Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Katjan ystävä toivoo, ettei Katja anna vamman määrittää itseään

Tuhkimotarinoiden Katjan kirje.
Katjan ystävä Heli toivoo kirjeessään, ettei Katja anna Vamman vaikuttaa asioihin, joissa sillä ei ole roolia. Tuhkimotarinoiden Katjan kirje. Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kukin päähenkilö saa läheisiltään kirjeen, jossa he kertovat yhteisestä matkastaan ja tuntemuksistaan. Samalla he antavat lempeän pisteliäitä neuvoja, kuinka suhtautua stylisti Outi Brouxin suunnittelemaan ulkoiseen muutokseen.

Katja on kärsinyt koko elämänsä ajan vamman aiheuttamasta häpeästä. Nyt hän haluaa häpeästä eroon. Läheinen ystävä Elina kirjoitti Katjalle kirjeen.

Rakas Katja,
kun vuosia sitten kirjoituskurssilla tapasimme, en olisi osannut arvata kirjoittavani sinulle kirjettä tällaisessa tilanteessa. Tunnen aivan erityistä ylpeyttä sinusta, että uskallat nostaa itsesi valokeilaan, vaikka tiedän, että usein karttelet sitä ja jopa häpeät olemistasi. Olet minulle valtavan tärkeä, paitsi ystävänä, myös itseni peilinä.

Sinulla on tarkka katse, joka näkee ihmiseen sisälle asti, ja suuri sydän, jolla arvioit näkemääsi. On myös tunteikas, ja teräväkin, kieli, jolla puet sanoiksi havaitsemasi. Samalla sydämellisyydellä ja rehellisyydellä, joskus jopa armottomuudella, tutkit ja suomit myös itseäsi. Omalla kohdallasi näet kohtuuttoman paljon puutteita. Toivoisin, että pystyisit suhtautumaan itseesi lempeämmin. Monesti suren sitä, miten annat vamman vaikuttaa asioihin, joissa minusta vammalla ei ole mitään roolia, tai ei ainakaan tarvitsisi olla. Sinun älylläsi, tunneälylläsi ja analyyttisyydelläsi ei kuule paljon merkkaa, jos askellus hiukan kangertaa!

Sinulla on todella kauniit silmät ja vahvat hiukset ja niitä voisit korostaa enemmänkin. Välillä tuskailet painoasi, kun et vammasi takia voi tehdä rankkaa treeniä, joka pudottaisi kiloja. Meille läheisille kelpaat tuollaisena, mutta jos se sinua vaivaa, niin ei kun härkää sarvista. Lohtusyönti pois!

Olet usein puhunut, että kenkäsi ovat rumia möhkäleitä ja sinun on vaikea löytää nättejä, siroja kenkiä, jotka vielä tukisivat jalkojasi. Josko tuhkimotarinoista löytäisit juuri omanlaisesi lasikengän. Onkin älyttömän mukava, että olet mukana Tuhkimotarinoissa, toivon, että tätäkin kautta tulet huomaamaan, miten paljon arvokasta sinussa on ja miten sitä arvoa ei vamma muuta suuntaan tai toiseen.

Ystävyydellä,
Elina

Linkit päivitetty 6.4.2017

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.