Ekstrovertti ei aina ole itsevarma selviytyjä eikä introvertti epäsosiaalinen älykkö

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä aikuiset antavat elämän eri käänteissä temperamentille aivan liian suuren merkityksen. Radio-ohjelmassa Hillan ja Minnan Akuutti haastatellun Keltikangas-Järvisen mukaan temperamenttipiirteistä lähdetään liian helposti tekemään erilaisia päätelmiä myös työyhteisöissä.

Temperamenttipiirteet tarkoittavat normaalia vaihtelua ihmisten välillä ja tekevät ihmisestä yksilön. Yksi ehkä kaikkein yleisimpiä väärinkäsityksiä on, että olisi olemassa kategoriat introverteille ja ekstroverteille, joihin kaikki ihmiset voidaan luokitella.

– Ihminen voi olla introvertti ja joustava, huolellinen ja rytminen tai introvertti ja joustamaton, vähemmän sensitiivinen, ei kovin seurallinen, Liisa Keltikangas-Järvinen selvittää.

– Ekstrovertistä ajatellaan, että hän on selviytyjä, itsevarma, nopea ratkaisuissaan ja hyvä päätöksentekijä. Mutta eivät nämä kuulu aina ekstroverttiuteenkaan. Kyse on suuresta temperamenttipiirteiden kirjosta, joka yhdistää ihmisiä. Jos on olemassa toistakymmentäkin piirrettä, joka tekee ihmisistä erilaisia, niin ei siihen sitten lopulta montaa kovin samanlaista jää.

Synnynnäisillä temperamenttipiirteillä ei ole mitään tekemistä jonkin asian osaamisen ja toiminnan kanssa.

Keltikangas-Järvisen mukaan koko elämän tulkinta temperamentin valossa johtaa harhapolulle, koska temperamentti ei ohjaa ihmistä vaan ihminen temperamenttiaan.

– Jos esimerkiksi ihminen ei koskaan myöhästy ja kaikki hänen asiansa ovat järjestyksessä, se ei tarkoita, että voisimme automaattisesti päätellä kuinka velvollisuudentuntoinen, vastuuntuntoinen tai älykäs hän on, mutta näinhän me teemme. Toisaalta liitämme pitkän litanian ominaisuuksia ihmiseen, joka tulee viime hetkellä kokoukseen ja kaikki paperit ovat hukassa.

Esimerkit kuvastavat sitä virhepäätelmien ketjua, jonka teemme mistä tahansa temperamenttipiirteestä. Entä mitä tapahtuu, kun virhepäätelmien ketju lähtee toimimaan työyhteisössä?

– Pitäisi ymmärtää, että nämä ovat toimintatyylejä eikä niistä ole haittaa niin kauan, kun ne eivät häiritse muita, Meillä on nykyaikana hyvin voimakkaasti vallalla käsitys, että jos ihminen on temperamentiltaan tietynlainen, hänen pitää antaa toimia miten vaan, mutta tästä ei ole kysymys, Keltikangas-Järvinen toteaa.

– Jos olisin hyvin kriittinen, niin sanoisin, että temperamentti ei saa vaikuttaa työelämässä ja, että temperamentin näkymistä työelämässä ei tule sallia.

Keltikangas-Järvinen korostaakin, että temperamentilla ei ole mitään tekemistä jonkin asian osaamisen ja toiminnan kanssa. Temperamentin sijaan tulisikin arvioida vain työn tulosta.

Meillä ei ole harmaintakaan aavistusta siitä, millaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään.

Työyhteisöissä tehtävistä testeistä, joilla yritetään selvittää, millaiset ihmiset tulisivat parhaiten toimeen keskenään, ei Keltikangas-Järvisen mukaan ole apua.

– Tutkimuksesta pitäisi löytyä vankka pohja sille, millaiset ihmiset tulisivat toimeen keskenään, mutta tästä meillä ei ole mitään tietoa. Kyllähän me voimme testata ihmisiä ja varmaan ne kirjainyhdistelmät sitä kuvaavat, mitä niiden väitetäänkin kuvaavan, mutta itseasiassa meillä ei ole ihmisten yhteensopivuudesta harmainta aavistustakaan. Kaikki tutkimukset osoittavat, että sellaisia johtopäätöksiä ei voi tehdä.

– Tietoa on vain siitä, että hämmästyttävän monenlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään, kun heidän käsketään käyttäytyä hyvin. Paras yhteenkuuluvuuden tunnehan syntyy ihmisille, kun he kokevat jotain asiaa yhdessä, toimivat yhdessä. Heti, kun he lähtevät miettimään kuinka erilaisia he ovat, he todella muuttuvat erilaisiksi.

Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentin merkitys on sitä suurempi, mitä strukturoimattomammassa, vapaammassa tilanteessa me kohtaamme. Kun me strukturoimme tiukasti – tähän aikaan tulette töihin, tämä kokous, nämä asiat hoidetaan, silloin me emme anna tilaa temperamentille. Ihmiset toimivat juuri näin riippumatta siitä, kuinka erilaisia he ovat.

Ei temperamentti ole sama kuin koko ihminen ja kaikki mitä hänessä on.

Temperamentti on yksi pieni alue – pohja ihmisen muulle kehitykselle ja toiminnalle, joka selittää sen, miksi me ihmiset olemme erilaisia. Se ei selitä ihmistä, vaan esimerkiksi sen, miksi me reagoimme erilailla, kun meille tulee uusia yllättäviä asioita vastaan tai miksi me koemme keskenämme erilaisia tunteita erilaisissa tilanteissa,

– Ihminen on autonominen olento, joka itse päämäärähakuisesti tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä ja näillä hän päättää, kuinka hänen temperamenttinsa ilmenee. Me emme todellakaan ole temperamentimme armoilla, Keltikangas-Järvinen painottaa.

– Tämä on se virhekäsitys, joka minun mielestäni liiaksi vallitsee vaikkapa työelämässä tai ylipäärään aikuisen ihmisen elämässä.

Kuuntele koko haastattelu:

Akuutti - elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!