Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Tv-kasvo Rakel Liekki ei osta kesäisin mitään vihreää kaupasta

30-40-vuotias vaaleahiuksinen nainen katsoo yläviistoon. Hänellä on harmaa kaulahuivi kaulassaan, taustalla näkyy kerrostaloja ja keltalehtisiä puita ja pensaita.
Palstaviljely on Rakel Liekille rentouttava pakopaikka arjen kiireistä. 30-40-vuotias vaaleahiuksinen nainen katsoo yläviistoon. Hänellä on harmaa kaulahuivi kaulassaan, taustalla näkyy kerrostaloja ja keltalehtisiä puita ja pensaita. Kuva: DocArt, Petteri Saario palstaviljely,Petteri Saario,Rakel Liekki,kaupunkiviljely,asvalttiviidakot

Nahkatakki, piukat farkut, mullan ja kasvuston väleistä pilkahtelevat punaiset tossut. Helsinkiläisellä palstaviljelmällä viljelysten seasta erottuu tuttu hahmo, jonka ulkoista olemusta ei heti ensi silmäyksellä yhdistäisi porkkanapenkin harventamiseen.

Kioskista tuttu Rakel Liekkihän se siinä kulkee viljelmällä kuin kotonaan. Hän nyppii tottunein ottein rikkaruohot tillien ympäriltä ilman puutarhahanskoja ja ohjeistaa asiantuntevasti palstaviljelyn etikettien saloihin. Ja puhuu palavan innostavasti palstaviljelystä. Ei ole epäselvyyttä: olemme Rakel Liekin rakkaimman harrastuksen äärellä.

Tämä on Rakelille rentouttava pakopaikka. Tämä on harrastus, tämä on vastapainoa kiireiselle ja hektiselle työlle.
- Asiat tapahtuvat hitaasti, tässä on alkupiste ja loppupiste ja tässä tehdään käsillä fyysisesti jotain. Ja se on jotenkin se mikä on itselle tärkeää.

Laaja palstaviljelmä levittäytyy vihreänä. Kuvan vasemmassa reunassa nainen kitkee kyykyssä rikkaruohoja. Taustalla kohoaa kerrostaloja.
Rakel Liekille palstaviljelmien pitkät jonot eivät olleet este eikä hidaste: hän ilmoittautui palstaviljelykaveriksi. Laaja palstaviljelmä levittäytyy vihreänä. Kuvan vasemmassa reunassa nainen kitkee kyykyssä rikkaruohoja. Taustalla kohoaa kerrostaloja. Kuva: DocArt, Petteri Saario Rakel Liekki,Petteri Saario,palstaviljely,kaupunkiviljely,Mellunmäki,asvalttiviidakot

Kukkakaali kukkapurkissa

Rakel muistaa hyvin ensimmäisen viljely-yrityksensä lapsuudestaan: kukkakaalin taimi kukkapurkissa.
- Se ei oikein onnistunut, hän hymyilee.

Myöhemmin, kun Rakel oli muuttanut jo omilleen Helsingin Kallioon, hän onnistui viljelyissään jo vähän turhankin hyvin. Rakel kasvatti parvekkeellaan sangoissa perunaa, Lapin puikulaa.
- Kutsuin sitä stadin puikulaksi, olivat oikein hyviä, paitsi vähän pieniä.
Rakelin parvekeviljelmä kukoisti yltäkylläisesti.

Sitten eräänä päivänä Rakel havahtui siihen, että perunasangot olivat vallanneet koko parvekealan ja kukat vyöryivät parvekekaiteiden yli. Ajatus omasta palstasta alkoi itää ja viimeinen sysäys tuli kotitalon hississä.
- Yksi naapuri sanoi hississä, kun juttelimme kukista, että ai sinä olet se, jolla on se kukkaparveke, me olemmekin miettineet, kenen se on. Tajusin, että tämä on mennyt yli, tarvitsen sen palstan.

Ehkä viljelyssä on hienointa se, kun joskus onnistuu.
Vaaleahiuksinen nainen kitkee kyykyssä rikkaruohoja palstaviljelmällä. Penkissä kasvaa tilliä, taustalla on vadelmapensaita.
Rakel Liekki kitkee rikkaruohot mieluiten ilman hanskoja vaikka kädet tulevatkin multaisiksi. Paljain käsin saa parhaan tuntuman siihen mitä on tekemässä. Vaaleahiuksinen nainen kitkee kyykyssä rikkaruohoja palstaviljelmällä. Penkissä kasvaa tilliä, taustalla on vadelmapensaita. Kuva: DocArt, Petteri Saario kaupunkiviljely,palstaviljely,Rakel Liekki,Petteri Saario,Mellunmäki,asvalttiviidakot

Vihreää omasta penkistä

Oman palstan saaminen ei osoittautunut ihan läpihuutojutuksi. Rakel sai huomata, että palstat ovat suosittuja ja niille on pitkät jonot. Yhtä pian hän kuitenkin oivalsi, että palstaviljelijäksi on olemassa oikotie: Hän ilmoitti olevansa valmis jakamaan palstan toisen viljelijän kanssa ja pian hänellä olikin palstan puolikas kotinsa vieressä.

Rakelin mielestä jaettu palsta on loistava järjestely. On vain helpottavaa, kun viljelmää ei tarvitse hoitaa yksin. Vastuuta voi jakaa ja lomareissulle voi lähteä tietäen, että aurinko ei ole kuivattanut viljelyksiä karrelle poissa ollessa.

Rakel ei tiennyt aloittaessaan palstaviljelystä yhtikäs mitään. Alkuun Rakelin auttoi palstakummi, joka neuvoi viljelyssä ja saattoi kiikuttaa suojatilleen ylimääräisiä taimia.
- Enkä tiedä tiedänkö vieläkään, mutta siellä on koko ajan hirveästi ihmisiä, joilta voi kysyä.

Aika konkariviljelijältä Rakel kuitenkin jo vaikuttaa.
- Tällä hetkellä en osta kesäisin mitään vihreää kaupasta, koska ne kaikki kasvaa ihan itsestään palstallani.

Palstanaapurina valkosipulia viljelevä Mustafa

Kuten lapsuudessa kukkakaalin taimen kanssa, edelleenkin Rakel lähtee rohkeasti kokeilemaan uutta.
- Ehkä viljelyssä on hienointa se, kun joskus onnistuu. Aina se ei onnistu, usein käy niin, että laittaa kasvamaan jotain ja se ei kasvakaan niin miten on ajatellut. Riippuu siitä, millainen kesä on, miten on itse onnistunut viljelemisessä. Kun joskus onnistuu ja jostain tulee tosi hyvänmakuista tai satoisaa, niin tulee sellainen olo, että minä ihan itse tein.

Oman ruuan tuottamisen lisäksi Rakelia viehättää palstaviljelyssä sen yhteisöllisyys.
- Siinä tapaa tosi paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten koskaan välttämättä tapaisi. Yhteinen nimittäjä on palstaviljely, eikä se esimerkiksi, että on saman ikäinen.

Viljelyn voi aloittaa tosi pienestä ja tosi helpoista kasveista, siitä ei tarvitse tehdä valtavaa urakkaa itselleen.

Rakelin palstanaapureina toisella puolella on aina avulias valkosipulia viljelevä Mustafa, toisella puolella on palstaviljely-yhdistyksen vanhin rouva, jonka tytärkin on jo 70-vuotias.
- Häneltä saan sellaista tietämystä, jota en muuten mistään saisi.

Rakelin mielestä viljelyyn kannattaa tarttua rohkeasti.
- Ei se ole mitään ydinfysiikkaa. Jos ihmiset vuosituhansien ajan ovat kyenneet viljelemään, niin miksi sinä et pystyisi. Sen voi aloittaa tosi pienestä ja tosi helpoista kasveista, siitä ei tarvitse tehdä valtavaa urakkaa itselleen. Kuka tahansa, joka asuu kerrostalossa, voi ehdottaa, että voitaisko me laittaa kasvatuslaatikko tuohon pihalle. Tai voitaisko me vaihtaa tuo katekasvi tuosta vaikka mansikoiksi. Ja mitä todennäköisemmin se vastaus on kyllä.

Luonto