Hyppää pääsisältöön

Jäätelö, kerma ja kananmunat houkuttavat paastoavia munkkeja: "Ei pidä masentua, jos repsahtaa syömään"

Kolme munkkia kävelee ruokasalille
Kolme munkkia kävelee ruokasalille Kuva: Yle Valamon luostari (Heinävesi),valamon paasto

Ortodoksien seitsemän viikkoa kestänyt suuri paasto päättyy pääsiäiseen. Valamon munkit viettävät erityisen tiukkaa paastoa: eläinperäiset tuotteet ja rasva ovat lähes kokonaan poissa ruokalistoilta. Lihan puute ei munkkeja juuri haittaa, koska sitä syödään luostarissa muutenkin vain kahdesti vuodessa, jouluna ja pääsiäisenä. Kiusauksen kohteita riittää silti monia eikä lankeemuksiltakaan vältytä.

Vaikka voisi kuvitella, että vakaumuksellisille Jumalan miehille paasto olisi helppoa aikaa, niin näin ei ole. Myös munkeilla paasto on todellista kilvoittelua erilaisten kiusausten kanssa.

– Kanamunat. Se täytyy sanoa ihan suoraan. Kananmunat ovat minulle kova paikka, nauraa isä Simeon.

– Minä kaipaan paastoaikana eniten kaikenlaisia maitopohjaisia jälkiruokia: jäätelöä, rahkaa, kermaa ja tällaisia, luettelee puolestaan pappismunkki Mikael.

Kiusauksilta ei välty edes Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Sergei.

– Toki voi tulla joku herkuttelulankeemus, mutta sitten pitää vain nousta uudelleen ja jatkaa paastoamista.

Kyllä se vähän ihmisten hermoille käy.

Paasto on ortodokseille oleellinen osa hengellistä elämää. Ihminen on sielun ja ruumiin kokonaisuus ja paastolla myös ruumiille annetaan mahdollisuus osallistua rukoukseen. Huolimatta pyrkimyksestä pyhään, on myös munkin kaavun alla inhimillinen ihminen, jonka kilvoittelu tuntuu lohdullisen tutulta.

– Kyllä suuren paaston aika käy ihan haasteesta. Seitsemän viikkoa syödään pelkkiä kasviksia ja jumalanpalvelukset ovat pitkiä. Kyllä se vähän ihmisten hermoille käy. Koska suuri paasto on niin pitkä ja massiivinen, on se samalla myös vähän pelottava, kuvailee isä Simeon.

– Paastoaikana harjoittelemme ja kilvoittelemme itsemme kanssa, että pystyisimme kieltäytymään. Mutta ei pidä masentua, jos repsahtaa syömään, lohduttaa arkkimandriitta Sergei.

Rasvatonta ruokaa ja lipsumisia

Valamon veljestön paasto on tiukka: pääosin kasvisruokaa ja kaksi kertaa kalaa koko seitsemän viikon aikana. Arkisin ruokaan ei lisätä edes kasvisöljyä tai margariinia.

– Ehkä rasvan puute on sellainen asia, jota ei tajuakaan, ennen kuin siihen törmää. Kun ruoka tehdään ilman rasvaa, tulee siitä hhhhmmmm – vähän erilaista, hymähtää isä Simeon.

Kyllä minä yritän ja sorrun. Useinkin.

Mutta mitä munkki tekee, kun eteen tulee oikein vaikea kiusaus?

– Tekisi mieleni siteerata filosofi Torsti Lehtistä, joka sanoi että paras keino välttää kiusauksia on suostua niihin heti. Se nyt ei kuitenkaan taida olla vakavasti otettava ohje. Kyllä minä yritän ja sorrun. Useinkin, isä Simeon tunnustaa.

Valamon munkki istumassa
Isä Simeon kaipaa paastotessaan kananmunia. Valamon munkki istumassa Kuva: Yle Valamon luostari (Heinävesi),valamon paasto

Mutta on paaston ajassa myös paljon hyvää.

– Jumalanpalvelusten ja jumalanpalvelusveisujen suhteen tämähän on ihan vuoden parasta aikaa. On tavattoman hienoja veisuja ja jumalanpalvelukset ovat hyvin puhuttelevia. Suuri paasto muuttaa koko jumalanpalveluselämän, huomauttaa isä Simeon.

Pääsiäisenä vatsa on kovilla

Pääsiäinen on ortodokseille vuoden suurin juhla, juhlien juhla. Kun paasto päättyy, alkaa myös makujen juhla.

– Ehkä senkin takia on hyvä välillä pidättäytyä syömästä normaalia ruokaa, koska sitten taas löytää uudelleen ne ihanat maut, pohtii arkkimandriitta Sergei.

Isä Mikael tietää jo tarkkaan, mitä hän pääsiäisaterialla syö.

– Ainakin pashaa pitää saada. Se on sellainen, mitä eniten odottaa. Se jotenkin symbolisoi sitä, että nyt paasto on päättynyt.

Vuosien kokemus tulevista vatsavaivoista on, mutta – who cares!

Vatsa onkin pääsiäispyhinä kovilla, nauraa isä Simeon.

– Ottaa koville, kun äkkiä syöksytään sellaiseen pöytään, joka taas on täynnä eläinkunnan tuotteita. Kun vielä jälkiruuaksi on pashaa, mikä on pelkkää rasvaa ja sokeria, niin kyllähän vatsa kapinoi. Mutta silti kaikki syövät. Se on jännä juttu. Vuosien kokemus tulevista vatsavaivoista on, mutta – who cares!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua