Hyppää pääsisältöön

Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

Kaulushaikara
Rördrom

64–80 cm, 870–1 940 g

Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

Rehevärantaisten lintujärvien ja merenlahtien laajoissa järviruovikoissa piileskelevä kaulushaikara jäisi huomaamatta, ellei koiras huhti-kesäkuussa päästelisi soidinpuhallustaan. Se on aktiivisimmin äänessä hämärä- ja yöaikaan. Koiras voi houkutella reviirilleen useita naaraita, jotka huolehtivat munista ja poikasista yksin. Joskus kaloja, sammakoita, vesimyyriä ja muita pikkueläimiä poikasille etsivä naaras voi lennähtää pöllömäisin siiveniskuin avoveden yli.

Kaulushaikara on harvinainen pesimälintu viljelyseuduilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Se muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan elo-lokakuussa. Pääosa linnuista palaa huhtikuussa.


Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto