Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden toiveuusinta: Sirpa - Huumekatujen kulkija

Tuhkimotarinoiden Sirpa
Aiemmin Sirpa piti ulkonäöstään huolta, jottei näyttänyt narkomaanilta ja pystyi varastamaan ruokaa ilman vartijan huomiota. Tuhkimotarinoiden Sirpa Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita tuhkimotarinoita

Sirpa ja Jonny rakastuivat toisiinsa jo yli 20 vuotta sitten. Siitä 10 vuotta he käyttivät huumeita, kuljeskelivat kaduilla ja nukkuivat UFF:n keräyslaatikoissa.

– Huumekuvioissa ihmisarvo häviää sekä omissa että muiden silmissä. Ihmisestä tulee nöyryytetty ja hänestä revitään kaikki hyöty irti ja heitetään pois, kertoo Sirpa elämästään.

Ulkonäöstä piti kuitenkin pitää huolta myös huumeita käyttäessä, ettei kaupassa tunnisteta heti narkomaaniksi, kun menee varastamaan ruokaa.

– Viimeisessä vaiheessa me oltiin jo niin pahan näköisiä, ettei pystytty menemään kauppaan ilman, että vartija oli heti perässä. Me oltiin tosi nälkiintyneitä, sillä rahat ei huumeilta riittäneet ruokaan.

Sitten tapahtui jotain, joka avasi sekä Sirpan että miehensä silmät ja narkkaaminen loppui. Sirpa ehti aiheuttaa lapsilleen paljon huolta, murhetta ja häpeää ja he näkivät paljon aisoita, joita lasten ei tarvitsisi nähdä. Miten lapset ottavat äitinsä hyvityksen vastaan ja mitä Jonny sanoo vaimostaan, nykyisestä pastorin rouvasta, stylisti Outi Brouxin kanssa vietetyn viikon jälkeen? Ohjaus Pauliina Jalasmaa.

Lisää ohjelmasta

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.