Ei tarvitse lukea esseisti Antti Nylénistä paljoakaan ennen kuin törmää väistämättä kysymyksiin kasvissyönnistä ja eläinteollisuudesta. Kyllästyttääkö olla Suomen kansallisvegaani?
Teksti: Salla Juntunen
Röyhkeä, raivostuttava, fanaattinen. Muun muassa tällaisia laatusanoja liittävät esseisti Antti Nyléniin niin kriitikot kuin ihailijatkin. Vääryydenkorjaaja, moralisti, klovni, ehdottaa Nylén itse kirjoissaan. Mutta ennen kaikkea: vegaani.
– Onneksi minulla on muitakin nimikylttejä, voin vaihdella niitä. Olen myös Suomen virallinen Morrissey-fani, yksi kolmesta suomalaisesta katolilaisesta ja yksi viidestä esseististä. Olen kuitenkin ajatellut, että eläinten asia on kaikista asioistani tärkein, Nylen toteaa.
Pisteliäistä ajatelmistaan tunnettu Nylén on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut Suomen esseistien kärkikastiin, eikä suotta.
Vuonna 2007 ilmestyi Nylénin esikoisteos, Vihan ja katkeruuden esseet, joka voitti Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon. Sitä seurasivat Halun ja epäluulon esseet (2010) ja viime vuonna julkaistu trilogian päätösosa Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet (2016).
Eläinten oikeudet ja veganismi kulkevat mukana kaikissa kirjoissa, eikä niiden merkitys Nylénin elämässä jää epäselväksi. Kyseisten teemojen shokkiarvo vaikuttaa kuitenkin vuosien saatossa hieman heikentyneen, Nylénin iloksi eläinoikeuskysymykset alkavat olla jo valtavirtaa.
– Enää ei ole niin radikaalia ajatella, että eläinten tehotuotanto on moraalinen vääryys. Välillä tuntuu, että kaikki ovat periaatteessa sitä mieltä, paitsi keskustapuolue ja MTK. Lihansyönnin normi on hivenen horjahtanut.
Fasistit ja feministit lihateollisuuden koneistossa
”Haarukka ja veitsi ovat hirveitä joukkotuhoaseita, mutta sota ei kuvaa oikein lihansyönnin todellisuutta. Tieteellisen tarkasti ilmaistuna se on raiskaamista: lihansyönnissä käytetään väkivaltaisesti hyväksi jossakin suhteessa toisenlaisten olentojen ruumiita tarvehierarkiassa alimpien tarpeiden tyydyttämiseksi.”
Tällä toteamuksella lähtee käyntiin Nylénin esikoisteoksen Vihan ja katkeruuden esseet ensimmäinen luku. Feministiksi itsensä identifioiva Nylén ei pelkää polemisoida, ja etenkin hänen ajatuksensa feminismin ja lihansyönnin suhteesta ovat herättäneen närkästystä monella taholla.
Vaikka feminismin merkitys naisten alistetun aseman vastustajana pitäisi Nylénin mielestä olla kaikille ilmiselvä, eläimiin kohdistuva vääryys ja näiden sorron muotojen välinen riippuvuussuhde jäävät useammilta edelleen huomaamatta.
Nylénin mukaan naisiin ja eläimiin kohdistuvan sorron yhteys ei suinkaan ole sattumaa, vaan looginen yhteiskunnallinen jatkumo.
– Äärioikeistolaiset, kaikenkarvaiset natsit, joita taas näemme ympärillämme sankkana joukkona, käyvät esimerkiksi. Hehän sekä vastustavat feminismiä että suosivat lihansyöntiä. Eläinteollisuus ja lihansyönti ovat viimeisiä lähes vahingoittumattomia patriarkaatin linnakkeita valistuneessa ja maallistuneessa lännessä. Siksi ne ovat niin tärkeitä erilaisille konservatiiveille ja fasisteille ja muille patriarkaatin ystäville ja tukijoille.
Ovatko kaikki lihansyöjät siis fasisteja? Ei sentään. Nylén myöntää, että moni vapaamielisempikin ajattelija saattaa tiedostamattaan harjoittaa arkielämässään saman hegemonian periaatteita, niin vahva on lihansyönnin ideologinen rakenne. Lihaa syöville feministeille Nylén ei kuitenkaan anna armoa.
– Jos ei kannata väkivaltaa ja sortoa, niin olisi hienoa, jos myös lakkaisi harjoittamasta ja tukemasta sitä käytännössä. Älä sodi, jos olet pasifisti.
Nyhtökauraa ja joustavaa eettisyyttä
Lihateollisuuden koneisto – niin ideologinen kuin konkreettinenkin – siis jyllää vakaasti edelleen. Muutosta on kuitenkin ollut havaittavissa, eikä Nylén suinkaan ole enää yksin taistelemassa lihateollisuuden monoliittia vastaan.
Niin kutsuttu joustava kasvissyönti tai fleksitarismi on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, ja nyhtökaura ja muut lihankorvikkeet ovat suoranaista trendiruokaa. Myös Lihattoman lokakuun kaltaiset kampanjat ovat vuosi vuodelta näkyvämpiä. Tällaisen trendikkään joustavuuden voisi kuvitella olevan ehdottomien linjojen miehelle vastenmielistä. Ottaako osa-aikainen eettisyys päähän?
– Kaikki lihankulutuksen vähentäminen on arvokasta! Tämä ei ole mikään kyllä tai ei -kysymys. Tavoitteena ei ole oma puhtaus tai pyhyys tai oma eheä identiteetti vaan väkivallan vähentäminen.
Odottamattoman maltillinen kannanotto mieheltä, joka on tunnettu nimenomaan absoluuttisista mielipiteistään.
Onko Nylénistä tullut vuosien varrella vähemmän vihainen ja katkera? Uusimman esseekokoelmansa Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet perusteella ei siltä vaikuta. Päinvastoin, viha ja katkeruus ovat lisääntyneet entisestään.
Kirjan esipuheessa Nylénin tekstistä kuultaa läpi uupumus yhteiskunnallisena vastarannan kiiskenä toimimiseen.
Nylén kuitenkin suhtautuu omaan rooliinsa varovaisen optimistisesti.
– Toisinaan mietin tehtäväni legitimiteettiä, mutta sitten aina päädyn siihen, ettei siitä ainakaan haittaa ole. Sitä paitsi olen vuosien varrella kuullut ainakin kahdeksalta ihmiseltä, että he ovat lakanneet syömästä eläimiä juttujani luettuaan, joten sentään sen voisin kirjoittaa saavutusteni luetteloon.
Kirjoittaja opiskelee luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa
