Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: 20 vuoden taipaleen ydin

Inhimillinen tekijä ja 20 vuoden taipaleen ydin: mikä on minun tarinani, kenen silmillä minua katsotaan?
Anne Flinkkilän vieraina ovat apteekkari Mauno Turunen, ohjaaja Marja Mosander ja valokuvaaja Leena Louhivaara. Inhimillinen tekijä ja 20 vuoden taipaleen ydin: mikä on minun tarinani, kenen silmillä minua katsotaan? yle tv1

TV1 keskiviikkona 19.4.2017 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 22.4 klo 17.10 ja sunnuntaina 23.4. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan

20 vuotta, 432 ohjelmaa ja 1300 vierasta, siinä luvuissa Inhimillisen tekijän taival. Mutta lukuja tärkeämpiä ovat kuitenkin ne merkitykselliset kokemukset ja tarinat, joita on jaettu vuosien varrella. Isoja käännekohtia, rankkoja kokemuksia, upeita selviytymistarinoita, ja kaikissa on keskiössä ollut ihminen ja hänen voimansa. Inhimillisessä tekijässä mikään inhimillinen ei ole ollut vierasta.

Sarjan viimeisessä ohjelmassa pohditaan ihmisen tarinaa ja sitä kenen silmillä minä oikeastaan itseäni katson eli monellakin tavalla summataan kaikkea sitä, mitä vuosien varrella on puhuttu. toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat valokuvaaja ja kouluttaja Leena Louhivaara ja kaksi upeata ikäihmistä, elämäntyönsä dokumentaristina ja tv-ohjaajana tehnyt Marja Mosander sekä eläkkeellä olevan apteekkari Mauno Turunen.

Näkyväksi itselle ja muille

Leena on kehittänyt omakuva/minäkuva-nimisen työpajan ja vetää työpajoja, joissa valokuvien kautta käydään läpi omaa tarinaa ja tullaan näkyväksi itselleen ja muille. Leena puhuu rakastavasta katseesta, jolla meidän kaikkien pitäisi katsoa itseämme - kukaan muu ei meitä suojele.

Marja ja Mauno ovat Leenan johdolla osallistuneet työpajaan, jossa erityisesti ikäihmiset pohtivat taivaltaan. Ohjelmassa puhutaan kuvista ja näytetäänkin sekä lapsuus- että aikuisiän kuvia.

Lapsuuden täytti sota

Marjan taival alkoi evakkoreissulla, hän pakeni Viipurista äitinsä vatsassa ja syntyi sitten Suomessa. Hän sanoo olleensa ujo ja hyvin pelokas lapsi, koska koko varhaislapsuus oli täynnä sodan läsnäoloa.

Omaa kuvansa hän katsoo turvallisuuden näkökulmasta: hän on kuvassa isän sylissä, pesässä ja koko perhe on koolla. "Vanhempien valokuvat jäivät Viipuriin, muta Viipuri tuli eläväksi kuvakirjan ja vanhempien elävien kertomusten kautta. Sitä kautta tuli juuret ja identiteetti", Marja sanoo.

Pieni poika itki ikäväänsä

Mauno kertoo, että oli kylänsä ensimmäinen oppikoululainen, koulutaival alkoi vuonna 1935 Iisalmessa. Pieni poika itki ikäväänsä oudossa paikassa, mutta oppi pian kaupungin tavoille, eikä Maunosta koskaan tullut priimus-oppilasta.

Hän on lapsuuskuvassaan kolmevuotias, ja sanoo, että teini-ikäisenä kuva nolotti paljon: hänellä on esiliina ja tytön tukka.

Mauno sanoo, että sota-aika on ehdottomasti ollut mullistavin käänne hänen elämässään, nuori poika lähti seikkailemaan, mutta palasi miehenä. Lääkintämiehenä hän kohtasi tärähtäneitä, pakokauhuisia, umpiväsyneitä sotilaita, eikä kaikkia voinut auttaa.

Kuvat herättävät tunteita

Leena sanoo, että näkee lapsuuskuvissa paljon myös aikuisia Marjaa ja Maunoa, on Marjan tarkkaileva ja vähän epäilevä katse ja Maunon pikkupojan jämäkkyys.

Leena itse on adoptiolapsi ja sanoo paljon pohtineensa asiaa juuri katseenkin kautta. Hän sanoo, että nyt tuntuu, että adoptio on kääntynyt rikkaudeksi, siksi hänessä herää valtava suojelunhalu tuota pientä tyttöä kohtaan, joka omasta yksivuotiskuvasta katsoo.

Leena sanoo, että monet kuvat herättävät isoja tunteita ja sellaisiakin muistoja, joita ei edes tiennyt muistavansa. Siksi on myös kuvia, joita on vaikea katsoa. Leena itse sanoo, että on temperamenttinen ja aika ehdotonkin ihminen, ja aina kanssaihmisten kanssa eivät asiat ole menneet sujuvasti. "Sellaisiin elämänvaiheisiin liittyviä kuvia on vaikea katsoa, mutta yhtään kuvaa en ole repinyt", Leena sanoo.

Uteliaisuus karkotti pelon

Mutta miten sitten ujosta ja pelokkaasta Marjasta tuli utelias ja rohkea tarinankertoja? Marja sanoo, että hänelle on aina tärkeätä ollut muiden ihmisten läheisyys, alkaen jo siitä pienestä evakkokodista, jossa kaikki olivat lähekkäin.

Marja sanoo, että hän on aina halunnut kertoa kokemastaan ja ajattelemastaan muille ja uteliaisuus on pikkuhiljaa ajanut pelon ohi. Tarkkailija olen ollut aina, Marja sanoo.

Kuunnellaan ihmistä

Leena puhuu ihmisen arvokkuudesta. Valokuvaajalle se hetki toisen ihmisen kanssa on tärkeä ja ainutlaatuinen, vähän samanlainen kuin tämä keskustelu studiossa.

"Pysähtyminen toisen ihmisen tarinan äärelle, kuuntelu ja läsnäolo, ei sitä muuta tarvita", hän sanoo.

Rakastava katse parantaa

Marja ja Mauno puhuvat yksinäisyydestä. Mauno sanoo, että raskaat vuodet olivat vuodet puolison omaishoitajana, hän oli itsekin nääntyä. Puoliso itse halusi, että sairauden hoidot lopetetaan ja yhdessä Maunon kanssa vietettiin sitten viimeiset päivät rauhassa. Maunolla on lapset ja lapsenlapset lähellä, mutta yksinäisyys onkin enemmän sellaista, että ei ole enää ikätovereita, joiden kanssa turista vanhoista ajoista. Nyt kuitenkin tyttöystävä - niin kuin Mauno sanoo - pitää mielen virkeänä.

Marjan tytär ja lapsenlapset asuvat ulkomailla ja niin hän onkin itse lähtenyt etsimään porukoita joihin liittyä, kuten luontokerho ja ystävätoiminta. "Yksinäisyydelle ei pidä antaa periksi, jos kunto sallii liikkeelle lähtemisen. Asennetta", Marja kehottaa.

Leena sanoo, että rakastava katse on parantava katse. Sitä voi seurata paljon hyvää.

Kommentit
  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.