Hyppää pääsisältöön

Mutapainin ystävät toi surrealismin suomalaiseen sketsiviihteeseen

Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen
Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen Ilkka Heiskanen, Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius, Kati Bergman, Kari Heiskanen Kuva: Yle /Kalevi Rytkölä Mutapainin ystävät,Ilkka Heiskanen,Eeva Litmanen,Pirkka-Pekka Petelius,Kati Bergman,Kari Heiskanen,1985

Velipuolikuun (1983–1984) menestyksen myötä joulukuussa 1984 Yleisradio alkoi esittää Mutapainin ystävät -sketsisarjaa, jonka teossa olivat mukana tutut nimet muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Ilkka ja Kari Heiskanen, Kati Bergman ja Eeva Litmanen. Sarjasta on julkaistu sketsejä pysyvästi Elävään arkistoon. Tässä artikkelissa on myös taustatietoa surrealismia televisioviihteeseen tuoneen sarjan tekemisestä.

Kari Kyrönsepän ohjaamaa sarjaa tehtiin vuosina 1984–1985 kaikkiaan kahdeksan jaksoa. Sarjan nimi ja "Kuraa – uraa!" -tunnussävelen sanat olivat Kyrönsepän käsialaa.

Sarja on katsottavissa Yle Areenassa huhtikuuhun 2018 asti.

Mutapainin ystävien linja oli omituisempi ja viistompi ja katsoja joutui pinnistelemään käsittääkseen, mitä tää on.― Ohjaaja Kyrönseppä Velipuolikuun ja Mutapainin ystävien eroista

Suositun Velipuolikuun jälkeen odotukset uuden sarjan suhteen olivat korkealla. Ohjaaja Kari Kyrönseppä ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius muistelevat radio-ohjelmassa Kuvaputki (2006) sketsisarjan tekemistä. Kyrönseppä toteaa, että Velipuolikuun jälkeen haluttiin laittaa kierrettä lisää, tehdä sarjasta omituisempi ja viistompi. "Tavoite oli pudottaa pois ne, jotka eivät oikeasti tykkää". Peteliuksen mukaan tavoitteena oli myös tehdä pitempiä ja ennakkoluulottomia juttuja. Esimerkkinä Petelius mainitsee sketsin Tulevaisuuden orvot. Jokainen jakso alkoi myymälän työntekijöiden mutapainilla.


Kyrönsepän mukaan sarjaa yritettiin tehdä niin, että se olisi täyttä viihdettä. Mutta hämäämistä lisättiin siten, että "katsoja sai tehdä koko ajan töitä käsittääkseen, mitä tää on".

Mutapainin ystävien sketseistä kummallisempia on absurdi parodia kirjailija Paavo Haavikon haastattelusta. Juopuneen oloinen, "Rento-Reiskaksi" itsensä määrittelevä intellektuelli sokeltaa omiaan toimittajan sinänsä asiallisiin kysymyksiin. Kari Heiskanen valottaa parodisen haastattelun taustoja Jukka Annalan teoksessa Toopelivisio (2006). Heiskasen mukaan tuntui siltä, että Haavikko oli aikanaan ainoa intellektuelli Suomessa. Hänet oli nostettu sellaiselle jalustalle, että oli oikeastaan ihan sama, kuka studioon saapuu Haavikkona, sillä brändi oli niin vahva. "Vastaanotto ja liehittely johtivat helposti keisarin uusiin vaatteisiin", Heiskanen toteaa.

Uusi tyyli näkyi myös musiikissa, jonka osuutta lisättiin. Enää ei tyydytty vanhoihin biiseihin vaan tilattiin uusia lauluja ja tekstejä. Mukaan tuli mm. runoja, jotka olivat käsittämättömiä jo tekstinä. Säveltäjinä olivat Esa Helasvuo ja Pave Maijanen, joten "niistä tuli välillä melkoisia taidepaukkuja", Kyrönseppä muistelee. Näytelmäkirjailija Jukka Vieno teki myös sanoituksia, joiden surumielisiä tarinoita hän sävytti tummalla huumorilla.


Sarjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa studioon rakennettuun valintamyymälän lavasteisiin, mutta kuvauksia tehtiin myös studion ulkopuolella, mikä toi lisää sävyjä sarjan sisältöön.

Pirkka-Pekka Peteliuksen, Kari ja Ilkka Heiskasen, Eeva Litmasen ja Kati Bergmanin esittämät työntekijät palvelevat vähäisiä asiakkaita mitä pelleilyltään ja laulunumeroiltaan ehtivät. Kaikki hahmot sonnustautuivat kaupanmyyjän perinteiseen työasuun valkeaan takkiin. Näyttelijöiden hahmoille kehiteltiin erityiset profiilit. Petelius ja Kari Heiskanen esittävät Ardea ja Tapia, jotka huolettomasti artikuloivat nuorisoslangia. Juuri heidän tekemisiin kiteytyi sarjan vinohuumori sukkamehuteen valmistamisesta lattiavahanesteiden juomiseen.

Ilkka Heiskasen esittämä hikikasvoinen ja länsisuomalaisittain puhuva Huttunen puolestaan on jännittynyt ja tosikkomainen tyyppi. Hän luo kontrastia keskenkasvuiselle, kolttosia virittelevälle pääparille.

Eeva Litmanen oli ollut mukana jo Velipuolikuussa ja nyt hänelle suotiin enemmän ruutuaikaa. Litmasen Ragni-rooli perustui puolestaan äidinvaistoiseen naisellisuuteen, jota tehostettiin uhkein rintavarustuksin. Kati Bergman esitti sarjassa vaiteliasta Ritua, Arden ja Tapin päiväunien kohdetta. Bergman pestattiin mukaan lisävoimaksi lauluosuuksiin.

Kokonaisista jaksoista tässä on kolme. Yle Areenassa nähtävissä kaikki kahdeksan jaksoa huhtikuuhun 2018 asti.

Jakso 1: Molskis ja savea silmään

Leivänpaahtimet vertailussa, artistivieraana Slutku Huja, Haastattelussa muun muassa tulevaisuuden orvot ja lisäksi esitellään kulttuurihistoriallisesti arvokas Säätytalo.


Jakso 2: Kuraa–uraa
Edullista arkiruokaa halvalla. Etsinnässä osittain kadonnut kansallinen kahjoperinne. "Hikinen Lauri" nähdään tositoimissa.

Jakso 3: Nyt ovat vuorossa lattiavahat
Mukana muun muassa katsaus viikon urheilutapahtumiin. Vertailussa kolme erilaista lattiavahaa. Lipuntarkastajat kiusaavat metrossa ministeriä. Onneksi apuun tulee metron mutantti!

Loput jaksoista katsottavissa Yle Areenassa.

Tekstissä on hyödynnetty Elävän arkiston julkaisemia artikkeleita Mutapainin ystävistä. Kirjallisena lähteenä on ollut Jukka Annalan kirja Toopelivisio (Teos, 2006)

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?