Käteen tullut haava on helppo hoitaa. Ihon puhdistus ja laastari päälle, that’s it. Jos haava vaatii tikkejä parantuakseen, kiireesti päivystykseen. Mutta miten hoitaa mielen haavoja, kun lapsuuden läskiksi haukkumiset tai rimppakintuksi kutsumiset ovat iskostuneet tiukasti mieleen? Millaisilla keinoilla pohjamutiin tallotun minuuden ja terveen itsetunnon voi löytää? Mistä tietää tarvitsevansa ammattiapua?
– Kehon arvostelemisella ja mielen haavoittamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset, jotka kulkevat mukana pitkään. Siellä on paljon itkemätöntä itkua. Mutta onneksi mieli on ystävämme. Mielen haavoista on mahdollista parantua, kunhan olemme kärsivällisiä ja annamme sille aikaa, psykologi Satu Lähteenkorva vakuuttaa.
Kolmen T:n sääntö on hyvä tie itsensä auttamiseen, kun mieli tarvitsee apua. Kaiken kasvun edellytyksenä on pysähtyminen ja uskallus nähdä tarkasti – syyt ja seuraukset.
– Tunnista, tunnusta ja toimi. Siinä se on. Itseään voi auttaa sillä, että uskaltaa tunnistaa ne vaikeat asiat ja pysähtyä niiden äärelle. Tunnistamisen jälkeen tulee vaikein osa, tunnustaminen. On tärkeää tunnustaa, että tunnistamamme asia tai asiat ovat meille haaste, kipu tai ongelma. Vasta tämän jälkeen on toiminnan aika.
Asioiden tunnistaminen on helppoa. Sosiaalinen media, televisio ja kirjallisuus ovat täynnä asioita ja tietoa, joiden kautta meidän on helppo tunnistaa omassa elämässämmekin vallitsevia tilanteita. Mutta päästäkseen eteenpäin, on myös tunnustettava. On löydettävä se haava, minkä tunnistamamme asiat ovat synnyttäneet.
– Tunnustaminen on kivun kohta. Puhdistetaan haava ja katsotaan, kuinka syvä se oikeastaan onkaan. Sen myöntäminen, mihin kaikkeen tunnistamamme haava on elämässämme vaikuttanut, on haastavaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta.
– Se on hyväksymistä. Ihminen joutuu miettimään, miten haava ja häpeä on vaikuttanut esimerkiksi omassa elämässä alisuoriutumiseen. Millaiset vaikutukset sillä on ollut, kun ei ole uskaltanut luottaa ihmisiin, sitoutumaan parisuhteeseen tai on ajatellut, että minulle kuuluukin käydä huonosti.
Yksi hyväntahtoinen ihminen riittää.
Kenenkään ei pidä tai tarvitse selviytyä yksin. Itseavun tärkein kohta on myöntää ja tunnistaa oma tarvitsevuus. Jokaisen olisi tärkeää löytää ihminen, jonka kanssa ja kautta hoitaa ja hyväksyä kipu.
– Kannustan kaikkia löytämään itselleen kanssalaisen. Yksi hyväntahtoinen ihminen riittää.
– Hyväntahtoisuus on kanssalaisen tärkein ominaisuus. On tärkeää, että uskallat ja voit olla totta häpeän, pelon, pienuuden tai hämmenyksen kanssa kyseisen ihmisen seurassa. Kanssalainen on ikään kuin pienen taimen tukikeppi. Hänen avullaan jaksaa lähteä kasvamaan. Kun minuus on lytätty, se tarvitsee tukea vahvistuakseen.
Mieli on syklinen kapistus. Sen on palattava monta kertaa rikospaikalle ja mietittävä, mitä tapahtui. Miksi minua sattuu ja miksi minun itsetuntoni onkaan mennyt tähän pisteeseen. Mieli ei käsittele kerrallaan enempää, kuin se pystyy.
Jokainen haava paranee yksilöllisesti ja ajallansa.
– On tärkeää antaa mielelle hyväksyntää ja hoivaa sekä luottaa aikaan. Kannattaa luottaa siihen, ettei ole kiire. Jokainen haava paranee yksilöllisesti ja ajallansa.
– Koskaan ei voi tietää, mihin kaikkeen haavat ovat kenelläkin vaikuttaneet. Myöhemmät haavat, ne toistamiseen kuullut haukkumiset ja arviot, ovat voineet aktivoida tai repiä uudestaan sitä ensimmäistä haavaa ja voineet samalla heikentää vastustuskykyä. Silloin mieli voi olla jo kovastikin tulehtunut ja paraneminen vie enemmän aikaa.
– Toistojen kautta alkaa löytymään uutta minuutta, hyväksyvää puhetta ja näkee itsensä toisella tavalla. Haavanhoito sattuu, mutta siitä se lähtee paranemaan ajan kanssa. Vähitellen syklit harvenevat ja pienenevät. Se on eteenpäin menemistä.
Hae ammattilaisen apua, jos:
- Mieltä painava asia on mielessäsi jatkuvasti
- Jos huomaat mielialassasi ja toimintakyvyssäsi selviä muutoksia: olet kiukkuinen ja itkuinen, etkä saa nukutuksi
- Koet elämäntarkoituksen muuttuneen: olet vetäytyvä, etkä koe kuuluvasi mihinkään
- Jos et saa apua läheisiltäsi
– Jos kipu on kohtuuttoman kova ja siihen menee älyttömästi energiaa, on se merkki, ettei tästä ehkä selviäkään yksin tai ystävän avulla. Jos huomaat kelaavasi asiaa päivittäin, olet itkuinen ja uupunut, hakeudu ammattilaiselle. Ei kenenkään tarvitse päivittäin pähkäillä häpeän, pelon ja huonon itsetunnon kysymyksiä.
– Usein paras apu on se arki-ihminen, joka tuntee sinut siinä arjen keskellä, mutta toki on tilanteita, jolloin terapeutin vastaanotolle kannattaa hakeutua. Se ei vielä tarkoita, että edessä olisi vuoden terapia. Joskus jo yksi tai kaksi käyntiä voi auttaa ja viedä asioita eteenpäin.
Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa.