Perinteinen suomalainen pääsiäiskuvasto on häpeämättömän maalaisromanttista. On takuuvarmaa auringonpaistetta, kukkivia kunnaita ja uteliaita eläimiä. Miltä luonto oikeasti näyttää pääsiäisenä?
Vanhoissa pääsiäiskuvissa esiintyy maaseudun lapsia kesähepeneissään, ja jo aapiskirjojen Suomessa vietetään pääsiäistä vähälumisessa poutasäässä. Kevätluonto kukoistaa. Esimerkiksi tutuissa Martta Wendelinin ja Jenny Nyströmin pääsiäiskorteissa tunnelma on todellisuutta tärkeämpää. Mutta unohdetaan vanhan ajan herkistely ja annetaan faktojen häiritä mielikuvia.
1. Pääsiäisenä paistaa aurinko. Tai sitten sataa.
Aurinko tanssii pääsiäisenä, ainakin pääsiäiskorteissa. Pitkien pääsiäispyhien aikaan sää voi kuitenkin vaihdella huomattavasti, mikä on täysin normaalia. Pääsiäinen osuu vuodesta riippuen maaliskuun 21. ja huhtikuun 25. päivän välille. Koska Suomi on pitkä maa, luonto herää kevääseen eri tahtia eri puolilla Suomea.
Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan keskimäärin yksi kolmesta pitkäperjantaista on aurinkoinen ja mitä myöhemmin huhtikuussa pääsiäistä vietetään, sitä harvemmin ainakaan etelässä räimii enää räntää. Sen sijaan Pohjois-Suomessa talvikelit ovat aivan tavallisia vielä huhtikuussakin.
2. Pääsiäisenä kukkivat kukat. Tai ne peittää hanki.
Puoli Suomea on pääsiäisen aikaan vielä usein lumen peitossa. Siinä eivät paljon pihanarsissit kuki, mutta pääsiäisen ollessa huhtikuun puolivälin paikkeilla, luonnosta löytyy jo kirkkaampiakin värejä. Leskenlehdet ja sinivuokot täplittävät Etelä-Suomen ojanpenkkoja sekä metsänreunoja, ja onnekkaimmat saattavat löytää kangasvuokkoja.
3. Suomessa on aina syöty pääsiäismunia. Nykyään enimmäkseen suklaisia.
Pääsiäisen aikoihin monet linnut aloittelevat pesintäänsä. Lehto- ja viirupöllö innostuvat munimaan aikaisin keväällä. Mustarastas voi munia jo huhtikuussa, ja vesilinnuista esimerkiksi telkkä. Aikaisiin munijoihin kuuluu myös kuukkeli, jota eivät pohjoisen räntäsateet tai kevätpakkanen hetkauta.
Nykyään linnunmunia ei saa enää kerätä luonnosta, mutta takavuosina metsä- ja vesilintujen munat olivat suomalaisten kevätruokaa. Ennen kuin kanojen pitäminen yleistyi, luonnonlintujen munia kerättiin ravinnoksi, kun talveksi säilötyt ruuat alkoivat varastoista ehtyä.
4. Paju on virallinen pääsiäisoksa. Koivulla siivotaan.
Ei pääsiäistä ilman pajunkissoja, jotka koristellaan jo palmusunnuntaiksi. Koivunsilmut ovat pääsiäisenä vielä tiukasti kiinni, mutta huoneenlämmössä niiden puhkeamista voi jouduttaa. Koivunoksat päätyvät siis joko hienostuneesti maljakkoon tai proosallisemmin risukimppuun.
Pääsiäinen on kevätsiivousten aikaa, ja hieskoivun oksista tehtyjä pihaluutia käytetään yhä siivouksessa. Jos luudassa on puinen varsi, se kelpaa perimätiedon mukaan pääsiäisnoidallekin.
Pääsiäiskokoissa ja -valkeissa poltetaan mm. risuja, ennen vanhaan myös karjanalusina olleet kuusen- ja männynoksat, oljet sekä syksyllä ravinnoksi kerätyt lehdekset eli koivun, haavan ja lepän oksat.
5. Puput ja tiput suomalaisessa luonnossa. Ja se kissa.
Rusakko, metsäjänis ja pääkaupunkiseudulla villikani ovat tuttu näky keväällä, ja niiden poikasia on liikkeellä jo pääsiäisen aikoihin. Postikorttien glitterpupuista poiketen oikeat vemmelsääret ovat aika harmaita lukuunottamatta metsäjänistä, jolla saattaa olla pohjoisimmassa Suomessa vielä valkoinen talviturkki.
Kananpoikasia eli tipuja ei pitäisi ulkosalla nähdä ennen kesää lintuinfluenssasäännösten vuoksi, mutta entäs sitten kissa? Voiko se matkustaa pääsiäislauantaina noidan kyydissä Kyöpelinvuorelle?
Järjestyslain mukaan kissat saavat kulkea ulkona vapaasti, mutta omistajan pitää huolehtia siitä, ettei eläin kuljeskele leikkipaikoilla, uimarannoilla, urheilukentillä, kuntopoluilla tai toriaikana torilla. Lintujen pesimäaika on huhtikuusta alkaen rauhoitettu, joten edes noidat eivät saa päästää kissaa pääsiäisenä vapaaksi luontoon.
Lisää aiheesta:
Kymmenen erikoista faktaa munista
Suomen hurjimmat kevätsäät
