Hyppää pääsisältöön

Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen
Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen Kuva: Yle /Kalevi Rytkölä Mutapainin ystävät,Ilkka Heiskanen,Eeva Litmanen,Pirkka-Pekka Petelius,Kati Bergman,Kari Heiskanen,1985

Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon. Tässä artikkelissa on myös taustatietoa surrealismia televisioviihteeseen tuoneen sarjan tekemisestä.

Kari Kyrönsepän ohjaamaa sarjaa tehtiin vuosina 1984–1985 kaikkiaan kahdeksan jaksoa. Sarjan nimi ja "Kuraa – uraa!" -tunnussävelen sanat olivat Kyrönsepän käsialaa.

Mutapainin ystävien linja oli omituisempi ja viistompi ja katsoja joutui pinnistelemään käsittääkseen, mitä tää on.― Ohjaaja Kyrönseppä Velipuolikuun ja Mutapainin ystävien eroista

Suositun Velipuolikuun jälkeen odotukset uuden sarjan suhteen olivat korkealla. Ohjaaja Kari Kyrönseppä ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius muistelevat radio-ohjelmassa Kuvaputki (2006) sketsisarjan tekemistä. Kyrönseppä toteaa, että Velipuolikuun jälkeen haluttiin laittaa kierrettä lisää, tehdä sarjasta omituisempi ja viistompi. "Tavoite oli pudottaa pois ne, jotka eivät oikeasti tykkää". Peteliuksen mukaan tavoitteena oli myös tehdä pitempiä ja ennakkoluulottomia juttuja. Esimerkkinä Petelius mainitsee sketsin Tulevaisuuden orvot. Jokainen jakso alkoi myymälän työntekijöiden mutapainilla.


Kyrönsepän mukaan sarjaa yritettiin tehdä niin, että se olisi täyttä viihdettä. Mutta hämäämistä lisättiin siten, että "katsoja sai tehdä koko ajan töitä käsittääkseen, mitä tää on".

Mutapainin ystävien sketseistä kummallisempia on absurdi parodia kirjailija Paavo Haavikon haastattelusta. Juopuneen oloinen, "Rento-Reiskaksi" itsensä määrittelevä intellektuelli sokeltaa omiaan toimittajan sinänsä asiallisiin kysymyksiin. Kari Heiskanen valottaa parodisen haastattelun taustoja Jukka Annalan teoksessa Toopelivisio (2006). Heiskasen mukaan tuntui siltä, että Haavikko oli aikanaan ainoa intellektuelli Suomessa. Hänet oli nostettu sellaiselle jalustalle, että oli oikeastaan ihan sama, kuka studioon saapuu Haavikkona, sillä brändi oli niin vahva. "Vastaanotto ja liehittely johtivat helposti keisarin uusiin vaatteisiin", Heiskanen toteaa.

Uusi tyyli näkyi myös musiikissa, jonka osuutta lisättiin. Enää ei tyydytty vanhoihin biiseihin vaan tilattiin uusia lauluja ja tekstejä. Mukaan tuli mm. runoja, jotka olivat käsittämättömiä jo tekstinä. Säveltäjinä olivat Esa Helasvuo ja Pave Maijanen, joten "niistä tuli välillä melkoisia taidepaukkuja", Kyrönseppä muistelee. Näytelmäkirjailija Jukka Vieno teki myös sanoituksia, joiden surumielisiä tarinoita hän sävytti tummalla huumorilla.


Sarjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa studioon rakennettuun valintamyymälän lavasteisiin, mutta kuvauksia tehtiin myös studion ulkopuolella, mikä toi lisää sävyjä sarjan sisältöön.

Pirkka-Pekka Peteliuksen, Kari ja Ilkka Heiskasen, Eeva Litmasen ja Kati Bergmanin esittämät työntekijät palvelevat vähäisiä asiakkaita mitä pelleilyltään ja laulunumeroiltaan ehtivät. Kaikki hahmot sonnustautuivat kaupanmyyjän perinteiseen työasuun valkeaan takkiin. Näyttelijöiden hahmoille kehiteltiin erityiset profiilit. Petelius ja Kari Heiskanen esittävät Ardea ja Tapia, jotka huolettomasti artikuloivat nuorisoslangia. Juuri heidän tekemisiin kiteytyi sarjan vinohuumori sukkamehuteen valmistamisesta lattiavahanesteiden juomiseen.

Ilkka Heiskasen esittämä hikikasvoinen ja länsisuomalaisittain puhuva Huttunen puolestaan on jännittynyt ja tosikkomainen tyyppi. Hän luo kontrastia keskenkasvuiselle, kolttosia virittelevälle pääparille.

Eeva Litmanen oli ollut mukana jo Velipuolikuussa ja nyt hänelle suotiin enemmän ruutuaikaa. Litmasen Ragni-rooli perustui puolestaan äidinvaistoiseen naisellisuuteen, jota tehostettiin uhkein rintavarustuksin. Kati Bergman esitti sarjassa vaiteliasta Ritua, Arden ja Tapin päiväunien kohdetta. Bergman pestattiin mukaan lisävoimaksi lauluosuuksiin.

Tekstissä on hyödynnetty Elävän arkiston julkaisemia artikkeleita Mutapainin ystävistä. Kirjallisena lähteenä on ollut Jukka Annalan kirja Toopelivisio (Teos, 2006)

Kommentit
  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.

  • Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

    Lyhytdokumentti Majakka kertoo Märketin majakanvartijasta.

    Hurmaava Ragnar Eriksson kertoo 21-vuotisesta taipaleestaan Märketin majakanvartijana kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.

  • Yle Elävän arkiston perustaja Reijo Perälä siirtyy Elävään arkistoon

    Ohjelmapäällikkö Reijo Perälän läksiäishaastattelu 2018

    Yle Elävän arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälä on itsekin kuin perustamansa palvelu: eilisen elävästi muistava ja aineistot kiinnostavalla tavalla avaava arkistohelmi. Eläkkeelle siirtymisen korvalla kesällä 2018 Perälää haastateltiin Elävän arkiston vaiheista sekä hänen omasta väitöstyöstään Lapuan liike ja sanan mahti. Nämä haastattelut siirtyvät osaksi Elävää arkistoa.

  • Musta hurmio – kolmiodraama epätoivon saarella

    Tapio Suominen ohjasi kuvauksen kielletystä rakkaudesta.

    Pieni, eristynyt, toisiaan tarkkaileva yhteisö, jonka pinnan alla kuohuu. Pitkiä, kaipaavia katseita, jotka puhuvat paljon. Harmonian illuusio räjähtää, kun saarelle saapuu puutarhuri Joel (Markku Toikka), jonka taustat ovat hämärän peitossa. Vuonna 1984 ilmestynyt Musta hurmio perustuu Toivo Pekkasen samannimiseen romaaniin vuodelta 1939.