Hyppää pääsisältöön

Kani on villi vieras

Kani piileksii kaalimaalla
Mitä tänään syötäisiin? Kani piileksii kaalimaalla Kuva: Pixabay kani

Citykanit ovat levittäytyneet cityjen ulkopuolelle. Helsingin lisäksi kaniyhdyskuntia löytyy jo Oulun korkeudelta. Pääkaupunkiseudulla villikanit ovat siirtyneet uusille alueille junaratoja pitkin.

Kirkkonummelaisen Annika Grahnin pihassa eivät viime keväänä kukkineet tulppaanit eivätkä helmililjat. Kukkapenkissä oli käynyt kutsumattomia vieraita, joille maistui myös kasvimaan sato.

– Kesäkurpitsat ehtivät kymmensenttisiksi, ennen kuin ne yhtenä kesäyönä oli pistetty poskeen. Asensin kasvimaa-alueen ympärille verkon ja oletin tiheäsilmäisen muoviverkon pitävän talttahampaat poissa. Tästäkin tuli ihan vitsi, sillä kanit söivät verkkoon kesän aikana kuusi isoa reikää. Yrtit saivat olla aika lailla rauhassa, mutta kaikki muu kurkuista kaaleihin maistui, kertoo Grahn.

Seudun kaniongelmasta kertovat papanakasat ja kaninkolot. Päiväsaikaan kaneja ei juuri näy, mutta hämärän tullen pusikoissa vilkastuu. Puun alta saattaa loikkia esiin syyllinen omena suussa.

Kaninkakkaa
Kaneilla on lintulaudan alla kissanpäivät. Kaninkakkaa Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner kani,kaninkakkaa

Jäniksenä junassa

Citykaneiksi kutsutut villikanit ovat saaneet alkunsa vapaaksi päässeistä tai päästetyistä lemmikeistä. Helsingin kanikanta alkoi kasvaa 30 vuotta sitten, jonka jälkeen kanit ovat levittäytyneet vähitellen ympäri pääkaupunkiseutua.

Nykyään villikaniyhdyskuntia tavataan eri puolilla Suomea aina Vaasaa, Oulua ja Mäntyharjua myöten. Kani (Oryctolagus cuniculus) on luokiteltu vakiintuneeksi haitalliseksi vieraslajiksi, josta kokonaan eroon pääseminen ei ole todennäköistä.

Pääkaupunkiseudulla kanit ovat levittäytyneet uusille alueille helppoja kulkuväyliä kuten junaratoja pitkin.

– Raiteita reunustavat ruohokaitaleet ja heinikko, joita pitkin kanit pääsevät helposti liikkumaan. Umpimetsässä kani ei pärjää petovaaran vuoksi, kertoo Riistaeläintieteen dosentti Petri Nummi Helsingin Yliopistosta.

– Jopa kyydissä kulkeminen on mahdollisuuksien rajoissa, kanithan hakeutuvat lämpimiin paikkoihin. Rottiakin on välillä löytynyt autoista, joten miksei sitten junien rakenteissa voisi myös matkustaa, Nummi pohtii.

U-juna Helsingistä Kirkkonummelle
Matkustaakohan kukaan jäniksenä? U-juna Helsingistä Kirkkonummelle Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner lähijuna

Cityhuuhkajan herkkua

Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämässä avoimessa havaintopäiväkirjassa Hatikassa sekä verkkosivustolla Vieraslajit.fi kerätään tietoja villikanihavainnoista. Havaintoja on ylivoimaisesti eniten pääkaupunkiseudulta, missä kannat ovat suurimmat.

Viime vuonna Helsingin ja Espoon kanipopulaatioissa tapahtui notkahdus, kun kaneista löytynyt RHD2-virus tappoi eläimiä ja aiheutti kannan pienenemistä.

– Vieraslajien ongelmana ovat usein uudet taudit. Myös muualla maailmassa virustaudit ovat tappaneet kaneja laumoittain, kertoo dosentti Petri Nummi.

Kanikantoja verottavat myös kärppä, kettu ja huuhkaja. Viime vuosina jopa Helsingin ydinkeskustassa on pesinyt huuhkajia, ja kanien arvellaankin olevan cityhuuhkajien herkkua.

Huuhkajat ovat alkaneet pesiä myös Helsingin keskustassa. Kuva: Mika Honkalinna. yle tv1
Cityhuuhkajia Huuhkajat ovat alkaneet pesiä myös Helsingin keskustassa. Kuva: Mika Honkalinna. yle tv1 Kuva: ©Mika Honkalinna huuhkajan jäljillä,Yle TV1

Kanit ovat tulleet jäädäkseen

Ilmastonmuutoksen myötä talviolosuhteet muuttuvat kanien kannalta edullisemmiksi. Kanit levittäytyvät todennäköisimmin Etelä- ja Lounais-Suomen rakennetuille alueille. Kanit ovat tulleet siis jäädäkseen.

– Viitisentoista vuotta sitten alettiin pohtia, kannattaisiko kanit pyytää pois. Se oli liian myöhäistä. Torjunta pitäisi tehdä aina ennen kuin vieraslajeista tulee liian iso ongelma, toteaa Petri Nummi.

Rusakko, metsäjänis ja kani saattavat osittain jopa kilpailla samasta elintilasta etenkin reuna-alueilla. Rusakoiden on paikoin todettu vaihtaneen asuinpaikkaa villikanien tieltä. Eläimet eivät voi kuitenkaan risteytyä keskenään.

– Vieraslaji on vieraslaji, ja sellaisena villikanikin pysyy. Ihminen itse on siirtänyt lajin luontoon eikä villikanin ekosysteemissä ei ole riittävästi lajia rajoittavia tekijöitä, kertoo Nummi.

Kaninkolo
Oma kolo kullan kallis. Kaninkolo Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner kaninkolo

Margariinipaketin kokoiset puput

Kanikantojen pienentäminen ei ole kotipuutarhurin mieleen, vaikka levinnäisyyden reuna-alueilla sillä on merkitystä.

– Eläinrakkaana ihmisenä taistelen asioiden kanssa. Ärsyttää kaikki tämä turha työ ja tuho, mutta täytyy sanoa, että viime kesänä kun pihassa pomppi margariinipaketinkokoisia pupuja, niin olihan se myös hellyyttävää, sanoo Annika Grahn.

Huhtikuun alusta elokuun loppuun villikanit ovat rauhoitettuja eikä niitä saa metsästää. Torjuntakeinoksi suositellaan istutusten suojaamista ja aitaamista. Pesimistä rakennusten alle voi yrittää estää vahvalla pienisilmäisellä metalliverkolla.

Annika Grahn ei aio antaa kaneille periksi.

– Tänä keväänä harkitsin, viitsinkö laittaa mitään kasvamaan. Vahtiminen ja verkottaminen on niin stressaavaa ja turhaa, mutta ehkä laitan kuitenkin. Ehkä harsotan osan istutuksista, Grahn pohtii.

Kani on syönyt syreenipensasta.
Kani on avuliaasti karsinut syreenipensasta talven aikana. Kani on syönyt syreenipensasta. Kuva: Yle / Anna-Kaisa Brenner kani on syönyt pensasta
Kommentit