Hyppää pääsisältöön

Milloin ääni muuttuu musiikiksi? Avaruusromua 9.4.2017

oskilloskoopin ruutu, äänen "kuva"
oskilloskoopin ruutu, äänen "kuva" oskilloskoopin ruutu

Milloin musiikista tulee ääntä? Ensin oli ääniä ja sitten tuli musiikkia. Vai menikö se niin? Tekikö ihminen äänistä musiikkia kutsumalla tiettyjä ääniä musiikiksi?

Vaikka kaikki musiikki on ääntä, kaikki äänet eivät välttämättä ole musiikkia, ajattelevat monet. John Cage sanoi, että meidän ympäristömme äänet ovat aina uusia ja huomattavasti kauniimpia kuin varta vasten aikaansaadut musikaaliset äänet. Musiikki on ääntä ja äänet ovat musiikkia.

Milloin ääni muuttuu musiikiksi, ja milloin musiikista tulee ääntä?, kysyy norjalais-ranskalainen ryhmä Dans les arbres, ja jatkaa samalla John Cagen ja kaikkien hänen hengenheimolaistensa ikuista - ja voisiko sanoa: kehää kiertävää - pohdintaa. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Olivatko äänet jo alusta alkaen musiikkia? Eikä sitä vain heti ymmärretty? Vai tekikö ihminen tietoisesti äänistä musiikkia valikoimalla ja käsittelemällä niitä? Tekikö ihminen äänistä musiikkia antamalla äänille nimiä?

John Cage kirjoitti siitä kuinka äänet eivät aina enää olleet ääniä, vaan kirjaimia: C D E F G A H C . Ylennettyjä ja alennettuja. Äänille oli annettu nimet. Niistä oli tullut nuotteja. Ja niistä oli tullut musiikkia.

Cage sanoi, että jos ääni on niin epäonnekkaassa asemassa, ettei sille ole kirjainta, tai jos tuosta kirjaimesta uhkaa tulla liian monimutkainen, tuo ääni viskataan musiikin ulkopuolelle. Sanotaan, että se on hälyääni tai muuten epämusikaalinen ääni.

Jos John Cagen hengenheimolaisilta kysytään, äänillä ja musiikilla ei ole mitään eroa. Ei suuntaan eikä toiseen.

”Minä uskon,että melun ja hälyn käyttäminen musiikkia tehtäessä tulee vain jatkumaan ja lisääntymään, kunnes meillä on sähköisiä soittimia, joiden avulla me voimme käyttää musiikissamme kaikkia mahdollisia ääniä”. Näin kirjoitti John Cage, 80 vuotta sitten.

Osataan sitä meilläkin päin. Tässä suomalainen Market ja musiikkia tulevalta albumilta:

Mitä tarkoittaa, kun yhtyeen nimi on 1982? Tarkoittaako se, että yhtye pyrkii soittamaan tuon ajan, tuon aikakauden, tuon vuoden musiikkia? Ja mitähän sekin sitten on? Nopea googlaus paljasti, että se oli Tiputanssin vuosi. Silloin myös ilmestyi Madonnan ensimmäinen single:

Ja Michael Jacksonin Thriller.

Norjalainen trio nimeltä 1982 (vai onko se nittenhundreåtteto?) ei selvästikään pyri millään tavalla rekonstruoimaan tuon vuoden musiikkia. Vuonna 2017 se kuulostaa tällaiselta:

Puolalainen Michal Jacaszek albumillaan Kwiaty lähde liikkeelle äänistä, eikä edes musiikista, vaan kirjaimista, sanoista, tekstistä, runoista. Robert Herrick oli 1600-luvulla elänyt englantilainen runoilija. Jacaszek kutsuu hänen runojaan metafyysisiksi. ”Ne runot ovat yksinkertaisia ja kauniita”, hän sanoo. ”Niissä kerrotaan kuolemasta, tuskasta, kaipauksesta ja yksinäisyydestä, mutta jotenkin ne antavat lukijalleen toivoa, lohtua ja rauhaa”. Robert Herrick sanoi, että elämä on lyhyt, mutta maailma on kaunis.

Vuonna 2015 Kuusankosken Taideruukissa avattiin uudenlainen kulttuuriklubi. Se on nimeltään Patoklubi, ja siellä on jo jonkin aikaa järjestetty Sähköpato-klubeja, elektronista musiikkia ambient-hengessä. Toiminnan moottorina ovat olleet kotimaisemissaan Kuusankoskella asuva Esa Kotilainen sekä voikkaalainen Esa Rantanen, jotka yhdessä ovat isännöineet kerran kuukaudessa järjestettävää Sähköpato-klubia vuoden 2016 syksystä lähtien. Maaliskuussa 2017 Sähköpato-klubilla oli myös kolmas Esa, nimittäin Esa Ruoho:

Pysymme äänien ja musiikin rajamailla - tai yhteisellä harmaalla alueella. Frans Kedes kertoo olleensa vuonna 1979 kielikurssilla Englannissa ja yllättäneensä muut kurssilaiset ostettuaan levykaupasta verenpunaiselle vinyylille prässätyn levyn, joka sisälsi, ei päivän hittimusaa, vaan ääniefektejä. Eikä mitä tahansa ääniefektejä, vaan kauhuefektejä, äänitehosteita käytettäväksi kauhutarinoissa tai kauhuelokuvissa.

Tuo äänimaailma ei vuosikymmenienkään kuluttua ole jättänyt Frans Kedestä rauhaan, joten hän päätti käyttää sitä osana musiikkiaan:

AVARUUSROMUA 9.4.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
DANS LES ARBRES: Luminescent (Phosphoresence)
MARKET: Motorella (ennakkojulkaisu)
1982: ”6:37” (Chromola)
JAKASZEK: Love (Kwiaty)
JACASZEK: Soft Music (Kwiaty)
JACASZEK: Gardens (Kwiaty)
ESA RUOHO: Live at Sähköpato-klubi, Kuusankoski, 5.3.2017 - osa - (keikkaäänitys)
FRANS KEDES: More Death and Horror - Frans Kedes Mix - osa - (nettijulkaisu)

  • Tommi Läntinen: Rauhasta pitää laulaa aina!

    Tommi Läntinen arvosteli uutuuskappaleet Levylautakunnassa

    Raadissa istuivat Tommi Läntinen, toimittaja Minna Joenniemi ja musiikkituottaja Juha-Pekka Sillanpää. Tulos ja kommentteja 1. Lohkare: Rauhaa 25 pistettä (Kartsa Huovinen - Pauli Hanhiniemi) Tommi: Kovasti tykkäsin. Tumma ja luomuinen soundi. Hienoja kuvia tekstissä. Puhuttiin isoista asioista, siitä millaisia ristiriitoja kannamme mukanamme.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miljoonasade ja Sam Smith kuuntelussa Levylautakunnassa

    Mikki Kauste arvioi uutuuslevyjä

    Viikon leyuutuuksista löytyy pop-musiikin perusasioita - tunteellisia tarinoita, ajattomia soundeja ja lauluharmonioita. Soppaan heitetään myös etnisiä rytmejä ja kamarimusiikkia. Oman arvioinsa näistä antoivat Mikki Kauste Egotripistä sekä musiikkitoimittajat Tuuli Saksala ja Pekka Laine. Tulokset ja kommentteja 1. The Staves feat.

  • Ovatko koneet jo älykkäitä? Avaruusromua 12.11.2017

    Onko digitalisaatiossa ja tekoälyssä tulevaisuus?

    ”Viimeaikaisista uutisista voisi päätellä, että tekoäly olisi jo vauhdilla valtaamassa maailmaa”, kirjoittaa tekniikan tohtori Pentti O. A. Haikonen kirjassaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Vievätkö robotit ja tekoäly ihmisten työt? Onko digitalisaatiossa ja tekoälyssä tulevaisuus? Milloin koneesta tulee viisaampi kuin ihminen? Pian kaikki on kytketty kaikkeen. Tekoäly kehittyy ympärillämme nopeammin kuin ymmärrämme. Mitä on tapahtumassa? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua