Sepelkyyhky
Ringduva
41–45 cm, 290–690 g
Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.
Sepelkyyhky pesii havu- ja sekametsissä peltojen ja asutusalueiden tuntumassa, paikoin puistoissa ja pihapiireissäkin. Se suosii keski-ikäisiä ja tiheähköjä metsiköitä ja metsänreunoja. Kyyhkyt etsivät ruoakseen siemeniä, silmuja, kasvinversoja ja pikkuötököitä pelloilta ja nurmikoilta. Naaras munii kaksi tai kolme poikuetta huhti–elokuussa.
Sepelkyyhky on hyvin yleinen viljelyvaltaisilla seuduilla Lapin keskiosia myöten. Se muuttaa Lounais-Eurooppaan syys–marraskuussa ja palaa maalis–huhtikuussa.
Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara
