Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: 20 vuoden taipaleen ydin

Inhimillinen tekijä ja 20 vuoden taipaleen ydin: mikä on minun tarinani, kenen silmillä minua katsotaan?
Anne Flinkkilän vieraina ovat apteekkari Mauno Turunen, ohjaaja Marja Mosander ja valokuvaaja Leena Louhivaara. Inhimillinen tekijä ja 20 vuoden taipaleen ydin: mikä on minun tarinani, kenen silmillä minua katsotaan? yle tv1

TV1 keskiviikkona 19.4.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 22.4 klo 17.10 ja sunnuntaina 23.4. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan

20 vuotta, 432 ohjelmaa ja 1300 vierasta, siinä luvuissa Inhimillisen tekijän taival. Mutta lukuja tärkeämpiä ovat kuitenkin ne merkitykselliset kokemukset ja tarinat, joita on jaettu vuosien varrella. Isoja käännekohtia, rankkoja kokemuksia, upeita selviytymistarinoita, ja kaikissa on keskiössä ollut ihminen ja hänen voimansa. Inhimillisessä tekijässä mikään inhimillinen ei ole ollut vierasta.

Sarjan viimeisessä ohjelmassa pohditaan ihmisen tarinaa ja sitä kenen silmillä minä oikeastaan itseäni katson eli monellakin tavalla summataan kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on puhuttu. toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat valokuvaaja ja kouluttaja Leena Louhivaara ja kaksi upeata ikäihmistä, elämäntyönsä dokumentaristina ja tv-ohjaajana tehnyt Marja Mosander sekä eläkkeellä olevan apteekkari Mauno Turunen.

Näkyväksi itselle ja muille

Leena on kehittänyt omakuva/minäkuva-nimisen työpajan ja vetää työpajoja, joissa valokuvien kautta käydään läpi omaa tarinaa ja tullaan näkyväksi itselleen ja muille. Leena puhuu rakastavasta katseesta, jolla meidän kaikkien pitäisi katsoa itseämme - kukaan muu ei meitä suojele.

Marja ja Mauno ovat Leenan johdolla osallistuneet työpajaan, jossa erityisesti ikäihmiset pohtivat taivaltaan. Ohjelmassa puhutaan kuvista ja näytetäänkin sekä lapsuus- että aikuisiän kuvia.

Lapsuuden täytti sota

Marjan taival alkoi evakkoreissulla, hän pakeni Viipurista äitinsä vatsassa ja syntyi sitten Suomessa. Hän sanoo olleensa ujo ja hyvin pelokas lapsi, koska koko varhaislapsuus oli täynnä sodan läsnäoloa.

Omaa kuvansa hän katsoo turvallisuuden näkökulmasta: hän on kuvassa isän sylissä, pesässä ja koko perhe on koolla. "Vanhempien valokuvat jäivät Viipuriin, muta Viipuri tuli eläväksi kuvakirjan ja vanhempien elävien kertomusten kautta. Sitä kautta tuli juuret ja identiteetti", Marja sanoo.

Pieni poika itki ikäväänsä

Mauno kertoo, että oli kylänsä ensimmäinen oppikoululainen, koulutaival alkoi vuonna 1935 Iisalmessa. Pieni poika itki ikäväänsä oudossa paikassa, mutta oppi pian kaupungin tavoille, eikä Maunosta koskaan tullut priimus-oppilasta.

Hän on lapsuuskuvassaan kolmevuotias, ja sanoo, että teini-ikäisenä kuva nolotti paljon: hänellä on esiliina ja tytön tukka.

Mauno sanoo, että sota-aika on ehdottomasti ollut mullistavin käänne hänen elämässään, nuori poika lähti seikkailemaan, mutta palasi miehenä. Lääkintämiehenä hän kohtasi tärähtäneitä, pakokauhuisia, umpiväsyneitä sotilaita, eikä kaikkia voinut auttaa.

Kuvat herättävät tunteita

Leena sanoo, että näkee lapsuuskuvissa paljon myös aikuisia Marjaa ja Maunoa, on Marjan tarkkaileva ja vähän epäilevä katse ja Maunon pikkupojan jämäkkyys.

Leena itse on adoptiolapsi ja sanoo paljon pohtineensa asiaa juuri katseenkin kautta. Hän sanoo, että nyt tuntuu, että adoptio on kääntynyt rikkaudeksi, siksi hänessä herää valtava suojelunhalu tuota pientä tyttöä kohtaan, joka omasta yksivuotiskuvasta katsoo.

Leena sanoo, että monet kuvat herättävät isoja tunteita ja sellaisiakin muistoja, joita ei edes tiennyt muistavansa. Siksi on myös kuvia, joita on vaikea katsoa. Leena itse sanoo, että on temperamenttinen ja aika ehdotonkin ihminen, ja aina kanssaihmisten kanssa eivät asiat ole menneet sujuvasti. "Sellaisiin elämänvaiheisiin liittyviä kuvia on vaikea katsoa, mutta yhtään kuvaa en ole repinyt", Leena sanoo.

Uteliaisuus karkotti pelon

Mutta miten sitten ujosta ja pelokkaasta Marjasta tuli utelias ja rohkea tarinankertoja? Marja sanoo, että hänelle on aina tärkeätä ollut muiden ihmisten läheisyys, alkaen jo siitä pienestä evakkokodista, jossa kaikki olivat lähekkäin.

Marja sanoo, että hän on aina halunnut kertoa kokemastaan ja ajattelemastaan muille ja uteliaisuus on pikkuhiljaa ajanut pelon ohi. Tarkkailija olen ollut aina, Marja sanoo.

Kuunnellaan ihmistä

Leena puhuu ihmisen arvokkuudesta. Valokuvaajalle se hetki toisen ihmisen kanssa on tärkeä ja ainutlaatuinen, vähän samanlainen kuin tämä keskustelu studiossa.

"Pysähtyminen toisen ihmisen tarinan äärelle, kuuntelu ja läsnäolo, ei sitä muuta tarvita", hän sanoo.

Rakastava katse parantaa

Marja ja Mauno puhuvat yksinäisyydestä. Mauno sanoo, että raskaat vuodet olivat vuodet puolison omaishoitajana, hän oli itsekin nääntyä. Puoliso itse halusi, että sairauden hoidot lopetetaan ja yhdessä Maunon kanssa vietettiin sitten viimeiset päivät rauhassa. Maunolla on lapset ja lapsenlapset lähellä, mutta yksinäisyys onkin enemmän sellaista, että ei ole enää ikätovereita, joiden kanssa turista vanhoista ajoista. Nyt kuitenkin tyttöystävä - niin kuin Mauno sanoo - pitää mielen virkeänä.

Marjan tytär ja lapsenlapset asuvat ulkomailla ja niin hän onkin itse lähtenyt etsimään porukoita joihin liittyä, kuten luontokerho ja ystävätoiminta. "Yksinäisyydelle ei pidä antaa periksi, jos kunto sallii liikkeelle lähtemisen. Asennetta", Marja kehottaa.

Leena sanoo, että rakastava katse on parantava katse. Sitä voi seurata paljon hyvää.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Tieto isän kuolemasta tuli kouluradion kuulutuksena – Eero Hämeenniemestä kasvoi säveltäjä ja kielitaituri

    Hämeenniemen tie on kulkenut Valkeakoskelta maailmalle.

    Tieto isän kuolemasta tuli kouluradion kuulutuksena Eero Hämeenniemestä kasvoi säveltäjä ja kielitaituri Lapsena Eero Hämeenniemi hiippaili kavereineen koulun ikkunoista ja muita salareittejä pitkin Tietolan koulurakennuksiin seikkailemaan. Myöhemmin hän opetti siellä musiikin teoriaa soittajakavereille. Aikuisella iällä hän on ulottanut seikkailunsa mm.

  • Näyttelijä Leena Uotila taitaa tragikomedian keinot

    Näyttelijä Leena Uotila taitaa komedian rytmitajun.

    ”Näyttelijällä pitää olla muutakin näyteltävää kuin repliikit”, sanoo Leena Uotila, joka tiesi jo 5-vuotiaana haluavansa isänsä tavoin näyttelijäksi. Konkarinäyttelijää on kysytty vuosien varrella varsin erilaisiin rooleihin radioteatterissa, televisiossa, elokuvissa ja teatterissa.

  • Salonen! Mestariluokka - toivesarjan paluu

    Salonen! Mestariluokka - 6-osainen TV-sarja nyt Areenassa.

    Ylen Teema-kanavalla v. 2002 ensiesityksensä saanut Salonen! Mestariluokka -sarja palaa Yle kanaville 11.5.2020. Toivottu sarja on nähtävänä kokonaisuudessaan myös Yle Areenassa.

  • Oopperan supertähti Anneli Rauhala-Wentz laulaa vailla diivan elkeitä

    Oopperalaulaja Anneli Rauhala on näyttämöiden supertähti.

    Viipurissa syntynyt Anneli Rauhala-Wentz on laulanut liediä ja oopperaa menestyksekkäästi Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Savonlinnan oopperajuhlilla hän näytteli Salomen pääroolin. Musiikin kuunteleminen, pianon soittaminen ja laulaminen tuovat 91-vuotiaalle Rauhala-Wentzille joka päivä iloa. Eloisa musiikkilahjakkuus oli vain 10-vuotias koululainen, kun talvisota syttyi. Vaikka sota muutti aivan kaiken, antoi musiikki laulunsiivet elämään.

  • Miten saat menestystä ja vaikutusvaltaa katsomalla televisiosarjoja

    Telkkari luotiin myötäilemään elämää.

    Televisiosarjasivistys on yleissivistyksen viimeisin täydennysosa. Nyt jos koskaan on aika kehittää syvä, pakottava halu oppia hallitsemaan televisiosarjojen periaatteita. Näin poikkeusoloissa ravinto ja läheiset ovat jatkuvasti ympärillä, joten jos et lepsuile ja harhaudu oikealta tieltä, niin jouluun mennessä olet täysivaltainen connoisseur.

  • Pidätkö koronapäiväkirjaa? Kirjoittaminen on katastrofinhallintaa ja kurkotus tulevaisuuteen

    Kriisi saa ihmisen kirjoittamaan päiväkirjaa.

    Koronakriisi on saanut monet aloittamaan päiväkirjan pitämisen. Sosiaalisessa mediassa liikkuu päivityksiä aihetunnisteella #koronapäiväkirja. Sairastuneet ovat julkaisseet päiväkirjoja oireistaan ja lapsiperheet arjestaan poikkeustilassa. Myös perinteinen, käsinkirjoitettu päiväkirja on tehnyt paluun. Minä-muotoinen kirjoittaminen liittyy aina kriisiaikoihin, sanoo kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti Päivi Kosonen.

  • Toivo runoa niille, joiden seuraa kaipaat

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan runotoiveita.

    Saako korona-eristys kaipaamaan työtovereiden naurua tai hassuttelua harrastuskavereiden kanssa. Ikävöitkö isovanhempien seuraa? Onko rakkaasi maitten ja merten takana? Toivo runoa hänelle jonka seuraa kaipaat! Toukokuun toisen päivän runolähetyksessä saa lähettää terveisiä! Kuulijoiden toiverunoja tulkitsevat Mirjami Heikkinen ja Eero Ojala.

  • Terapeutti Tommy Hellsten on aitiopaikalla ihmisyyteen

    Tommy Hellsten antaa lukijoilleen rakennuspalikoita elämään.

    Kirjailija, terapeutti, teologi ja kouluttaja Tommy Hellsten antaa lukijoilleen ja kuulijoilleen jatkuvasti rakennuspalikoita elämään. Hän käyttää itseään ja omia kokemuksiaan esimerkkeinä opastaessaan muita.

  • Täydelliseen kirjallisuusfestivaaliin tarvitaan rakkautta, seksiä ja ihmissuhteita

    Kirjallisia kohtaamisia Valituissa sanoissa

    Helsinki Litin näkemyksellistä keskustelua elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta nähdään kevään Valituissa sanoissa. Valitut sanat tuo koteihin viime kevään Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin keskustelut elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta. Lavalla on maailmankansalaisia, jotka ovat eläneet ja kasvaneet monessa eri maassa ja kulttuurissa.

  • Karismaattinen uutisikoni Heikki Kahila hurmaa James Bondina

    Uutisikoni Heikki Kahilan ura alkoi viihteestä.

    Muistatko Heikki Kahilan, kun hän esittää hyväsydämistä agenttia englanninkielisessä parodiassa Salaisen agentin äiti? Vai onko muistiisi tallentunut se hetki, kun uutisankkuri Kahila kertoo ensin presidentin määräämästä villahousupakosta ja nousee sitten pöydälle tanssimaan villapöksyissään?