Mira Pelo
Yle
“Telinevoimistelutunnilla opettaja asetteli koko luokan ympärilleni katsomaan, kuinka tämä lihava lapsi yrittää hypätä pukin yli. Minä epäonnistuin joka kerta ja tömähdin siihen keskelle. Se oli nöyryyttävää. Sitä samaa nöyryytystä opettaja jatkoi kaikilla liikuntatunneilla.”
– Meillä on kolme ihanaa poikaa. Onneksi mieheni liikkuu heidän kanssaan todella paljon. Minä en siihen pysty. En kykene, enkä halua, että kukaan näkee. Liikuntatunneilla kokemani epäonnistuminen ja häpeä kulkevat niin vahvasti mukanani, että liikunnasta on tullut minulle todella iso ongelma, Aleksandra Mirolybov-Nurmela kertoo kyyneleitä pyyhkien.
– Ja kun viimeisin personal trainerini kommentoi minulle, ettei minusta ole edes rapakuntoisten ryhmään, en ole saanut vahvistusta tai kannustusta liikkumiselleni vielä aikuisiälläkään, Aleksandra lisää.
Istumme Aleksandran kanssa kahvilan nurkkapöydässä. Jutustelu harhailee Aleksandran venäläisissä sukujuurissa, kuoroharrastuksessa ja perhekeskeisyydessä. Tärkeitä asioita, joista Aleksandra puhuu innostuen. Mutta päällimmäinen syy tapaamisellemme on laihduttaminen ja paino – kaikki ne tunteet, ajatukset, ennakkoluulot ja epätoivoiset laihdutusyritykset, joita Aleksandra on käynyt läpi pienestä tytöstä asti.
“Hän nöyryytti minua oikein urakalla ihan kaikessa.”
Aleksandran muistot koululiikuntatunneilta ovat täynnä häpeää ja surua. Yli kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneet asiat tekevät kipeää ja houkuttelevet itkun pintaan isoina ryöpsähdyksenä.
– Minulla oli ala-asteella hyvin epämiellyttävä liikunnanopettaja, sellainen vanhan kansan tiukkis. Hän nöyryytti minua oikein urakalla ihan kaikessa. Hiihtämässä minun piti kiivetä mäkeä ylös ja laskea alas niin monta kertaa, etten enää kaatunut. Muut oppilaat oli totta kai aseteltu katsomaan minun suoritustani. Minun oli vaikea päästä mäki ylös ja joka ikinen kerta, kun kaaduin laskussa, kaikki nauroivat minulle. Eihän lapset sitä tapahtumaa ymmärtäneet, mutta opettaja ymmärsi ihan varmasti.
“Kyllä se siitä varmaan teini-iässä laihtuu.”
“Kyllä se siitä varmaan teini-iässä laihtuu.” Siitä kaikki lähti liikkeelle. Tokaluokkalaisen tytön mieleen nuo aikuisten keskustelussa käytetyt sanat porautuivat syvälle. Ja joka kerta, kun joku lapsista tai aikuisista kommentoi jotain lisää, menivät sanat vieläkin syvemmälle.
Laihduttaminen on kulkenut Aleksandran mukana lapsuudesta asti. Siitä on todiste vanhempien vintille varastoidussa Ystäväni-kirjassa. Kun muut ovat kirjoittaneet harrastuksekseen ratsastuksen, Aleksandran rivillä lukee tikkukirjaimin sana “LAIHDUTUS”. Kesällä -89 kirjoitetussa päiväkirjassa sen sijaan lukee joka ikisen päivän kohdalla pohdintoja ruoasta ja syömisestä: “Olen syönyt tänään kolme lihapullaa ja kaksi porkkanaa, onkohan se liikaa.”
– Minulla oli jo ala-asteella aina joku laihdutuskuuri meneillään. Olen tajunnut vasta nyt myöhemmin, miten aikaisin tämä kaikki on alkanut.
“Tuntuuko tänään laihemmalta kuin eilen?”
Aleksandra painaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Se tosiasia on naisen mielessä jokaisena päivänä. Joka aamu Aleksandra kuulostelee oloaan. Tuntuuko tänään laihemmalta kuin eilen? Voisiko tänään olla se päivä, kun aloittaisi normaalin syömisen? Miten istuisi palaverissa, että näyttäisi vähän pienemmältä? Uskaltaako muiden kanssa lähteä syömään, vai meneekö ruokakeskustelut taas kalorimääriin ja laihduttamiseen? Loputon pyörre, jonka keskeltä Aleksandra on päättänyt päästä pois.
– Dieeteistä ja laihdutuskuureista ei enää ole avuksi. Sen tiedän. Olen laihduttanut niin monta kertaa. Syönyt kymmenen viikkoa pussikeittoja normaali BMI-luku päämääränäni. Ja kun sitä en ole vielä koskaan saavuttanut, olen kokenut epäonnistuneeni ja repsahtanut joka ikinen kerta uudelleen.
“Olen jättänyt elämässäni niin monta asiaa tekemättä oman kokoni takia.”
– Olen jättänyt elämässäni niin monta asiaa tekemättä oman kokoni takia. Olen ajatellut, etten ole sen arvoinen. On niin älyttömän vaikeaa hyväksyä itsensä. Ja se kuitenkin olisi niin tärkeää, Aleksandra jatkaa itkun seasta.
– Luulen, että olen kuitenkin edistynyt tässä asiassa. Olen sallinut itselleni hemmottelua – meikannut ja käynyt kampaamossa. En halua enää elää elämääni ajatellen, että olen ruma ja lihava, enkä ansaitse hyviä asioita ennen kuin olen laihtunut.
“Älä hauku mun vaimoa.” Niin Aleksandran mies tapaa sanoa, kun nainen moittii itseään – sättii ulkonäköään ja kilojaan, epäonnistumistaan.
– Minulla on ihana mies. Hän jaksaa tukea ja kehua minua, elää tässä rinnallani, vaikka joutuukin välillä todella vahvasti mukaan epävarmaan olooni. Ja totta kai se on älyttömän vaikeaa, kun hän ei välillä tiedä, mitä minulle voi sanoa, etten loukkaantuisi tai käsittäisi asioita väärin.
– Kun painoa on syynätty elämän varrella vähän joka käänteessä, ei voi välttyä siltä, että asia on omassa päässä niin voimakkaana. Otan tosi helposti kaikki ylipaino- ja laihdutuspuheet itseeni. Siksi en tykkää syödä esimerkiksi porukassa, missä jokaisen syönnin päälle sanotaan “Voi ei, lihoin varmaan monta kiloa. Mahdunkohan enää farkkuihini?”
–Eivät ihmiset tarkoita sanojaan minulle, mutta minä otan ne itseeni. Niille, joille asia ei ole oikeasti ongelma, puhe tulee ja menee, mutta meille, joille se on ongelma, sanat jäävät mieleen. Asioita jää pyörittelemään. Se on todella kuluttavaa.
“Minulla on sellainen toivonkipinä, että olen tekemässä elämässäni tällä hetkellä oikeita asioita.”
Keskustelu on polveillut iloista suruihin, kyyneleistä iloiseen naurunremakkaan. Päällimmäisenä ilmaan jää toiveikkuus. Aleksandra on ottanut jo ison askeleen eteenpäin. Asiat eivät jää odottamaan pudotettuja kiloja ja toivo itsensä hyväksymisestä kipinöi jo kovastikin.
– Toivon, että huolehtisin itsestäni paremmin, arvostaisin itseäni, ja pääsisin sitä kautta oikeisiin ratkaisuihin elämässäni. Minulla on tunne, että olen tekemässä elämässäni tällä hetkellä oikeita asioita. Ja olen niitä jo tehnytkin.
– Haluan elää ja olla onnellinen omassa kehossani. Haluan löytää sisäisen rauhan. Siihen sukunimenikin kannustaa: Mirolybov tarkoittaa rauhaa rakastavaa, Aleksandra kertoo hymyillen ja kiepauttaa keltaisen huivin kaulaansa.
Aleksandra ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borg tapasivat
Patrik: "Liian montaa asiaa ei kannata lähteä muuttamaan kerralla"
Aleksandralla on haasteita painonhallinnan keskeisillä osa-alueilla, mutta liian montaa asiaa ei kannata lähteä muuttamaan kerralla. Siksipä nyt alkuvaiheessa keskitymme Aleksandran kanssa seuraavaan:
UNI: Väsymystä on ollut ilmassa pidempään ja nyt riittävä uni on oikotie tämän tilanteen auttamiseen.
SYÖMINEN: Aleksandran kannattaa työstää sekä sallivampaa syömisotetta, että ateriarytmiä. Lähdimme kuitenkin liikkeelle ateriarytmistä. Teimme vaihtoehtoja aamiaisen lisäämiseen, kristallisoimme riittävän lounaan kokoa ja suunnittelimme, miten iltapäivän välipala töissä voisi toimia.
LIIKKUMINEN: Aleksandran tehtävänä on miettiä, millaisia mahdollisuuksia hänellä olisi toteuttaa liikuntaa mukavalla tavalla.
– Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg
Aleksandra: "Hiljaa hyvä tulee"
Minulla oli Patrikin kanssa miellyttävä tapaaminen. Tuntui, ettei yksikään ongelmakohdistani ollut hänelle uusi ja voin luottaa siihen, että hänen osaamisellaan niihin löytyy oikeat ratkaisut.
Fiilis on oikein hyvä, vaikka ihan jokainen päivä ei onnistukaan niin kuin olin ajatellut. Yritän muuttaa ajatusmalliani siihen, että pienten onnistumisten kautta voittoon ja ensin perusasiat kuntoon. Hiljaa hyvä tulee. Ja "sitku" ajattelusta on päästävä "nytku" ajatteluun. Jatkamme yhteistyötä Patrikin kanssa, jotta rennon syömisen malli jämähtäisi selkäytimeeni.
– Aleksandra Mirolybov-Nurmela
Yksikin ulkonäköön liittyvä kommentti tai lausahdus voi suistaa lapsen tai nuoren elämän raiteiltaan loppuiäksi. Vaakakapina julistaa lasten kasvurauhan: Lapsen paino on aina aikuisten asia. Vaikeista kokemuksista voi kuitenkin selvitä, ja asioiden käsittelyyn kannattaa hakea apua – koskaan ei ole liian myöhäistä.
Haavoittunut mieli kaipaa pysähtymistä, tukea ja aikaa itkulle
Jos haluat kasvurauhan lapselle, anna kehorauha kaikille
“Ihmiset eivät ymmärrä, miten paljon painopuhe satuttaa lasta.”
Triggeriherkkyys on voitettavissa! Jos syöt tunteisiisi, lue tämä
Lopeta laihdutus, aloita elämä! Liity kapinajohtaja Jennyn joukkoihin Facebookissa.
