Hyppää pääsisältöön

Mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto: "Olen perheeni dramaattinen taiteilijasielu."

Mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto.
Mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto. Kuva: Yle/Laila Kangas maiju vaahtoluoto

Maiju Vaahtoluoto on opiskellut neljä vuotta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja valmistuminen koittaa melko pian: "Tällä hetkellä minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin musiikki, ja teen sen vuoksi kovasti töitä, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Laulajan ammatissa olen kuitenkin onnellisimmillani." Maiju tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeilllä Musiikkitalon kahvilassa 12.4.2017.

Kuka?

Olen Maiju Vaahtoluoto ja olen syntynyt Savonlinnan Keskussairaalassa 12.3.1989.

Olen kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi, perheen dramaattinen taiteilijasielu. Olen perheeni ainoa muusikko, sisareni tosin harrasti lapsena aktiivisesti musiikkia. Suvussani on ollut kyllä taiteilijoita; muusikoita sekä kuvataiteilijoita.

Mistä?

Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Savonlinnassa, mistä muutin lukion jälkeen Kokkolaan. Kokkolassa tuli vietettyä viisi vuotta ja sen jälkeen syksystä 2013 alkaen olen asunut Helsingissä.

Musiikkiopinnot?

Aloitin pianotunnit 11-vuotiaana, sitä ennen olin laulanut joitakin vuosia lapsikuorossa. Laulutunnit aloitin samassa musiikkiopistossa 15-vuotiaana, ja se oli sitten menoa.

Savonlinnassa opiskelin peruskoulun jälkeen Savonlinnan Taidelukiossa, jossa kävin Ooppera- ja Musiikkiteatterilinjan. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen tein vuoden verran laulun ammattiopintoja Keski-Pohjanmaan Konservatoriossa Kokkolassa, josta jatkoin Centria Ammattikorkeakouluun musiikkipedagogin opintoihin samassa kaupungissa. Kokkolassa tein myös oopperatyön erikoistumisopintoja Kokkolan Oopperan ja koulumme yhteistyönä.

Musiikkipedagogiopintojen loppuvaiheessa pääsin opiskelijaksi Sibelius-Akatemiaan Laulumusiikin osastolle syksyllä 2013. Samana syksynä viimeistelin Kokkolan opintoni ja valmistuin laulupedagogiksi joulukuussa 2013. Nyt olen opiskellut neljä vuotta Sibelius-Akatemiassa ja valmistuminen koittaa melko pian.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

En edes muista miten päädyin pianotunneille, mutta ajatus laulutunneille menemisestä tuli minulle yläasteen musiikinopettajalta laulaessani koulun lauluryhmässä.

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Olen soittanut pianoa hyvin monta vuotta, mutta nykyisen vähäisen harjoittelun takia taitoni ovat vähän ruosteessa ja soitan pianoa myös aivan liian kovaa. Omistan myös melodican, tosin soittotaitoni eivät siinäkään instrumentissa ole kovin vakuuttavat, mutta innokkuutta riittää silti.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?

Tarja Pihlainen oli opettajani Savonlinnan Musiikkiopistossa ja Chieko Okabe-Silvasti ohjasi ja mentoroi minua Savonlinnan Taidelukion Musiikkitettari- ja oopperalinjalla. Sirkka Haavisto oli Kokkolassa sekä Konservatoriossa että Ammattikorkeakoulussa laulunopettajani. Sibelius-Akatemiassa opettajanani on ollut Annika Ollinkari ja tällä hetkellä opettajani on Ritva-Liisa Korhonen. Olen päässyt ihanien opettajien ohjaukseen myös monilla mestarikursseilla.

Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.4.2017 laulamassa ja soittamassa mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto ja pianisti Minttu Siitonen.
Musiikkiesitys Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa. Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.4.2017 laulamassa ja soittamassa mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto ja pianisti Minttu Siitonen. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen minttu siitonen

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Itselleni inspiroiva paikka on kotikaupunkini Savonlinna ja siellä erityisesti Olavinlinna.

Häämöttääkö valmistuminen?

Opintoni Sibelius-Akatemiassa ovat loppusuoralla ja valmistuminen maisteriksi häämöttää uhkaavasti. Jäljellä ovat enää muutaman kurssin loppuunsaattaminen, A-tutkinto toukokuun lopussa sekä syksyn alussa oleva konserttiproduktioni. Valmistuminen koittaa siis syksyllä.

Lempisäveltäjäsi?

Minulla on useita lempisäveltäjiä, mutta Wagner, Saint-Saëns ja Poulenc tulevat nyt ensimmäisinä mieleen. Wagnerin musiikkia kuunnellessa ihokarvat nousevat pystyyn ja johtoaiheet koukuttavat.
Viime aikoina olen kuitenkin innostunut kuuntelemaan enemmän barokkimusiikkia, mm. Vivaldia, saan siitä musiikista paljon energiaa.

Lempiteos?

Oopperoista yksi suosikkini on Puccinin Turandot, musiikki on siinä niin maagisen hyvää ja hurjaa ja teokseen liittyy paljon myös henkilökohtaisia muistoja, koska se oli ensimmäisiä oopperoitani ollessani kuorolaisena Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?

Sain ensimmäiseltä laulunopettajaltani cd-levyn pian sen jälkeen kun olin aloittanut laulutunnit. Hän oli polttanut levylle mm. Puccinia ja Rossinia Maria Callaksen ja Teresa Berganzan laulamana, ja silloin innostuin toden teolla klassisesta musiikista ja erityisesti oopperasta.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Musiikki, jossa kuuluvat tunteet laidasta laitaan, puhuttelee minua erityisesti. Laulumusiikissa väkevät ja dramaattiset tekstit vetoavat minuun.

Idolisi?

Kuuntelen paljon vanhoja levytyksiä jo edesmenneiltä oopperalaulajilta, esimerkiksi altto Kathleen Ferrier on suosikkini. Nykyisistä laulajatähdistä kuuntelen Joyce DiDonatoa mielelläni; hänen tekninen sekä tulkinnallinen kapasiteettinsa on valtava ja hän on taiteilijana hyvin puhutteleva. Ja pitää mainita myös Jonas Kaufmann, mikä karisma hänellä onkaan!

Kuitenkin suurimpia idoleita minulle ovat ihmiset, jotka tunnen ja jotka ovat inspiroineet minua paljon, mm. entinen laulunopettajani Sirkka Haavisto.

Harrastukset?

Harrastan kuntosalilla käymistä enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Ja tällä hetkellä käymme avomieheni kanssa tanssikurssilla.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Itselleni on todella tärkeää, että elämässä löytyy vastapainoa musiikille, ja saan sitä perheestäni ja ystävistäni ja aktiviteeteistä, jossa ei tarvitse miettiä kuinka se ääni nyt tänään toimii. :)

Mikä sinusta tulee isona?

Minulla on ollut tiedossa jo pitkään, että haluan laulaa ja esiintyä ammatikseni, oopperalavojen lisäksi mahdollisimman monipuolisesti eri ympäristöissä. Laulunopetuksesta pidän myös, ja en sulje sitä pois.

Tällä hetkellä minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin musiikki, ja teen sen vuoksi kovasti töitä, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Laulajan ammatissa olen kuitenkin onnellisimmillani.

Entä muuta?

Rakastan musiikissa ja sen tekemisessä kaikkea vähän hullua ja ennalta arvaamatonta! Tärkeä ulkomusiikillinen intohimo minulla on irtoripset sekä kaikki kimalteleva!

Musiikki videolla on Camille Saint-Saënsin "Le Rossignol" Banvillen tekstiin. Pianistina on Minttu Siitonen. Toimittajina ovat Riikka Holopainen ja Inari Tilli. Ohjaus Teemu Holttinen.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.