Juha Kulmanen
Yle
Vuonna 2012 säädetty laki kansalaisjärjestöistä ulkomaisina agentteina on ajanut etenkin ihmisoikeusjärjestöt ahtaalle, mutta agenttirekisteriin on pakkoliitetty myös muita, esimerkiksi ympäristöjärjestöjä ja kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskuksia. Millainen on agentiksi leimatun järjestön arki? Miten agenttilaki vaikuttaa kansalaisaktivismin tilaan Venäjällä?
Venäjän duuma hyväksyi lain kansalaisjärjestöistä ulkomaisina agentteina kesällä 2012 presidentti Putinin kolmannen kauden alkajaisiksi. Sillä haluttiin suitsia kriittinen kansalaismielipide, etteivät syksyn 2011 presidentinvaalien väärinkäytöksistä liikkeelle lähteneet joukkoprotestit toistuisi. Agenttilaki kieltää ulkomaisen rahoituksen ja poliittisen toiminnan, mikä on tosin määritelty varsin väljästi, tulkinnoista puhumattakaan. Viranomaistarkastusten kohteeksi joutui yli 1000 kansalaisjärjestöä ja Venäjän oikeusministeriön ylläpitämään agenttirekisteriin on nyt liitetty 144 järjestöä, tosin 16 on oikeusprosessin jälkeen päässyt pois rekisteristä ja 25 on lopettanut toimintansa.
Yksi rekisteriin pakkoliitetyistä on vuonna 1999 perustettu Tsentr Trudovyh Prav, Työoikeuksien keskus, joka puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja tukee vapaata ammattiliittotoimintaa. Rahoituksen se on saanut pääasiassa ulkomaisista lähteistä, kun kotimaista ei ole juuri ollut saatavilla. Vaikka ammattiyhdistystoiminta ja työoikeudet eivät ole agenttilaissa määriteltyä poliittista toimintaa, järjestö liitettiin viime vuonna rekisteriin, kertoi johtaja Jelena Gerasimova Helsingissä helmikuussa järjestetyn EU-Venäjä Kansalaisjärjestöfoorumin yleiskokouksen keskustelutilaisuudessa.
”Meitä on käytetty asiantuntijoina duumassa ja eri ministeriöissä, mutta nyt nämä tahot ovat lopettaneet yhteistyön kanssamme. Meille kyllä sanotaan, että jatkakaa ihmeessä toimintaanne, se on erittäin tärkeää, ja minua pyydetään yhä edelleen erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Viranomaistahot pahoittelevat, että teidän järjestönne ei missään nimessä pitäisi olla agenttirekisterissä. Toteavat että laki on huono, mutta meidän on pakko noudattaa sitä. Meidät tuomittiin maksamaan myös 300 000 ruplan sakot (nykykurssin mukaan n. 5000 euroa), kun emme vapaaehtoisesti rekisteröityneet agentiksi. Nostimme oikeusjutun, jonka hävisimme. Samassa tilanteessa on monia muita järjestöjä, joilla ei ole mitään tekemistä poliittisen toiminnan kanssa.”
Poliittista toimintaa ei harjoita myöskään Pietarin kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskus Tsentr RNO, mutta sekin liitettiin agenttirekisteriin toukokuussa 2015. Syynä oli se, että keskus osallistui hankkeeseen, jonka rahoittaja, Pohjoismaiden ministerineuvoston Pietarin tiedotustoimisto, oli liitetty rekisteriin edellisvuonna. Rekisteriin joutuminen on vaikuttanut monin tavoin RNO-keskuksen työhön, raportoi toiminnanjohtaja Anna Skvortsova Agenstvo Sotsialnoi Informatsii eli Kansalaisjärjestöjen Sosiaalinen Informaatio –uutiskeskukselle viime vuoden lopulla.
”Olemme yli 20 vuotta toimineet välittäjinä kolmannen sektorin ja vallankäytön elinten kesken kumppanuusajatuksen pohjalta. Mutta sen tehtävän menetimme hetkessä, kun julkinen valta ei tee yhteistyötä rekisteriin liitettyjen kanssa, epävirallisia suhteita kyllä vielä on. Myöskään suurin osa rahoittajistamme ei voinut jatkaa agenttirekisteriin liitetyn järjestön tukemista.
Kun oikeusministeriön tarkastajat tulivat toimistoomme, monet kollegat olivat järkyttyneitä, ihmettelivät miten tarkastusten kohteeksi voi joutua järjestö, joka harjoittaa kansalaisyhteiskunnan infrastruktuurin rakennustyötä ja jolla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Nyt kun aikaa on jo jonkin verran kulunut, huomaamme miten tuhoavasti agenttilaki vaikuttaa. Järjestöjen välinen yhteistyö on pahasti kärsinyt ja jakolinja niiden välillä syventynyt.”
Agenttilain vitsauksiin kuuluu Pietarin RNO-keskuksen Anna Skvortsovan mukaan huomattavasti lisääntynyt raportointivelvollisuus, joka on järjestölle suuri lisätaakka taloudellisesti ja työvoimaresurssien kannalta. Kun rahoitusmahdollisuudet ovat kaventuneet, toiminta on jouduttu supistamaan minimiin. Muun muassa venäläis-suomalais-virolaisella yhteistyöllä ja EU-rahoituksella toteutettua kolmivuotista Terveet elämäntavat -kansanterveysprojektia ei voitu jatkaa. Siinä oli mukana Admiraltiskin ja Vasilinsaaren kaupunginosahallinnot ja tuloksia alkoi olla jo näkyvissä.
Mutta suurin osa agenttirekisteriin liitetyistä on ihmisoikeusjärjestöjä, tai esimerkiksi HIV-AIDS-työtä tekeviä ja ympäristöjärjestöjä, jotka ovat ottaneet kriittisesti kantaa valtaapitävien toimiin. Nämä on todella ajettu ahtaalle, totesi pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti Juri Dzhibladze haastatelussa EU-Venäjä Kansalaisyhteiskuntafoorumin yleiskokouksen aikana. Dzhibladzen oma järjestö Demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämiskeskus on yksi agenttirekisteriin liitetyistä.
”On olemassa käsite shrinking space, kaventuva tila, joka kääntyy venäjäksi vähän huonosti, mutta jonka me ihmisoikeuspuolustajat tunnemme nahoissamme. Ne järjestöt ja aktivistit, jotka kritisoivat vallanpitäjien päätöksiä, ovat lähes täysin menettäneet lailliset toimintamahdollisuutensa. Oikeudelliset ja jopa fyysiset riskit ovat suuresti kasvaneet. Agenttilain lisäksi duuma on viime vuosina hyväksynyt suuren joukon muita järjestöjen toimintaa rajoittavia lakeja ja ne tarjoavat viranomaisille runsaasti mahdollisuuksia rangaista. Kaikki toisin ajattelevat on leimattu vihollisiksi nykyisen totaalisen kansallis-militaristisen propagandan oloissa. Propagandavyörytystä eivät harjoita vain valtiolliset tv-kanavat, vaan sitä esiintyy laajalti myös somessa ja netissä. Tässä trollauksessa liikkuvat suuret rahat.
Uhkana ovat myös erilaiset aggressiiviset, konservatiivis-patrioottiset ryhmät kuten kasakat ja ortodoksiaktivistit. Ne saavat toimia täysin vapaasti eikä niiden väkivallantekoja tutkita saati rangaista. Niiden kohteeksi joutuminen on jopa vaarallisempaa kuin pidätys tai vankilatuomio, sillä nämä hyökkääjät voivat tappaa. Toisinaan ne toimivat saatuaan signaalin ylhäältä kuten tämän vuoden tammikuussa, kun Tshetshenian parlamentin puhemies Daudov uhkaili Instagramissa Kaukasian solmu -nettilehden päätoimittajaa Grigori Shvedovia. Tällaisesssa tilanteessa emme voi muuta kuin yrittää fyysisesti suojella Shvedovia. Mutta ei kaikkia voi lähettää ulkomaille turvaan eivätkä jotkut edes halua, vaikka monelle se olisi ainoa vaihtoehto.
Suurimmassa vaarassa ovat esimerkiksi LGBT-aktivistit ja Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilannetta monitoroivat. Viime vuosina on rangaistu myös sananvapausjärjestöjä ja painostusta on jopa viattomiin some-postauksiin liittyen. Kohteeksi voi joutua kuka tahansa aktiivinen kansalainen.
Myös osallistuminen mielenilmauksiin on nykyisin rangaistavaa. Mikäli saa kolme virallista huomautusta, joutuu rikostutkinnan kohteeksi ja voi päätyä vankilaan kuten Ildar Dadin. Kyllä me yritämme puolustaa vapauksien jäänteitä, mutta massiivisen oikeudellisen, poliittisen ja fyysisen painostuksen oloissa kansalaisaktivismin toimintatila Venäjällä on mielestäni kutistunut miltei olemattomiin. Siitä on tullut lähes partisaanitoimintaa.”
Näin synkkänä Venäjän tilanteen näkee ihmisoikeusaktivisti Juri Dzhibladze. Agenttilaki on siis ajanut erityisesti ihmisoikeusjärjestöt nurkkaan, kuten sen säätäjien tarkoitus oli. Mutta EU-Venäjä Kansalalaisjärjestöfoorumin yleiskokoukseen Helsingissä helmikuussa niin ikään osallistuneen Marina Mihailovan viesti oli toisenlainen. Hän johtaa Arkangelissa toimivaa kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskus Garantia, jota ei ole liitetty agenttirekisteriin. Mihailova halusi korostaa Venäjän kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuutta ja sitä miten kansalaisten aktiivisuus on viime aikoina kasvanut.
”Järjestömme on 20 vuotta edistänyt kansalaisjärjestötoimintaa Venäjän pohjoisessa. Rahoitusta olemme saaneet Venäjän federaation ja Arkangelin kaupungin budjeteista, yrityksiltä, kansalaisilta ja ulkomaisista lähteistä. Tosin noin 90 prosenttia kaltaisistamme sosiaalisesti suuntautuneista järjestöistä toimii omilla resursseillaan. Monilla ei välttämättä ole ulkopuolista rahoitusta juuri lainkaan, vaan ne etsivät kumppaneita, jotka ostavat niiden palveluja tai ne toimivat vapaaehtoistyön varassa. Mutta ne pystyvät ratkaisemaan monia sosiaalisia ongelmia alueellaan. Viime aikoina on ollut havaittavissa myös erilaisten yhden asian ympärille syntyvien toimintaryhmien spontaani kasvu.
Myös hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistoiminta kehittyy voimakkaasti. Monet auttavat esimerkiksi antamalla omaa työpanostaan järjestöjen käyttöön, mutta rahalahjoitukset ovat myös kasvussa. Toimintaa on alkanut viritä pienissäkin kaupungeissa, jopa kylissä, kun ihmiset alkavat yhdessä ratkaista erilaisia ongelmia kuten lasten leikkikentän kunnostus tai rapistuneen sillan korjaus. Tällä on alueen asukkaille suuri merkitys, sillä pienten paikkakuntien kunnallisbudjetit ovat hyvin vaatimattomia.”
Samanlaista ruohonjuuritason aktiivisuutta on myös muualla Venäjällä. Pietarissa uudentyyppisiä aloiteryhmiä ovat muun muassa Gorprojekt/Kaupunkiprojekti, Krasivyi Peterburg/Kaunis Pietari tai Musora.Bolshe.Net/Ei enää roskia. Perinteisten järjestöjen kanssa niillä on kontakteja lähinnä vain erilaisissa hyväntekeväisyysaktioissa.
Oman mielenkiintoisen lisän kansalaisaktivismiin tuo nuorten, jopa teini-ikäisten aktiivinen mukaantulo eri puolilla Venäjää pari viikkoa sitten järjestettyihin korruption vastaisiin mielenosoituksiin ja nuoria on viime aikoina ollut runsaasti liikkeellä muissakin mielenilmauksissa. Mistä tämä kertoo? Onko kyseessä uusi käänne Venäjän kansalaisaktivismissa? Tätä pohditaan nyt vaihtoehtomedioissa ja somessa ja ilmiötä myös tutkitaan.
Valtiolliset mediat ja virallinen taho vaikenivat protesteista viikon. Sitten selitettiin muun muassa, että nuorille oli luvattu maksaa, jos he joutuvat pidätetyiksi ja vastalääkkeeksi tarjottiin isänmaallisen kasvatuksen tehostamista. Nyt Izvestija-lehden mukaan esitetään lakia, joka kieltäisi alle 14-vuotialta sosiaalisen median käytön sakon uhalla ilman rekisteröitymistä, onhan somella keskeinen rooli nuorten aktivoitumisessa.
Airi Leppänen
Haastateltavana olivat Juri Dzhibladze, Demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämiskeskus, Moskova. Ohjelmassa mukana myös: Jelena Gerasimova, Sosiaalisten ja työoikeuksien keskus Moskova
Valentina Mihailova, Garant-keskus, Arkangeli ja Anna Skvortsova, Kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskus, Pietari
