Maria Seppälä
Yle
Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.
Zacharias Topelius kirjoitti jo Suomen autonomian aikana, 1800-luvun lopussa, utopioita. Niissä kuvataan sekä suurta kuivuutta että uutta maata, hierarkiaton yhteisö, johon eläinkunta ja ihmiset voisivat muuttaa.
– Luin kuivuustarinaa Syyrian sotaa vasten. Miltei kaikissa niissä maissa, missä käydään pitkittyneitä konflikteja on taustalla kuivuus ja veden puute, kiteyttää Elina Hirvonen.
Dystopia ja utopia vaihtelevat scifissä. – Olisko pelottavin science fiction sitten sellaista, jossa kaikki olisi juuri niin kuin nytkin on? Ettei mikään muuttuisi, kysyy Paperi T.
– Kyllähän scifin historia on uskonnollisten tekstien historiaa. Kuten Raamatun, toteaa Elina Hirvonen.
Tulevaisuus-jaksossa käsiteltävät kirjat:
Zacharias Topelius: Maailmankuivuus, 1844
Zacharias Topelius: Maa nimeltä Viktorian maa, 1844
Johanna Sinisalo: Punatähti, 1990
Anne Leinonen: Unelma Pariisista, Portti nro 2/2016
George Orwellin teos Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljas uusi Maailma puhuttavat Donald Trumpin aikakaudella, jota elämme. Keskustelijoiden mielestä on hyytävää, että ne asiat scifi-kirjallisuudessa joille voi nauraa, kuten vaikkapa lentävät autot, ovat toteutumassa. Toisaalta todellisille uhkakuville kukaan ole tehnyt mitään.
– Olisi ihanaa lukea scifiä, jossa olisi vähemmän konflikteja ja ekologiset ongelmat olisi ratkaistu. Sille olisi tilausta, huokaa Elina Hirvonen.
Paperi T:n mielestä niin muoti kuin musiikki on menneisyydessä kiinni. Hirvonen huomaa yhteyden juhlittavaan kotimaahan: Myös Suomen tarina näyttää olevan kiinni vain yhdessä ajatuksessa, talvisodassa. Millaista Suomea siis juhlitaan, kun juhlitaan 100-vuotiasta itsenäisyyttä?
Anu Kaajan teksteissä tekoäly kaappaa vallan parisuhteessa. Häntä kiinnostavat myös tulevaisuuden androidien ihmisoikeudet: kun tekoäly käy yhtä älykkääksi kuin ihminen, millaiset oikeudet sille tulisi taata?
Sadan vuoden päästä kirjoitettava, vuoden 2117 suomalainen kirjallisuuskin väläytetään hetkellisesti katsojan eteen: – Silloinkin scifi on varmaan marginaalissa ja tulevaisuuden hipsterit keräilevät vanhoja kirjoja, uskoo Anu Kaaja.
Tulevaisuus-jaksossa mainitut kirjat:
Raamattu, alkaen n. 400-luvulta eaa.
Jules Verne
Kondrad Lehtimäki: Ylös helvetistä, 1917
Eeva-Liisa Manner
Aldous Huxley: Uljas uusi maailma, 1932
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva, 1945
George Orwell: 1984, 1949
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti, 1955 (Kometjakten, 1946)
Tove Jansson: Muumi-sarja
Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini, 1962
Sir Fred Hoyle: Viides planeetta, 1963
Arto Paasilinna: Operaatio Finlandia, 1972
Hannu Raittila
Markus Nummi: Kadonnut Pariisi, 1994
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman, 2005
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta, 2010
Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus, 2015
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu, 2015
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, 2015
Paperi-T: post-alfa, 2016
Anu Kaaja: Nainen joka rakastui mustekalaan, kuunnelma, 2017
Anu Kaaja: Leda, 2017
