Hyppää pääsisältöön

Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista
Kollaasi palestiinalaisista ja israelilaisista Kuva: Yle Lähi-itä,palestiinalaiset,Lähi-idän kriisi,Israel,kollaasi,kuvakaappaus

Vuonna 1977 aloittanut Ulkolinja-dokumenttisarja on seurannut Lähi-idän tapahtumia alkuvuosistaan lähtien. Ulkolinjan toimittaja Vesa Toijonen kertaa artikkelissa Lähi-idän kriisin vaiheita. Koosteen alkupisteenä on vuosi 1967, jolloin Israel iski Egyptin lentotukikohtiin. Sodan jäljistä kertoi Ylen reportaasi, kymmenen vuotta myöhemmin kriisiä alkoi seurata uusi Ulkolinja-ohjelmasarja.

40 vuotta täyttävä Ulkolinja on vuodesta 1977 toteuttanut yksinkertaista tehtävää: se yrittää auttaa katsojaa ymmärtämään usein täysin käsittämätöntä maailmaa. Artikkeli käy läpi Lähi-idän kriisin vaiheita ja tapahtumien käsittelyä Ylen reportaasissa vuonna 1968 sekä Ulkolinja-dokumenttisarjassa vuodesta 1977 alkaen kevääseen 2017.

Balfourista Gazaan

Maanantaina 5.6.1967 Israelin ilmavoimat iskivät yllättäen kello 7.45 Egyptin lentotukikohtiin ja tuhosivat niissä olevat koneet. Isku oli ajoitettu siten, että Egyptin armeijan johtamisvalmius oli huono, koska henkilöstö oli vasta matkalla palveluspaikoilleen.

Egyptin presidentti Kamal Abdel Nasser yritti käyttää hyökkäyksen jälkeistä sekaannusta hyväkseen ja yllytti Jordanian kuningasta liittymään hyökkäykseen Israelia vastaan. Nasser väitti, että tutkakuvassa näkyvät hävittäjät, jotka lensivät kohti Israelia olivat egyptiläisiä hyökkäämässä Israeliin. Todellisuudessa koneet olivat Israelin hävittäjiä, jotka olivat palaamassa takaisin Israeliin.

Jordanian kuningas Hussein nielaisi Nasserin syötin. Jordanian, Syyrian ja Irakin ilmavoimat aloittivat hyökkäyksen Israeliin. Israelin ilmavoimat iski heti takaisin, ja iltaan mennessä Jordanian ilmavoimat tuhottiin kokonaan, samoin Irakin ilmavoimien Länsi-Irakissa olleet koneet. Syyrian ilmavoimat menetti 2/3 vahvuudestaan. Kuuden päivän sota oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaa.

Israel miehitti Gazan, Siinain niemimaan, Länsirannan, Golanin kukkulat ja Jerusalemin.

Seuraavana vuonna Yle tuotti ja kuvasi neliosaisen reportaasin Vuosi sodan jälkeen. Ensimmäinen osa kysyi: Voittiko Israel? Toimittaja Paula Porkka ja kuvausryhmä kuvasivat Tel Avivissa, Jerusalemissa, Gazassa ja Jordanjoen länsirannalla. Reportaasi oli ensimmäinen, joka selvitti mitä miehitys merkitsi palestiinalaisille ja juutalaisille. Reportaasi on täynnä oman aikansa henkeä, tekstiä myöten.

Kymmenen vuotta myöhemmin sodan jäljille palaa TV1:n uusi, kansainvälisiä asioita käsittelevä ohjelma Ulkolinja. Fokus on palestiinalaispakolaisissa, heitä kuvataan pakolaisleirillä Irakissa ja Beirutissa, Sabran leirillä. PLO:n johtaja Jasser Arafat syyttää englantilaisia palestiinalaisten murhenäytelmästä (Ulkolinja: Lähi-itä – palestiinalaiset -ohjelmassa kohta 02:40–06:41).

Arafat viittaa kuuluisaan Balfourin julistukseen, kirjeeseen, jonka Britannian ulkoministeri Arthur Balfour lähetti marraskuussa 1917 Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Walter Rothschildille.

Kirjettä pidetään perustana juutalaisten omalle valtiolle Palestiinaan. Paroni Rotschild tunsi hyvin aiheen, hän oli itse laatinut julistuksen ensimmäisen luonnoksen.

”His Majesty's government view with favour the establishment in Palestine of a national home for the Jewish people, and will use their best endeavours to facilitate the achievement of this object, it being clearly understood that nothing shall be done which may prejudice the civil and religious rights of existing non-Jewish communities in Palestine, or the rights and political status enjoyed by Jews in any other country”

Sana ”juutalaisvaltio” ei ole jäänyt vahingossa pois Balfourin kirjeestä, josta muutenkin yleensä muistetaan lähinnä sen alkuosa – ei loppuosaa, jossa varoitetaan:

Mitään sellaista ei pidä tehdä, joka voi haitata tai vahingoittaa Palestiinassa asuvien ei-juutalaisten yhteisöjen kansalaisoikeuksia tai uskonnollisia oikeuksia.― Britannian ulkoministeri Arthur Balfour 1917 kirjeessään Britannian juutalaisyhteisön johtajalle Walter Rothschildille
Britannian ulkoministeri Arthur Balfour
Arthur Balfour Britannian ulkoministeri Arthur Balfour Arthur Balfour

21 vuotta myöhemmin, syyskuussa 1938 Englannin hallitus joutui huomaamaan, että Balfourin julistus ei ratkaissut ongelmaa Palestiinassa. Päinvastoin, julistus loi Palestiinaan pysyvän ongelman.

50 vuotta Balfourin julistuksen jälkeen 300 000 palestiinalaista pakenee kuuden päivän sodan seurauksia: 255 000 Länsirannalta ja Gazasta Jordaniaan ja Egyptiin, 116 000 palestiinalaista ja syyrialaista oli paennut Golan miehitystä Syyriaan. He liittyvät niiden 720 000 palestiinalaisten joukkoon, jotka pakenivat tai jotka karkotettiin kodeistaan Libanoniin, Syyriaan ja Jordaniaan vuonna 1948 Israelin itsenäistymissodan jälkeen.

Mistä koti palestiinalaisille?

Tätä kysyi otsikossaan Erkki Vihtosen ohjaama Ulkolinja 1982. Saman vuoden kesäkuussa Israelin armeija oli hyökännyt Libanoniin. Operaation ”Rauha Galileaan” tarkoitus oli karkottaa Palestiinalaisten vapautusjärjestö (PLO) pois Libanonista. PLO:n sissit olivat iskeneet toistuvasti Israeliin Libanonista.

Syyskuussa Israelin armeija miehitti myös Länsi-Beirutin, Libanonin presidentin Bashir Gemayelin murhan jälkeen.

Kaksi päivää presidentti Gemayelin murhan jälkeen Libanonin kristityt falangistit tunkeutuivat Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja alkoivat systemaattisesti murhata leirillä olleita palestiinalaisia. Falangistien murhaoperaatio jatkui kolme päivää. Ennen falangistien murhajuhlaa Israelin armeija sulki leirien portit ja valvoi, ettei kukaan pääse ulos leireistä.

New York Timesin Lähi-idän kirjeenvaihtaja Thomas Friedman pääsi ensimmäisten joukossa sisään leirille.

Vanha palestiinalainen mies nojaa seinää vasten. Hän on ollut kuolleena joitakin tunteja. Hänet on ammuttu läheltä, otsassa on yksi pieni reikä. Nainen makaa maassa, hänen rintansa on vedetty auki veitsellä. Nuoria miehiä on teloitettu ryhmissä muuria vasten.― Thomas Friedman: From Beirut to Jerusalem,1989

Time-lehden kirjeen vaihtaja Roberto Suro seurasi, miten leirin sisääntuloja valvovat IDF:n sotilaat kuuntelivat Simon ja Garfunkelia samaan aikaan kun leiristä kuului laukauksia ja sarjatulta.

Joukkomurhassa kuoli Punaisen Ristin mukaan 800–1000 ihmistä. Israelilainen Kahane-komissio tutki 1983 Israelin armeijan osuutta tapahtumiin ja totesi, että IDF ei osallistunut murhiin, mutta oli tietoinen siitä, mitä leireillä tapahtui. Komission mukaan IDF oli epäsuorasti vastuussa teloituksista, mutta puolustusministeri Ariel Sharon oli henkilökohtaisesti vastuussa armeijan laiminlyönneistä. Hän joutui eroamaan.

Thomas Friedman sai työstään Pulitzerin palkinnon.

Israel vetäytyi Beirutista seuraavana kesänä, mutta jäi miehittämään Etelä-Libanonia vuoteen 2000 asti. PLO: n johto löysi uuden kodin, ensin Tripolista, Libyasta ja myöhemmin Tunisiasta. Palestiinalaiset jäivät pakolaisleireille. Sabran ja Shatilan julmuuksien päälle on rakennettu moottoritie.

Ensimmäinen intifada

Neljä palestiinalaista kuoli 9. joulukuuta 1987 Jabaliassa auto-onnettomuudessa, jossa toisena osapuolena oli israelilainen kuorma-auto. Palestiinalaiset lähtivät osoittamaan mieltä, ja seuranneissa mellakoissa kuoli israelilaisen sotilaan luodista yksi palestiinalainen.

Auto-onnettomuudesta alkoi tapahtumien sarja, joka alkoi kansalaistottelemattomuutena ja israelilaistuotteiden boikottina, mutta mielenosoitukset Gazassa ja Länsirannalla muuttuivat pian väkivaltaisiksi.

Kansainväliseen julkisuuteen levisi kuvia kiviä heittelevistä palestiinalaislapsista. Palestiinalaiset hyökkäsivät Israelin armeijan ja juutalaisten siirtokuntalaisten kimppuun. Israelin armeija tulitti palestiinalaisia, ensin kyynelkaasukranaateilla ja kumiluodeilla, myöhemmin oikeilla luodeilla.

Israelin työväenpuolue voitti vuoden 1992 vaalit ja Jitzhak Rabin aloitti rauhanneuvottelut PLO:n kanssa. Aluksi toiveet ovat korkealla: Israel vetäytyy osittain Gazasta ja kokonaan Jerikon kaupungista. Jasser Arafat ja PLO:n johto palaavat maanpaosta Tunisiasta ja perustavat palestiinalaishallinnon.

Joulukuussa Jasser Arafat, Shimon Peres ja Jitzhak Rabin saavat Oslossa Nobelin rauhanpalkinnon.

Jasser Arafat, Shimon Perez ja Jitzhak Rabin saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994.
Jasser Arafat, Shimon Perez ja Jitzhak Rabin saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994. Kuva: EPA Jasser Arafat,Shimon Peres,Jitzhak Rabin,1994,Nobelin rauhanpalkinto

Kansannousu Israelin miehitystä vastaan jatkui vuoteen 1993. Palestiinalaisia kuoli noin 1 400, israelilaisia siviilejä 270 ja sotilaita 150. Syyskuussa osapuolet allekirjoittivat Oslon sopimuksen: Israel ja PLO tunnustivat toisensa. Monet uskoivat, että se antaisi mahdollisuuden ratkaista Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin. Realistit muistuttivat kuitenkin, että Lähi-idässä rauha ei ole koskaan elänyt vanhaksi.

Murha Hebronissa

Eikä rauha elänyt tälläkään kertaa. 25. helmikuuta siirtokunnassa asuva israelilainen lääkäri Baruch Goldstein tunkeutui Hebronissa Patriarkkojen haudalla moskeijaan ja ampui kuoliaaksi 29 palestiinalaista, jotka olivat juuri kumartuneet rukoukseen. Goldsteinin joukkomurha oli pahin yksittäinen palestiinalaisiin kohdistunut veriteko sen jälkeen kun Israel miehitti Länsirannan kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Pääministeri Jitzhak Rabin tuomitsi hyökkäyksen "häpeänä sionismille ja häpeäksi juutalaisuudelle", mutta vahinko oli tapahtunut: Israelin ja PLO:n rauhanneuvottelut keskeytyivät. Pääministeri Rabin yritti katkaista koston kierrettä vapauttamalla tuhat palestiinalaista vankia ja rajoittamalla äärijuutalaisten liikkumista Länsirannalla.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma tuomitsi joukkomurhan ja vaati palestiinalaissiviilien suojelua. Tapaus oli harvinainen: Yhdysvallat ei käyttänyt veto-oikeutta Israelin puolesta, ei vaikka päätöslauselmassa puhutaan ”miehitetystä Jerusalemista”. YK-suurlähettiläs Madeleine Albright nosti kätensä, mutta ”vain” ilmoittaakseen, että pidättyy äänestämästä. Ei vastustaakseen.

Murha Tel Avivissa

Seuraavat luodit osuivat rauhantekijään. Pääministeri Jitzhak Rabin murhattiin suuressa rauhanmielenosoituksessa Tel Avivissa 4. marraskuuta 1995.

"Olen aina uskonut, että enemmistö vastustaa väkivaltaa. Tämä väkivalta on saanut viime aikoina muodon, joka on tuhoisa Israelin demokratian perusarvojen kannalta," Rabin sanoi radiohaastattelussa hetkeä ennen kuin ortodoksijuutalaisesta perheestä tuleva Jigal Amir ampui hänet.

Jitzhak Rabin jää historiaan miehenä, joka solmi rauhan Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n kanssa. Hän oli ainoa israelilainen poliitikko, jolla oli riittävästi voimaa ja karismaa maan oikeiston ja juutalaissiirtokuntalaisten vastustuksen murtamiseen.

Jitzhak Rabin, Bill Clinton ja Jasser Arafat Washingtonissa 1993.
Jitzhak Rabin, Bill Clinton ja Jasser Arafat Washingtonissa 1993. Jitzhak Rabin, Bill Clinton ja Jasser Arafat Washingtonissa 1993. Jitzhak Rabin,Bill Clinton,Jasser Arafat,1993

Al-Aqsa intifada

28. syyskuuta 2000 oppositiojohtaja Ariel Sharon vieraili näyttävästi Temppelivuorella Jerusalemissa. Temppelivuoreen liittyy huomattavan paljon uskonnollisia intohimoja, juutalaisille se on kaikkein pyhin, muslimeille Temppelivuorella sijaitseva Al-Aqsan moskeija on islamin kolmanneksi pyhin paikka.

Sharonin vierailu oli poliittista teatteria – sadat mellakkapoliisit suojelivat hänen seuruettaan mieltään osoittavilta palestiinalaisilta. Todellisuudessa Sharon sai Israelin sisäministeriöltä luvan vierailla Temppelivuorella vasta sen jälkeen kun Palestiinalaishallinto oli luvannut taata, että vierailusta ei aiheudu ongelmia.

Ongelmia ei aiheutunut. Sharon sai poliittisen shownsa läpi koko maailman tiedotusvälineissä, mutta vierailusta alkanut toinen intifada jatkui seuraavat viisi vuotta.

Ariel Sharon oli sentään erotettu puolustusministerin paikalta 1983 kun Kahanin komissio piti häntä henkilökohtaisesti vastuullisena palestiinalaisten joukkomurhaan Sabran ja Shatilan leireillä Beirutissa 1982.

Toisesta intifadasta tuli ensimmäistä verisempi. Palestiinalaiset hyökkäsivät israelilaisia siviilejä vastaan, itsemurhapommittajat räjäyttivät itsensä kaduilla, ravintoloissa, busseissa. Toinen tuhat israelilaista kuoli palestiinalaisten iskuissa.

Toisaalta tilastot näyttivät samalta kuin aina: 1000 kuollutta israelilaista, 3000 palestiinalaista. Israelin armeija ja poliisi vastasivat väkivaltaan väkivallalla.

IDF on tuhonnut itsemurhaterroristien perheiden taloja, armeijan strategian mukaan talojen tuhoaminen estää tai ainakin vähentää itsemurhaiskuja. Talojen tuhoaminen ei kuitenkaan lopettanut itsemurhaiskuja, päinvastoin, koston kierre syveni päivä päivältä. Israelilaiset ihmisoikeusaktivistit varoittivat, että siviilikohteiden tuhoaminen kostona on kansainvälisen lain vastaista.

”Itsemurhaajien kehto”

Israelin armeijan tiedustelu oli tullut siihen tulokseen, että huomattavan suuri osa itsemurhapommittajista tuli Jeninin palestiinalaiskaupungin pakolaisleiristä. Huhtikuussa 2002 armeija iski leirille, mutta operaatio epäonnistui pahasti. Palestiinalaiset osasivat odottaa hyökkäystä ja leiri oli ansoitettu ja miinoitettu.
23 sotilasta kuoli ennen kuin armeijan panssaroidut katepillarit purkivat miinoitetut rakennukset. Purkivat, kirjaimellisesti. Puolet pakolaisleiristä jyrättiin maan tasalle.

Rakennusten raunioihin jäi kymmeniä kuolleita palestiinalaisia. Onnistuin vierailemaan Jeninissä vain muutama päivä operaation jälkeen. Osa ruumiista lojui vielä taloissa, armeija ei ollut antanut omaisille lupaa haudata heitä. Haju oli kauhea.

Arviot kuolleista palestiinalaisista vaihtelivat, Israelin hallitus esti YK:n kansainvälistä tutkimusryhmää tutkimasta raunioita. Myöhemmin, kieli keskellä suuta kirjoitettu raportti päätyi toteamaan, että ”ei ole syytä epäillä että kukaan olisi syyllistynyt joukkomurhaan”. Ketään ei siis tarvinnut syyttää sotarikoksesta, vaikka Amnesty International ja Human Rights Watch sitä vaativatkin.

The Wall

Toisen, Al-Aqsa intifadan aikana Israelin hallitus alkoi rakentaa Länsirannan ja Israelin väliin muuria, joka estäisi palestiinalaisten liikkumisen Länsirannalta, ja osaltaan vähentäisi terrori-iskuja Israelissa. Muurin pituus on nyt 708 kilometriä, kaksi kertaa pitempi kuin Vihreä linja (tulitaukolinja vuodelta 1949) ja se ulottuu jopa 18 kilometrin päähän Länsirannalle.

Länsirannan turva-aita
Länsirannan turva-aita Kuva: Ivar Heinmaa / Yle Länsirannan turva-aita

Muurilla on monta nimeä: erottava muuri, erottava aita, turvallisuusaita – tosin sana ”aita” on aivan liian vaatimaton kuvaamaan betonielementeistä koottua muuria. Palestiinalaiset kutsuvat sitä ”apartheid muuriksi”. YK:n yleiskokous ja EU ovat arvostelleet muuria, koska se hajottaa palestiinalaisalueita ja liittää 6–8 prosenttia kiistellyistä alueista Israeliin ennalta määräämättömäksi ajaksi. Israelin näkemyksen mukaan aita on kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi vuonna 2004 päätöksen, jonka mukaan aita on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi heti purkaa. Päätöksen mukaan Israel olisi myös velvollinen korvaamaan aidasta palestiinalaisväestölle aiheutuneet vahingot. Tammikuussa 2017 Israelin hallitus jatkoi muurin rakentamista.

Itsemurhaiskut Israelissa ovat vähentyneet muurin rakentamisen jälkeen, mutta ei ole varmaa, onko se seurausta muurista vai siitä, että palestiinalaisjärjestöt Hamas, Al-Aqsa prikaatit ja Islamilainen Jihad olisivat muuttaneet politiikkaansa. Vai siitä, että muuri on vain yksi tapa rajoittaa palestiinalaisten liikkumista. Tavallinen palestiinalainen ei pääse Länsirannalta Jerusalemiin ilman erityistä lupaa, joita myönnetään vain poikkeustapauksissa.

Gaza – ohjussade ja kesäsade

Ariel Sharonin teatraalinen Temppelivuori-näytös toimi. Hän voitti Israelin seuraavat vaalit ja nousi pääministeriksi. Vuonna 2005 hän pääministerinä veti Israelin armeijan pois Gazasta ja tyhjensi Gazassa olevat juutalaiset siirtokunnat.

2006 Hamas voitti parlamenttivaalit, eikä taipunut kansainvälisen painostuksen edessä tunnustamaan Israelin valtiota. Gazasta alkoi lentää omatekoisia räjähteitä – joita media mahtipontisesti kutsui ”raketeiksi” – Israelin puolelle. Ne loivat pelkoa ja kauhua Sderotissa ja lähellä Gazaa olevissa kylissä, mutta aiheuttivat tosiasiassa vähän henkilövahinkoja.

Gazasta Israeliin ammutut räjähteet
2005400 rakettia 2 kuollutta
20061720 rakettia 2 kuollutta 370 haavoittunutta
20071276 rakettia 2 kuollutta 578 haavoittunut
20082048 rakettia 8 kuollutta 611 haavoittunutta

Vuonna 2008 räjähteiden tuonti Gazaan Egyptistä pysähtyi, mutta jatkui parin vuoden kuluttua. 2012 Israeliin ammuttiin taas 2256 rakettia. Iskuissa kuoli kuusi ja haavoittui 284.

Israelin armeija kosti johdonmukaisesti kaikki israelilaisiin kohdistuneet iskut Gazasta. Israelin armeija – samoin kuin Yhdysvaltain armeija – antaa mielellään operaatioille lähes runollisia nimiä. Vuoden 2006 rankaisuretki sai nimen ”Kesäsade” (Summer Rain). Gazaan ei tullut pisaraakaan vettä, mutta satoja ohjuksia. Oikeita ohjuksia. Ihmisoikeusjärjestö B’tselemin mukaan 416 palestiinalaista kuoli Israelin armeijan kesäsateessa, joka jatkui marraskuulle asti.

2014 Gazassa satoi taas

Rakettitulitus Gazasta Israeliin kiihtyi uudelleen 2014. Nyt ammuksia pystyi nauramatta kutsumaan ”ohjuksiksi” – ne ylsivät jo Ashkelonin kaupunkiin. Niiden osumistarkkuus oli kuitenkin olematon – 2800 rakettia, 6 kuollutta 80 haavoittunutta – Israelin kehittämä ohjustorjuntajärjestelmä poimi suuren osan niistä jo taivaalla.

Mutta raivo ja poliittinen paine oikeistolaista pääministeriä, Binjamin Netanjahua kohtaan kasvoi joka kerta kun hälytyssireenit alkoivat soida.

Heinäkuun 12. 2014 kolme liftaavaa juutalaista teinipoikaa kidnapattiin Länsirannalla Gush Etzion siirtokunnan lähellä. Yksi pojista onnistui soittamaan poliisin hätänumeroon ja kuiskaamaan ”ne nappasivat minut”. Nauhalta kuului myös arabiankielisiä huutoja ja sarja laukauksia. Joku – luultavasti poliisi – vuoti nauhoituksen julkisuuteen. Paine pääministerin toimistossa kasvoi. Painetta lisäsi kun poliisin tutkijat kertoivat – julkisuudessa – että pojat oli todennäköisesti surmattu. Todellisuudessa – israelilaisen lehdistön mukaan – poliisilla ei ollut todisteita surmaamisesta. Poikien etsintäoperaatio sai raamatullisen nimen ”Brother’s Keeper” (Veljeni vartija). Operaatiossa kuoli viisi palestiinalaista.

Heinäkuun 15. päivä pääministeri Netanjahu tuli ulos paineistetusta toimistostaan ja ilmoitti että Hamas on kidnappauksen takana. Hamas kiisti kidnappauksen, mutta se oli turvallinen tutkintalinja.

Heinäkuun lopussa pojat löydettiin ammuttuina pellolta, Hebronin ulkopuolelta. 5. elokuuta Hussam Qawasmeh tunnusti, että eräät Hamasin jäsenet Gazassa olivat rahoittaneet kidnappauksen ja anteet heille aseet. Hamas kiisti edelleen. Asianajaja muistutti, että tunnustus oli tehty sen jälkeen kun turvallisuuspalvelu Shin Bet oli pitkään ja perusteellisesti kuulustellut Hussamia. Asianajaja käytti sanaa “kiduttanut”. Pääministeri Netanjahu vannoi, että syyllisiä rangaistaan.

Loppu on historiaa.

Israelin armeija (IDF) aloitti hyökkäyksen Gazaan heinäkuun 17. päivä, viisi päivää poikien kidnappauksen jälkeen, kaksi päivää sen jälkeen kun pääministeri Netanjahu tuli ulos paineistetusta toimistostaan.

Parhaan kuvan operaatiosta sa katsomalla Pertti Pesosen toimittaman Ulkolinjan Maailman vahvin uhri:

Gazan operaatio sai runoilijalta nimen ”Protective Edge” (Suojaava reuna). Pertti Pesosen Ulkolinja kuvaa vastaansanomattomasti, millaisen jäljen Suojaava reuna jätti Gazan asukkaisiin. Suojaava reuna – siitä kertominen – nostatti valtavasti tunteita, Israelin toimien puolustajat kokivat Israelin olevan uhri, ei hyökkääjä. Siitä Ulkolinjan nimi.

Tilastojen valossa Suojaava reuna on tylyä luettavaa. Tässä varmuuden vuoksi operaation aikana kuolleiden ihmisten määrät neljästä eri lähteestä: YK:n, palestiinalaisten ja kaksi israelilaista lähdettä.

2014 Protective Edge
tilastoinnin lähdekuolleita yhteensäpalestiinalaisia siviilejäpalestiinalaiset taistelijatisraelilaisia siviilejäisraelilaiset sotilaat
UN OCHA22051483722566
Palestinian Centre of Human Rights21911660531--
Meir Amit Intelligence & Terrorism information Center1552 480467566
Israel Defense Forces (IDF) 1068-1068364

Tilastot ovat vain lukuja. Ulkolinja Maailman vahvin uhri näyttää millaisen Gazan Suojaava reuna jätti jälkeensä. 551 kuollutta palestiinalaista lasta on luku, mutta luvun takana on isän suru.

YK:n mukaan ”18 000 asuntoyksikköä tuhottiin kokonaan tai osittain”. Tämä ei ole asuntoyksikkö. Tämä oli näiden ihmisten koti.

500 000 ihmistä pakeni kodeistaan. Osa on palannut, osalle ei ole paluuta.

Vuonna 1968 Ylen dokumentti Lähi-idästä kysyi: Voittiko Israel? Pertti Pesosen Ulkolinja sulkee suuren ympyrän. Voittiko Israel Gazassa?

Gazan rauniot muistuttavat taas kerran ulkoministeri Balfourtin julistuksesta vuonna 1917:

Kansallinen koti juutalaisille Palestiinaan, mutta mitään sellaista ei pidä tehdä, joka voi haitata tai vahingoittaa Palestiinassa asuvien ei-juutalaisten yhteisöjen kansalaisoikeuksia tai uskonnollisia oikeuksia.

Teksti: Vesa Toljonen

Lue lisää:

Israelin armeijan kersantti Elor Azaria ampui maassa makaavan palestiinalaisen. Hän sai 1,5 vuotta vankeutta. Imad Abu Shamsiyeh kuvasi ampumisen.

Ulkolinja: Laukaus Hebronissa

Israelin armeijan kersantti Elor Azaria ampui maassa makaavan palestiinalaisen. Imad Abu Shamsiyeh kuvasi ampumisen.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Mäyrä kattilassa, kyy grillissä – kesä lautasella Kokki Kolmosen tapaan

    Epätyypillisiä kesäruokia tehdään Turkka Aaltosen ohjeilla.

    Elävän arkiston kesäkeittiössä esitetään kaksi harvoin nähtyä ruokaohjelmaa, joissa lautaselle päätyy perinteisten silakoiden ja ruisleivän lisäksi kotimaisia villieläimiä. Molempien ohjelmien juontajana toimii Jaakko "Kokki" Kolmonen. Ohjelmat on ensiesitetty vuosina 1987 ja 1990.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

SMP jätti hallituksen 1990 – puolueen ainoa ministeri ei suostunut eroamaan

Vuonna 1990 Suomen hallitus repesi, kun budjettineuvotteluiden yhteydessä kansaneläkettä ei uudistettu SMP:n haluamalla tavalla. Puolue siirtyi oppositioon. Hankalaksi kuvio muuttui, kun sen ainoa ministeri Raimo Vistbacka ei suostunut eroamaan hallituksesta.

Suomen maaseudun puolue olisi siis halunnut sisällyttää budjettiin parannuksia pienimpiin kansaneläkkeisiin.

Lue lisää:

Perussuomalaiset nousi SMP:n raunioille

Perussuomalaiset perustettiin vuonna 1995 konkurssiin kaatuneen Suomen Maaseudun Puolueen raunioille. SMP:n viimeisenä puoluesihteerinä Timo Soini joutui kuoppaamaan rakastamansa puolueen konkurssikypsänä. Soini löysi poliittisille intohimoilleen pian uuden kohteen ja oli perustamassa SMP:n jalanjäljille Perussuomalaisia.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Äänestä radiodraamasuosikkisi Areenaan!

    Löytyykö suosikkinäyttelijäsi radiodraaman äänestyslistalta?

    Nyt voit päättää, mitä julkaisemme Areenaan suven sydämessä. Äänestykseen on valittu 16 erilaista radiodraamaa eri vuosikymmeniltä, joista sinä voit valita kolme suosikkiasi . Äänestysaikaa on kaksi viikkoa 25.6 asti.

  • Juhannusjuna vei matkalle läpi yöttömän yön

    Juhannusjuna matkasi Suomen halki kesällä 2012.

    Kesällä 2012 Yleisradio ja keskieurooppalainen kulttuurikanava Arte toteuttivat läpi yön kestäneen Juhannusjuna-lähetyksen. Matka alkoi aattoiltana Helsingin rautatieasemalta ja päättyi 13 tuntia myöhemmin juhannuspäivän aamuaurinkoon Rovaniemelle.

  • Juhannusvalmisteluja Lohjanjärvellä 1950

    Leo Hildén tallensi keskikesän juhlan odotuksen

    Keskikesän juhlaan liittyy perinteisesti ilon lisäksi aimo ripaus hartautta. Näin juhannukseen valmistauduttiin Lohjanjärven rannalla vuonna 1950.

  • Seurasaaren juhannus

    Monet viettävät myös häitään tunnelmallisella saarella.

    Seurasaari oli helsinkiläisten suosima vapaa-ajanviettopaikka jo 1800-luvulla. 1900-luvulla alueelle perustettiin museo.

  • Keskiyön aurinko Aavasaksalla 1965

    Dokumentti Aavasaksan juhannuksesta 1965

    Dokumentti Aavasaksan juhannuksesta vuodelta 1965 tiivistää 12 minuuttiin suomalaisen keskikesän juhlan. Siinä on kaikki: lipunnosto, juhlapuhe, urheilukilpailu, lavatanssit, rakastuneet parit ja juopuneet nuoret.

  • Juhannus Helsingissä 1949

    "Maaseudulle, pois kaupungin pölystä ja helteestä!”

    "Maaseudulle, pois kaupungin pölystä ja helteestä!” kuuluu kaupunkilaisten tunnuslause juhannuksena. Näin oli myös juhannuksena 1949, jolloin kaunis kesä hemmotteli helsinkiläisiä ja muita suomalaisia.

  • "Rodney Harrington" yöttömässä yössä

    Peyton Place -sarjan tähden vierailu Suomessa 1970.

    Peyton Place -sarjan tähti Ryan O´Neal kiisi vuonna 1970 helikopterilla ja vesitasolla tanssilavalta toiselle ihmetellen suomalaista juhannusta, Koskenkorvaa ja saunaintoa.

  • "Virginialainen" juhannusvieraana

    James Druryn vierailu Suomessa 1971.

    Tv-lännensarjan tähti James Drury tuotiin Suomeen näytteille kesällä 1971. Vieras luki paperista suomenkielisen tervehdyksensä juhannuslavojen kiitollisille yleisöille.

  • Suomi juhlii – juhannus

    Mirja Metsolan palkittu dokumentti Vuonislahden juhannuksest

    Mirja Metsolan dokumentti on kuvattu Pohjois-Karjalassa, Vuonislahden kylässä, Pielisjärven rantamaisemassa. Kolin mahtavan vuoren häämöttäessä vastarannalla juhannusjuhla toteutuu lähes täydellisenä.

  • Jos ei sauna auta

    Mitä sauna meille merkitsee?

    Miksi sauna on meille niin rakas paikka, että ilman sitä emme voi elää? Jos ei sauna auta -ohjelmassa vuodelta 1977 pohditaan saunomisrituaalin kansallista merkityksellisyyttä ja istutaan löylyn lämmössä eri-ikäisten saunojien kanssa. Filosofisin ja tieteellisin äänepainoin puhuvat professorit ja tutkijat. Armi Ratia kertoo lauteilla käymistään neuvotteluista.

  • Perinteiset hämäläiset juhannushäät

    Toimittaja Carl-Erik Creutzin raportti hämäläishäistä.

    Juhannus on meillä herttainen -ohjelmassa seurataan hämäläisiä juhannushäitä legandaarisen Carl-Erik Creutzin selostamana.

  • Kesäloma Suomessa ei ole hullumpi ajatus

    Matkailufilmi 1962 piirtää Suomesta postikortinmaisen kuvan.

    Suomessa riittää matkailijalle nähtävä ja koettavaa yllin kyllin. Yli 60 000 järveä, koskematon luonto, historialliset nähtävyydet, komeat kaupungit ja hyvin varustetut leirintäalueet ovat kesämatkailijan paratiisi.

  • Lomamatka 70-luvulle

    Lomamatka 70-luvulle -sarjassa kolme erilaista porukkaa matkustaa kesäisessä 2010-luvun Suomessa 1970-luvun autoilla ja varusteilla. Matkassa on yksinhuoltajaäiti lapsineen, italialais-suomalainen perhe pompannappeineen ja espoolaiset nuoret kleinbussillaan.

  • Lasten kesäsuunnitelmia vuonna 1966

    Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa

    Toimittaja Pekka Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa telmivien helsikiläislasten kesänviettoaikeita. Suvena suunnattiin niin kesäsiirtolaan kuin mummolaankin.

  • Twistin ennätys Suomeen 60 tunnin ketkuttelulla

    Twist-tanssin ME-aika tanssittiin keväällä 1963.

    Nilkkatuet ja kääreet tarvittiin avuksi, kun Suomeen tanssittiin twistin maailmanennätys keväällä 1963. Voittajapari keinutti lanteitaan yhtä soittoa lähes kolme vuorokautta.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Yle Teemalla humpataan ja sheikataan.

    Teeman Elävän arkiston Tanssin huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981).
    Ohjelmat televisiossa:
    Ma 19.6. klo 12.00
    To 22.6. klo 22.50
    Pe 23.6. klo 14.50
    Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät omana kokonaisuutenaan nyt myös Yle Areenassa.

  • Suomi letkajenkan ME-kuumeessa

    Letkisennätyksiä tehtailtiin vuonna 1964 lähes viikottain.

    Suomi eli kevättalvella 1964 todellista letkajenkkahuumaa. Tanssimuodista tuli suomalaisille uusi urheilulaji, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä lähes viikottain.

  • Lambada villitsee

    Lambadan tahtiin keinuttiin Suomessakin 1980-luvulla.

    Etelä-Amerikasta peräisin oleva tanssi lambada levisi maailmalle ja villitsi Suomenkin 1980-luvulla.

  • Tiputanssi oli kasarihitti

    Tiputanssia tanssittiin kasarina melkein kaikkialla.

    80-luvun alussa Suomessa hurahdettiin tiputanssiin, jota tanssittiin niin pikkujouluissa kuin Linnan juhlissakin.

  • Lapset haastattelevat Ahtisaarta

    Presidentti muisteli mm. äidin makoisia kermakakkuja.

    Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari otti itsenäisyyspäivän 1997 alla vastaan joukon lapsia Linnassa ja kertoi mm. äitinsä leipomista makoisista kermakakuista.

  • Ahtisaari syrjäytti Sorsan ja kiri vaalivoittoon

    Ahtisaaren matka presidentiksi.

    Presidentti Koivisto ilmoitti 1993, ettei hän enää asettuisi ehdolle vuoden 1994 vaaleissa. SDP:ssä käytiin esivaali valtiosihteeri Martti Ahtisaaren ja entisen pääministerin Kalevi Sorsan kesken. Sisäpolitiikan työmyyrälle Sorsalle tappio oli karvas.

  • Kosovo oli Ahtisaarelle vaikein

    Tuore rauhannobelisti kertoo sovittelijan urastaan.

    Martti Ahtisaaren kansainvälinen ura sai huipennuksen vuonna 2008, kun hänelle luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto yli 30-vuotisesta urastaan kansainvälisten konfliktien ratkomiseksi. Itse hän arvioi Kosovon itsenäisyyden ratkaisemisen vaikeimmaksi työkseen.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Paula Koivuniemi aloitti uransa teini-iässä

    Keikkailu alkoi jo 1960-luvun alussa.

    Paula Koivuniemi lauloi 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan alueradiossa vuonna 1965. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Pekka Puupään herkistymään tv:ssä. 1970-luvun alussa tavataan täysverinen keikkatyöläinen, joka on jo tottunut kaikkeen: Paula ja bändi soittavat poppia koululaisten kuntoilutapahtumassa frisbeenheittelyn välillä.

  • Onnellinen mies on reilu ja omituinen

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva elokuva.

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva tv-elokuva Onnellinen mies kertoo siltainsinööri Akseli Jaatisesta. Omalaatuinen siltainsinööri herättää tempauksillaan pahennusta.

  • Ryydinkeksijät ottivat rohkean sivuaskeleen tv-viihteen valtavirrasta

    "Se on vanha suola, jota kannattaa jonottaa."

    Vuonna 1976 esitetty yhdeksänosainen sketsisarja Ryydinkeksijät jatkoi Merirosvoradion laineilla, mutta visuaalisesti askeettisempana ja sisällöllisesti astetta absurdimpana. Ilmiömäisten Heikki Kinnusen, Leo Lastumäen, Petra Freyn, Esko Roineen, Erkki Liikasen ja Risto Mäkelän seurassa nähtiin nyt myös Esko Salminen ja Heikki Nousiainen.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

  • “Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa” – Ylen Musiikki-tv oli musavideoiden runsaudensarvi

    Ohjelman tuottaja Anssi Autio muistelee sarjan vaiheita.

    Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.

  • Blogi: Musiikki-tv:ssä tuutattiin tuutausareita laidasta laitaan

    Musiikki-tv alkoi tv:stä vuonna 2006

    Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Tarkkis ja Kaatis näyttävät koulun pahojen poikien haavoittuvuuden

    Ilmassa on huomionkipeyttä, haistattelua ja huumoriakin.

    Tarkkis-sarja kuvaa tarkkailuluokkalaisten arkea 1980-luvulla. Koulupäivissä on huomionkipeyttä ja haistattelua mutta myös herkkyyttä ja huumoria. Syksyllä 1986 alkaneen sarjan keskiössä ovat tarkkislaiset Tommi (Pasi Pitkäaho), Janne (Sami Laine) ja Ville (Jarno Jokinen).

  • Suomalaisia tv-aarteita: Milkshake

    Miten Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa?

    Miten 17-osainen sarja Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa? KulttuuriCocktailin sarja kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa 11.5.2017 alkaen!

  • Päivä ennen – kuinka pikkukylän maailma järkkyi

    Viimeinen päivä ennen armeijaa sekoittaa maalaiskylän elämän

    Päivä ennen on tarina nuoren miehen viimeisestä päivästä siviilissä ennen armeijan harmaisiin astumista. Amerikanrauta ja luottokuski, pieni maalaiskylä ja jumppatunnilla lenkkeilevät tytöt – ilmassa ovat selvät katastrofin ainekset.

  • Serafiina 14 v. katsoi Häräntappoasetta: "Odotukset matalalla, mutta ekan jakson jälkeen huvittaa klikata toistakin"

    Muidenkin ikäisteni kannattaisi katsoa edes eka jakso.

    Aika outo nimi. Kuulostaa joltain länkkärisarjalta, joka on täynnä toimintaa. Ja se ei vaikuta hyvältä teemalta nuorten sarjalle. Ahaa okei, sarjan kuvauksessa lukee, että kaupunkilaispoika Alpo Korva joutuu heinätöihin kaukaisten sukulaisten luo. Se tuntuukin järkevämmältä teemalta vanhalle 1980-luvun suomalaiselle nuorten sarjalle.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.