Tina Cavén
Yle
Pasi Heikura
Yle
Jeesuksen suuhun on sovitettu monenlaisia sanoja. Sitten niitä on tulkittu omiin tarkoituksiin sopivasti.
Sanonnat eli sananlaskut eli sananparret ovat lyhyitä, usein vertauskuvalliseen muotoon puettuja mietelauseita ja elämänohjeita. Sananlaskuissa korostetaan yleensä perinteisiä hyveitä, kuten oikeudenmukaisuutta, maltillisuutta, rehellisyyttä ja järjen ääntä. Sanonnat ovat tiivistettyä yhteisesti tunnustettua viisautta.
Älkää antako koirille sitä mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä
Nykyään harva taitaa tietää, että monilla yleisesti käytössä olevilla sanonnoilla on raamatullinen alkuperä. Yllämainittu elämänviisauskin on ollut kansan käytössä uskonpuhdistuksen ajoista asti. Reformaation teeseillään käynnistänyt Martti Luther käänsi Raamattua saksaksi vuosina 1522-1534. Suomenkieliset pääsivät Sanan ääreen vuonna 1548, kun Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin. Samalla luotiin perusta suomen kirjakielen kehitykselle.
“Helmiä sioille” tarkoittaa, että arvokkaita asioita ei kannata luovuttaa tahoille, jotka eivät osaa niitä arvostaa. Tulkinta nousee esiin siinä, mitä pidetään arvokkaana ja kenen arvostelukykyyn ei luoteta. Nykyään sanontaa saatetaan käyttää esimerkiksi korkeakulttuurin saavutuksia arvioitaessa, mutta osuvaa kielikuvaa on käytetty aina reformaation alkukiistoista asti.
Turun yliopiston professori Matti Peikola kirjoittaa Reformaatio 2017 -sivuston blogissa Raamatun kansakielelle kääntämisen kiistakysymyksistä. Peikolan mukaan reformaation eli uskonpuhdistuksen vastustajat vetosivat Jeesuksen sanoihin, jotka heidän tulkintansa mukaan kielsivät raamatun kääntämisen kansankielille. Heidän mielestään Raamattua ei ollut hyvä antaa rahvaan käsiin, joka rypi synneissään kuin sika ja palasi syntien pariin kuin koira oksennuksensa luo. Tästä kertoivat vastustajien mukaan Jeesuksen sanat ”Älkää antako koirille sitä mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä” (Matt. 7:6).
Kääntämisen puolustajat korostivat, että myös kirkon latinankielinen Raamattu (Vulgata) oli käännös. Miksi ei Raamattua voitaisi siis kääntää uudestaan? Kääntämisen vastustajien huolena oli, että käännettäessä tekstiin tulisi virheitä ja kääntäjät ujuttaisivat sinne harhaoppeja. Puolustajat vastasivat, että myös Vulgatan käsikirjoituksissa oli huolimattomien kopioitsijoiden tekemiä virheitä. Kääntämisen puolustajien mielestä Raamattu oli ainoa tie pelastukseen. He viittasivat Jeesuksen sanoihin ”Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä” (Joh. 6:63). Nämä sanat oli välitettävä kansalle sellaisinaan.
Kulttuurillamme on vahvat raamatulliset juuret. Maallistunutkin elämänmeno sisältää paljon tietoa, joka perustuu 200-luvulla eaa. koottuun materiaaliin. Ennen tietoyhteiskunnan faktaähkyä ihmiset osasivat Raamattunsa ja katekismuksensa, ja niistä peräisin olevien vertauskuviin tai raamatun tapahtumiin viittaaminen herätti yhteisesti jaettuja merkityksiä. Nykyään ei voi enää olla niin varma. Käyttämiensä sanontojen etymologiaa kannattaa tutkia. Silloin ei tule herättäneeksi ristiriitaisia tai vääriä mielikuvia. Ja Raamattu kannattaa lukea ihan yleissivistyksen takia.
Aristoteleen kantapää -ohjelma kannattaa kuunnella, jos haluaa tietää mitä Turun yliopiston saksan kielen dosentilla Tuomo Fonsénilla on kerrottavanaan Martti Lutherin saksaksi kääntämistä raamatun sananlaskuista, Mikael Agricolan vastaavista suomenkielen käänöksistä, sekä siitä miten sananlaskuja on muutettu Raamatun uusissa käännöksissä.
Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
Fonsén pohtii Pasi Heikuran kanssa muun muassa sitä, kannattaako vanhoihin sanontoihin kajota, vaikka niissä olisi sanoja, joita ei enää muuten käytetä? Tiedätko sinä, mikä on malka? Vuoden 1992 Raamatun suomennoksessa rikka on korvattu sanalla roska ja malka sanalla hirsi.
