Hyppää pääsisältöön

Ahneus ja pahuus hiipivät kirjoihin – näihin teoksiin kiteytyy 1980-luku

Kirjojen Suomen lukulista 80-luvulle.
Kirjojen Suomen lukulista 80-luvulle. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen Kirjojen Suomi,101 kirjaa

John Lennonin murha 8.12.1980 löi karmaisevalla tavalla leiman alkaneelle vuosikymmenelle. Mies, joka oli 1960-luvulta alkaen laulanut ja puhunut rakkauden puolesta ja sotaa vastaan, surmattiin kadulle New Yorkissa. Usko maailman ja ihmisten hyvyyteen oli murentunut.

Suomessa elettiin talouskasvun ja hyvinvoinnin aikaa. Suomen Pankki vapautti rahan lainaamisen ulkomailta, ja se villitsi monet kasinotalouden pelureiksi. Mallia rahan tekemisestä kansalaiset saivat Pentti Kourilta ja kasinotalouden symboliksi nousseelta Jukka Keiteleeltä.

Kirjallisuuskriitikot ja -tutkijat alkoivat Suomessa puhua pahan koulukunnasta. Pahuutta pohtivat muun muassa kirjailijat Esa Sariola, Annika Idström ja Matti Yrjänä Joensuu. Ahneus ja pahuus olivat hiipineet ihmisten sisään ja sitä kautta kirjoihin. Vuosikymmentä on sanottu itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen ajaksi.

Kirjallisuudessa pahan koulukunnasta tuli niin usein käytetty sanonta, että Ville Sassi teki siitä väitöskirjan Uudenlaisen pahan unohdettu historia. Siinä hän pohtii kuinka “moraalifilosofinen tulkinta nostaa romaaneista esiin sosiaalisia tilanteita, joissa kollektiivisuus ja yhteiset päämäärät ovat kadonneet näkyvistä. Se rohkaisee henkilöhahmoja rakentamaan subjektiviteettinsa pahaa tekemällä tai jättää heidät kohtuuttomien haittojen armoille.”

Hän ei pitänyt pahuuden kuvaamista kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisena suomalaisissa kirjoissa. Tällaista pahuuden pohdiskelua on ollut aina Aleksis Kivestä alkaen. Hän piti pahan tematiikkaa ulkokirjallisena ilmiönä.

Minulle ei 1980-luku näyttäytynyt silloin eikä sitä nyt taaksepäin katseltuna pahan vuosikymmenenä. Minulle 1980-luvun kirjallisuus kertoi halusta ajatella mennyt historia uudella tavalla.

Ymmärsin toki silloin, että kaunokirjallinen teos on aina sepitettä, en vain pitänyt siitä, että minua lukijana viedään kuin Lehtosen pässiä.

Vuosikymmenet tasalukuisesti (1970–1980) ajateltuina ei tuota niin mielenkiintoisia jaotteluja kuin vuosien niputtaminen alkaen 1917–1927, ja siten eteenpäin.

Jos otan yli kymmenen vuoden venytettynä aikajanana, vuosien 1977–1988 kirjoista voi kehitellä ajatuksia ajan ilmiöistä alkaen Paavo Haavikon Kansakunnan linja -teoksesta. Siinä tiivistyi historian uudelleen ymmärrys, koska Haavikko kirjoitti näkyviin murroskauden muutokset, ja katse oli jo Kekkosen jälkeisessä Suomessa.

Historian uudelleen kirjoittamisen ääripää on sitten vuonna 1988 julkaistu Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan teos Kirjava lehmä. Siinä parivaljakko sepitti Suomelle uudenlaisen kuvitteellisen historian lyömällä leikiksi lähes kaiken ja keksimällä asioita niin sanottujen oikeiden tapahtumien ja historiallisten henkilöiden joukkoon.

Silloin muistan mielessäni paheksuneeni historiallisten faktojen sekoittamista keksittyjen kanssa. Uutistoimittajana työskennellessäni pitäydyin tiukasti faktoissa enkä hyväksynyt lukijoiden mielenrauhan häiritsemistä tekaistuilla ja keinotekoisilla asioilla. Ymmärsin toki silloin, että kaunokirjallinen teos on aina sepitettä, en vain pitänyt siitä, että minua lukijana viedään kuin Lehtosen pässiä.

Välivuosiin mahtuvat teokset, joista kokonainen sukupolvi löysi itsensä – Pete Q teatterissa kyseenalaisti rajusti perinteet. Yksilön kokemuksia korostaneet Kauko Röyhkän Tienlaidalla Waterloo ja Anja Kaurasen Sonja O kertoivat ihmisten uudenlaisesta tavasta asettua yhteisöön.

Matti Pulkkinen ravisteli käsityksiämme Neuvostoliitosta ja kehitysapupolitiikasta. Hän kirjoitti Romaanihenkilön kuolemassa (1985) rasismista ja Suomen idänsuhteista tavalla, josta kiisteltiin. Pirkko Saisio mursi naisen perinteistä roolimallia, joka vielä 1980-luvulla oli ahdas. Antti Tuuri taas merkitsi muistiin ahneiden liikemiesten rahan salakuljetukset Amerikkaan, ja Eeva Kilpi kantaaottavilla runoillaan muistutti meitä luonnonsuojelun ja eläinten tärkeydestä ihmisille.

Millaisena sinä muistat 1980-luvun? Kirjoita oma kirjalistasi kommenttikenttään!

Kirjojen Suomen suositukset 1980-luvulta:

- Lue kirjat sähköisinä. Artikkeleista löytyy myös kirjaan liittyvä radio- ja tv-ohjelma.

Nämä 1970 -luvulta mainitut poiminnat myös luettavissa e-kirjoina:

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

  • Kirjabloggarit: Vuotta 2017 kuvaa osuvimmin Ossi Nymanin Röyhkeys

    Ossi Nymanin Röyhkeys kuvaa aikaamme.

    Kirjojen Suomessa on luettu kirja kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Haastoimme bloggarit mukaan valitsemaan listan viimeistä kirjaa: teosta, joka kuvaa parhaiten omaa aikaamme, vuotta 2017. Kirjabloggarit äänestivät ajankohtaisimmaksi Ossi Nymanin romaanin Röyhkeys (2017). Röyhkeys sai eniten mainintoja myös Kirjojen Suomelle tulleissa ehdotuksissa.

  • Hirvonen, Rauhala ja Liksom ovat Kirjojen Suomen lainatuimmat - kaikki e-kirjat luettavissa vuoden loppuun saakka!

    Kirjojen Suomi on tarjonnut ilmaisia e-kirjoja vuoden ajan

    Kirjojen Suomessa on luettu kirja kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Kirjoja on voinut lukea ilmaiseksi sähköisinä ja verkkokirjasto on avoinna vuoden loppuun saakka. Tähän mennessä kirjoja on lainattu 25 000 kertaa. Luetuimpia e-kirjoja ovat olleet Elina Hirvosen Kun aika loppuu (2015), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) ja Rosa Liksomin Hytti nro 6 (2011).

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

  • Kirjabloggarit: Vuotta 2017 kuvaa osuvimmin Ossi Nymanin Röyhkeys

    Ossi Nymanin Röyhkeys kuvaa aikaamme.

    Kirjojen Suomessa on luettu kirja kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Haastoimme bloggarit mukaan valitsemaan listan viimeistä kirjaa: teosta, joka kuvaa parhaiten omaa aikaamme, vuotta 2017. Kirjabloggarit äänestivät ajankohtaisimmaksi Ossi Nymanin romaanin Röyhkeys (2017). Röyhkeys sai eniten mainintoja myös Kirjojen Suomelle tulleissa ehdotuksissa.