Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden toiveuusinta: Kati - vartalonsa pettämä

Tuhkimotarinoiden Kati tanssii
Tuhkimotarinoissa lähdetään etsimään sovintoa Katin ja kropan välille. Tuhkimotarinoiden Kati tanssii Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Voiko olla sen suurempaa epäluottamusta kuin, että oma kroppa ei pysty lasta kantamaan, ajatteli Kati synnytettyään kuolleen poikavauvan joulupäivän aamuna 2008. Sinä päivänä Kati pisti välit poikki kroppansa kanssa. Keho oli pettänyt hänet jo useamman kerran ja aiheuttanut suurta surua.

– Olin kehittänyt sellaisen hälläväliä-asenteen kroppaani kohtaan. Vauvani kuoli kohtuun ennen synnytystä ja minua on eri syistä leikelty monia kertoja. Tuntui, että kehoni oli pettänyt minut liian monta kertaa, joten lopetin siitä huolehtimisen, Kati kertoo.

Melko pian raskaan menetyksen jälkeen Kati ja puoliso jatkoivat lapsettomuushoitoja, ja toisella yrittämällä raskaustesti näyttikin jo plussaa. Menettämisen pelko kulki kuitenkin rinnalla koko raskauden ajan: ”Mitä jos raskaus päätyy jälleen kuolleeseen vauvaan? Entä jos keho pettää uudelleen?”.

Stylisti Outi Broux lähtee etsimään sovintoa Katin ja kropan välille. Löytyykö yhteys tanssin avulla ja mitä Kati sanoo, kun kesken tanssitreenien saliin astelee hänen idolinsa Juha Tapio? Ohjaus Mape Morottaja.

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.