Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden toiveuusinta: Piia – syövästä selvinnyt

Piia selvisi syövästä.
Syöpähoidot veivät Piian kauniit hiukset. Piia selvisi syövästä. Kuva: Piian kotialbumi Tuhkimotarinoita

38-vuotias tamperelainen luokanopettaja Piia eli mukavaa sinkkuelämää. Hänellä oli vakituinen työ, paljon ihania ystäviä, perhesuhteet kunnossa eli kaikki elämässä kohdallaan. Piialle ulkonäkö on aina ollut tärkeä. Hänellä on ollut sekä hiuspidennyksiä että rakennekynsiä. Hän on ollut tarkka mitä laittaa päälleen ja oli ylpeä pitkistä vaaleista hiuksistaan.

– Tammikuussa 2008 löysin kyhmyn rinnastani ja siitä alkoi painajainen, joka vei välillä elämänhalun ja uskon.

Piia oli aiemmin sanonut, että yksi tärkeimmistä asioista elämässä on terveys, mutta ei hän vielä tuolloin tiennyt, mitä se todella merkitsee. Kun terveys meni, tuntui koko elämä olevan vielä kesken.

– Toivoin, että minulla olisi vielä joskus perhe. Toivoin, että saisin matkustella, nähdä maailmaa, viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.

Pahimmillaan hoidot ja epätoivo veivät sängynpohjalle, eikä Piia halunnut nähdä ketään, eikä varsinkaan vastata sairaalasta tuleviin puheluihin.

– Sen oman henkisen romahduksen jälkeen ymmärrän, jos joku haluaakin luopua tästä elämästä ihan vapaaehtoisesti. Ymmärrän, jos ihminen päätyykin itsemurhaan.

Mitä Piian elämässä sitten tapahtui ja miten elämänhalu palasi? Ja miten hän selvisi Tuhkimotarinoiden stylisti Outi Brouxin haasteesta nousta ammattimallien kanssa lavalle, jossa hänet viimeistelee itse Jukka Rintala? Ohjaus Mape Morottaja.

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.