymystä, saatikka elää pidättyväisesti. Köyhyys on mielentila!
Amerikoissa asti kun ollaan, on päästävä Toronnon tansseihin!
"Ja sehän kesti vuorokauden, väliin kaksi se meno ja saman verran tulo..."

Viihdekassan kartuttaminen

->vältä raadantaa, tarvitset ainoastaan hieman luovuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta ja innovaatiokykyä.
"Niin se oli, se oli tälläästä omatoimisuutta se homma. Tämähän tietysti kysy kysy luontoa, mutta niin muuta mahdollisuutta ei ollu."

Suomalaissiirtolaisissa oli myös kerjäläisiä, varkaita, juoppoja ja tappelijoita

Kuva rehdeistä, työteliäistä suomalaissiirtolaisista muuttuu, kun kuuntelee Hanskin avointa ja rehellistä tarinaa.

"Joukossa oli paljon huonoakin ainesta. Oli Suomesta lähdetty monista syistä. Oli rikoksia, varkauksia, murhia; virkansa juoneita pappeja, tuomareita, lääkäreitä; mutta suurin osa oli kunnon miehiä."

Väkijuomiin mieltyneillä suomalaissiirtolaisilla oli monin paikoin jopa niin huono maine, että kapakoiden ovissa oli "No Indians or Finns allowed" (Ei sallittu intiaaneille tai suomalaisille). Tappelukulttuurikin ammensi Härmän häjyjen tavoista.

Kulkurina Amerikassa, uutisraivaajana Canadassa -teos, 1952
Ote USA:ssa vuonna 1952 ilmestyneestä "Kulkurina Amerikassa, uutisraivaajana Canadassa" -muistelmateoksesta Kulkurina Amerikassa, uutisraivaajana Canadassa -teos, 1952 Kuva: Siirtolaisuusinstituutti suomalaissiirtolaiset
Andrew Laurin perhe / Oulun postikonttori Wisconsin
Andrew Laurin perhe / Oulun postikonttori Wisconsin Andrew Laurin perhe / Oulun postikonttori Wisconsin Kuva: Siirtolaisuusinstituutti amerikansiirtolaiset

Pummin ja varkaan ero

Seikkailuhengestä ja veijarimaisesta asenteesta huolimatta Hanski ja Heikki ovat varmasti pohtineet myös eettisiä kysymyksiä. Miten pitkälle voi mennä, että ei vajoa rikolliselle polulle?

"Minun täytyy kyllä sanoa se, että me Heikin kans emme syyllistyneet mihkään varkauksiin. Lukuunottamatta niissä jungelikängeissä, missä nyt jouduttiin siis soppalihavärkkiä joskus hommaamaan vähän niinku oma-alootteesesti...
Mutta muuten niin, muuten me ei kajottu kenenkään omaisuuteen eikä mihkään. Ettei me käyttäny mitään oman käden oikeutta eikä väkivaltaa. Että se oli kaikki aivan hyvästä tahdosta kiinni se meidän toiminta."
- Hanski

Itse asiassa hobot, tai sellaiseksi itsensä identifioivat, halusivat tehdä selvän eron pummeihin. Hoboilla oli oma neuvostonsa, joka laati 1800 -luvun lopulla eettiset säännöt, joiden noudattaminen oli itseään arvostavalle hobolle tärkeää. On epäselvää tiesivätkö Hanski ja Heikki näistä säännöistä. Joka tapauksessa he toteuttivat näitä herrasmiessääntöjä kuin luonnostaan. Siis ainakin aina kun pystyivät...

Hobojen eettinen koodisto vuodelta 1889

1. Päätä itse omasta elämästäsi. Älä anna kenenkään muun ohjata sinua.
2. Kunnioita kaupungilla ollessasi paikallista lakia ja virkamiehiä. Yritä olla herrasmies kaikissa tilanteissa.
3. Älä käytä hyväksi ketään, joka on vaikeuksissa, ei paikallisia tai muita hoboja
4. Yritä etsiä töitä, vaikka tilapäistä. Ota vastaan töitä, jota muut eivät halua tehdä. Näin saat töitä kaupungissa jatkossakin.
5. Kun töitä ei ole, käytä omia kykyjäsi ja taitojasi hyväksesi ja tee itsenäistä työtä.
6. Älä anna itsesi ajautua typeräksi juopoksi.
7. Älä käytä avustustarvikkeita loppuun, vaan jätä aina seuraavalle. Hän saattaa tarvita niitä jopa enemmän kuin sinä.
8. Kunnioita luontoa äläkä roskaa leirityessäsi.
9. Osallistu töihin ja auta aina leiriyhteisössä.
10. Pidä itsesi puhtaana ja keitä vaatteesi aina kuin mahdollista.
11. Käyttäydy junassa kunnioittaen, kuin olisit osa henkilökuntaa.
12. Älä aiheuta hankaluuksia juna-asemilla tai varikoilla. Jälkeesi tulee muita hoboja, jotka kärsivät siitä.
13. Puutu heti, jos joku hoboista kiusaa lapsia.
14. Auta kaikkia karkumatkalla olevia lapsia ja yritä saada heidät palaamaan kotiinsa.
15. Auta toista hoboa missä ja milloin voitkaan, tulee vielä päivä, jolloin tulet itse tarvitsemaan heidän apuaan.
16. Käytä ääntäsi hobojen omassa tuomioistuimessa.
Lähde: Wikipedia

Elämä paperittomana

Tekeekö mieli käväistä naapurimaan puolella, mutta passi on viranomaisilla? Ei ongelmaa. Yön pimeydessä voi hypätä junan katolle ja matkata rajan yli salaa. Perillä sinun on muistettava vain muutama seikka. Käyttäydy moitteettomasti ja pysyttele piilossa, kun virkavalta tulee käymään.

"Ja niinä päivinä, kun oli siis henkikirjoitukset ja rekisterit, niin minä olin pois sisältä. Että kun siellä kävi henkikirjoittaja, niin minä olin, että minua ei ilmoitettu rekisteriin missään mielessä. Että tämä oli
tällaista olemista ja elämistä. Nehän olis saaneet siitä aika krapsut, jos se olis tullut viranomaisten tietoon, että pitää semmosta miestä luonaan, jolla ei ole minkäänlaista oleskelulupaa siellä. Vaikka ei se
ollut siitä kiinni, että mitään rikosta oli, mutta ainut se rikos, että oli tullut rajan yli ilman lupaa."

Kotiinpaluu

Kulkurielämä kyllästyttää, mutta paluulippuun ei ole rahaa? Ei hätää. Pestaudu rahtilaivaan!

"Parin päivän päästä mullen tuli tieto konsulista sitten, että tulla käymään siellä. Minä menin, niin he sano, että nyt olis laiva, Port Alfreessa, Pohjois-Ontariossa, joka menee Eurooppaan. Ja siinä on vajaa miehistö, ja siinä pääsisi menemään. Ja, ja sais olla vielä toinenkin kaveri. Minä menin Mattilan pallohuoneelle ja kysyin, että onko vanhaan maahan lähtijöitä, että minä järjestän kyytin. Yksi nuori poika ilmoitti, että hän on valmis. Minä sanoin, että mennään käymään konsulissa, niin asia on selvä."

Uutinen suomalaisista kulkureista, jotka leiriytyvät Montrealissa itsekyhäämiinsä majoihin
Suomalaissiirtolaiset asuivat itsekyhätyissä majoissa Montrealin laitamilla. Uutinen suomalaisista kulkureista, jotka leiriytyvät Montrealissa itsekyhäämiinsä majoihin Kuva: Siirtolaisuusinstituutti kanadansiirtolaisuus

"Monet suhteet katkesivat kotimaahan, kun ei ollut työtä. Oli ikävää kirjoittaa tyhjiä kirjeitä, kun rahaa ei ollut lähettää. Moni mies itki ja sanoi, että ei ole kirjoittanut enää vuoteen, kun ei ole panna osoitetta, kun aina ollaan matkan päällä."

"Kyllä paine oli näitten siirtolaisten kohdalla niin kova, että monet eivät sitä kestäneet. Siellä oli mielenterveysongelmia, itsemurhia, jopa nälkäkuolemia. Silti joka paikka oli täynnä ruokaa – että jossakin täytyi olla vika."

Suomalaiset amerikansiirtolaiset tunnetaan kovina työntekijöinä.

Suomesta Amerikkaan lähti vuosien 1870-1930 välisenä aikana noin 380 000 henkilöä (Korkiasaari 1989).
Köyhyys sekä poliittisesti ahtaat olot ajoivat suomalaisia siirtolaisiksi. Ennen itsenäistymistä venäläistämisen uhka sai lähtemään, sisällissodan jälkeen suomalaiset sosialistit astuivat Amerikanlaivaan.

Suurin osa lähtijöistä oli kotoisin maaseudulta ja yli puolet Pohjanmaalta. Aluksi noin kaksikolmasosaa siirtolaisista oli miehiä, mutta myöhemmin naisten osuus kasvoi. Suomalaissiirtolaisia työskenteli eniten metsä-ja kaivosteollisuudessa, rautateiden rakentajina sekä maanviljelijöinä. Naisille oli työtä tarjolla mm. kokkeina ja palvelijoina perheissä.

Kaksi hoboa kävelee autiolla tiellä
Kaksi hoboa kävelee autiolla tiellä Kuva: Dorothea Lange, Library of Congress Hobo,#junapummit
  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

  • Ranskan pieni Compiègne teki suurta historiaa

    Ranskan pieni Compiègne on suurhistorian näyttämö.

    Ranskalainen pikkukaupunki Compiègne sijaitsee noin 70 kilometriä Pariisista koilliseen, lähellä Belgian rajaa. Kaupunkia ympäröi valtava metsä, jota Ranskan kuninkaat jo vuosisatoja sitten alkoivat hyödyntää metsästysmaina ja hovin virkistyskäyttöön. Kaupunki on aina ollut puolustuksellisesti strateginen. Siellä taisteli ja vangittiin Jeanne d'Arc v.1430. Compiègnen mahtipontiset linnat, keskiaikainen Pierrefonds ja Napoleón III:n ja keisarinna Eugénien omaan empire-tyyliinsä ehostama Palais impérial, sekä 1500-luvun alun koristeellinen kaupungintalo tekevät kaupungista helmen. Compiègnen metsä on ollut maailmanhistorian näyttämönä kahdesti: salaisessa paikassa solmittiin v.1918 aselepo ympärysvaltojen ja hävinneen Saksan välillä ja täysin vastakkaisessa tilanteessa v.1940 natsi-Saksan ja nöyryytetyn Ranskan välillä. Metsäinen aselepoaukio, la Clairière de l'Armistice museoineen, on 1. aseleposopimuksen juhlavuoden myötä (2018) noussut huomattavaksi matkailukohteeksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua