Hyppää pääsisältöön

Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

Kirjojen Suomen lukulista 80-luvulle.
Kirjojen Suomen lukulista 80-luvulle. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,101 kirjaa

John Lennonin murha 8.12.1980 löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut.

Suomessa elettiin talouskasvun ja hyvinvoinnin aikaa. Suomen Pankki vapautti rahan lainaamisen ulkomailta, ja se villitsi monet kasinotalouden pelureiksi. Mallia rahan tekemisestä kansalaiset saivat Pentti Kourilta ja kasinotalouden symboliksi nousseelta Jukka Keiteleeltä.

Kirjallisuuskriitikot ja -tutkijat alkoivat Suomessa puhua pahan koulukunnasta. Pahuutta pohtivat muun muassa kirjailijat Esa Sariola, Annika Idström ja Matti Yrjänä Joensuu. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään ja sitä kautta kirjoihin. Vuosikymmentä on sanottu itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen ajaksi.

Kirjallisuudessa pahan koulukunnasta tuli niin usein käytetty sanonta, että Ville Sassi teki siitä väitöskirjan Uudenlaisen pahan unohdettu historia. Siinä hän pohtii kuinka “moraalifilosofinen tulkinta nostaa romaaneista esiin sosiaalisia tilanteita, joissa kollektiivisuus ja yhteiset päämäärät ovat kadonneet näkyvistä. Se rohkaisee henkilöhahmoja rakentamaan subjektiviteettinsa pahaa tekemällä tai jättää heidät kohtuuttomien haittojen armoille.”

Hän ei pitänyt pahuuden kuvaamista kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisena suomalaisissa kirjoissa. Tällaista pahuuden pohdiskelua on ollut aina Aleksis Kivestä alkaen. Hän piti pahan tematiikkaa ulkokirjallisena ilmiönä.

Minulle ei 1980-luku näyttäytynyt silloin eikä sitä nyt taaksepäin katseltuna pahan vuosikymmenenä. Minulle 1980-luvun kirjallisuus kertoi halusta ajatella mennyt historia uudella tavalla.

Ymmärsin toki silloin, että kaunokirjallinen teos on aina sepitettä, en vain pitänyt siitä, että minua lukijana viedään kuin Lehtosen pässiä.

Vuosikymmenet tasalukuisesti (1970–1980) ajateltuina ei tuota niin mielenkiintoisia jaotteluja kuin vuosien niputtaminen alkaen 1917–1927, ja siten eteenpäin.

Jos otan yli kymmenen vuoden venytettynä aikajanana, vuosien 1977–1988 kirjoista voi kehitellä ajatuksia ajan ilmiöistä alkaen Paavo Haavikon Kansakunnan linja -teoksesta. Siinä tiivistyi historian uudelleen ymmärrys, koska Haavikko kirjoitti näkyviin murroskauden muutokset, ja katse oli jo Kekkosen jälkeisessä Suomessa.

Historian uudelleen kirjoittamisen ääripää on sitten vuonna 1988 julkaistu Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan teos Kirjava lehmä. Siinä parivaljakko sepitti Suomelle uudenlaisen kuvitteellisen historian lyömällä leikiksi lähes kaiken ja keksimällä asioita niin sanottujen oikeiden tapahtumien ja historiallisten henkilöiden joukkoon.

Silloin muistan mielessäni paheksuneeni historiallisten faktojen sekoittamista keksittyjen kanssa. Uutistoimittajana työskennellessäni pitäydyin tiukasti faktoissa enkä hyväksynyt lukijoiden mielenrauhan häiritsemistä tekaistuilla ja keinotekoisilla asioilla. Ymmärsin toki silloin, että kaunokirjallinen teos on aina sepitettä, en vain pitänyt siitä, että minua lukijana viedään kuin Lehtosen pässiä.

Välivuosiin mahtuvat teokset, joista kokonainen sukupolvi löysi itsensä – Pete Q teatterissa kyseenalaisti rajusti perinteet. Yksilön kokemuksia korostaneet Kauko Röyhkän Tienlaidalla Waterloo ja Anja Kaurasen Sonja O kertoivat ihmisten uudenlaisesta tavasta asettua yhteisöön.

Matti Pulkkinen ravisteli käsityksiämme Neuvostoliitosta ja kehitysapupolitiikasta. Hän kirjoitti Romaanihenkilön kuolemassa (1985) rasismista ja Suomen idänsuhteista tavalla, josta kiisteltiin. Pirkko Saisio mursi naisen perinteistä roolimallia, joka vielä 1980-luvulla oli ahdas. Antti Tuuri taas merkitsi muistiin ahneiden liikemiesten rahan salakuljetukset Amerikkaan, ja Eeva Kilpi kantaaottavilla runoillaan muistutti meitä luonnonsuojelun ja eläinten tärkeydestä ihmisille.

Millaisena sinä muistat 1980-luvun? Kirjoita oma kirjalistasi kommenttikenttään!

Kirjojen Suomen suositukset 1980-luvulta:

- Lue kirjat sähköisinä. Artikkeleista löytyy myös kirjaan liittyvä radio- ja tv-ohjelma.

Nämä 1970 -luvulta mainitut poiminnat myös luettavissa e-kirjoina:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Kirjojen Suomi