Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.
Teksti: Elina Hirvonen
Kiersin viime vuoden Suomessa ja Euroopassa kuvaamassa nationalismin nousua, pelkoa ja vihaa käsittelevää dokumenttielokuvaani Kiehumispiste. Sain vastata samoihin kysymyksiin useasti: “Miksi nationalistiset liikkeet ovat vahvoilla juuri nyt? Miksi ne ovat vahvoilla useissa, historialtaan ja yhteiskunnalliselta tilanteeltaan keskenään hyvin erilaisissa maissa?”
Minulla ei tietenkään ole vastausta. Mutta yksi kysymys pyörii sitkeästi mielessä: voisiko olla niin, että nationalistiset liikkeet alkoivat versoa tilasta, jonka muut poliittiset liikkeet jättivät kauan sitten tyhjäksi?
”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Tieto on rajallista. Mielikuvitus ympäröi maailman.” Näin kirjoitti Albert Einstein, joka ajan, avaruuden ja valon lisäksi pohti rauhaa, nationalismia, diktatuuria ja paremman maailman rakentamista.
Einsteinin tieteellisessä työssä mielikuvitus oli voima, joka tietoon yhdistettynä siivitti häntä ymmärtämään ajan, avaruuden ja energian suhteen. Hänen yhteiskunnallisessa ajattelussaan mielikuvitus oli välttämätöntä paremman maailman rakentamisessa.
Eurooppa, jossa Einstein 1910-luvulla eli, oli hajoamassa. Vain muutama viikko ennen kuin Einstein julkaisi yleisen suhteellisuusteoriansa vuonna 1916, Saksan armeija aloitti hyökkäyksen Verduniin, ja kymmenen kuukautta kestäneissä, ensimmäisen maailmansodan toiseksi verisimmissä taisteluissa, kuoli 700 000 ihmistä.
Keitä me olemme, keitä voisimme olla, minne voisimme mennä?
Kyky kuvitella tulevaisuutta, mahdollisia maailmoja, ja toisenlaisia todellisuuksia, on ollut aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippumatta, ihmisen tärkeimpiä selviytymiskeinoja. Se on ollut myös tärkein edellytys muuttaa vallitsevia oloja.
Kirjallisuudessa tämä kyky on kukoistanut H.G. Wellsistä ja Jules Vernestä Georg Orwelliin, Aldous Huxleyhin, Ursula K. Le Guiniin ja Margaret Atwoodiin.
Vaihtoehtoisia maailmoja tutkiva kirjallisuus kurkottaa samaan aikaan tulevaisuuteen ja omaan aikaamme, kyseenalaistaa normit ja rakenteet kysymällä entä jos? Keskiössä, kuten lähes kaikessa hyvässä kirjallisuudessa, on ihmisen ja maailman suhde: keitä me olemme, minne me olemme menossa, keitä voisimme olla, minne voisimme mennä?
Menneisyydessä kirjoitetun kirjallisuuden suhde tämän hetken todellisuuteen sai uusia sävyjä, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.
Margaret Atwoodin Orjattaresi (1985) kuvaa naisten ihmisyyden riistävää yhteiskuntaa. Se inspiroi mielenosoittajaa kohottamaan Donald Trumpin virkaanastujaispäivänä kyltin, jossa luki Make Margaret Atwood Fiction Again.
Kun ”vaihtoehtoisista totuuksista” tuli osa Yhdysvaltain presidentin viestintää, Orwellin valheellisia totuuksia tehtailevaa totalitaristista yhteiskuntaa kuvaavan klassikkoromaanin 1984 myynti leimahti uuteen nousuun.
Nyt toteutunutta unelmaa horjuttaa jälleen nationalistinen intohimo.
Einstein unelmoi paremmasta, yhdenvertaisesta, solidaarisesta ja väkivallattomasta maailmasta keskellä nationalismin nousua ja Adolf Hitlerin militarismia.
Einstein vaati sodan loppua ja eurooppalaista yhteistyötä vuonna 1917 julkaistussa kirjoituksessa Manifesti eurooppalaisille. Euroopan unionia voi pitää tämän, aikanaan utopistiselta kuulostavan unelman, toteutumisena.
Nyt tätä, toteutunutta unelmaa, horjuttaa jälleen nationalistinen intohimo.
Saiko nationalistinen mielikuvitus voimaa siitä, että muut poliittiset liikkeet tyytyivät tulevaisuuden kuvittelemisen sijaan puolustamaan saavutettuja etuja? Tekivätkö ne poliittisen realismin nimissä uudistuksia, jotka vievät jo valmiiksi osattomilta ja turhautuneilta ihmisiltä uskon tulevaan, silloin kun olisi pitänyt kuvitella tulevaisuutta?
Ympäristökriisi ja tekoäly haastavat käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen.
Jos näin on, vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus.
Muiden liikkeiden on käytettävää omaa mielikuvitusta sen sijaan, että ne tyytyisivät reagoimaan nationalistien – tai terroristien – mielikuvitukseen. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa.
“Me emme voi ratkaista niitä huomattavia ongelmia, jotka kohtaamme, jos pysyttelemme samalla ajattelun tasolla kuin luodessamme ne ongelmat”, sanoi Einstein. Voidaksemme ajatella toisin, on jaksettava, uskallettava ja haluttava kuvitella toisin.
Elina Hirvonen on vieraana Pilkun jälkeen -ohjelman Tulevaisuus-jaksossa. Se on katsottavissa Yle Areenassa.
