Hyppää pääsisältöön

Kipeytymä-aihe

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kipeytymä-aihe

Tuli kipeys itseen, tälle.

Alkoi heti tuntua vähemmän lohdulliselta kuin tavallisesti.

Sitten lähti osa siitä kipeydestä pois, mutta pian riensi uusi kipeys kolminverroin takaisin. Nelin!

Sitten tuli itsen niveleitä kipeiksi, niin ettei olisi voinut soittaa tamburiinia kuten Carmen.
( https://musescore.com/user/169659/scores/644881 Tamburiini on partituurin alimm. rivillä.)

(Keille ei näy tuo linkki, niin tässä Carmenta ilman tamburiinia, mutta aika hauska koreografia sekä miehillä että Carmenlla siinä. Ja bonuksena patarummut alussa.
https://youtu.be/1zsq3eGxDLM?t=17 Miehillä on vähemmän liikkeitä, kun miehet eivät tanssahtele luonnostaan, vaan pitää maksaa kunnolla ennen kuin yhtään hypähtävät. Eli satasella hypityttää varmaan naista enempi kuin nuita hämäläisenvakaita ukkoja. )

Sitten vain yltyi entisestään se kipeys. Vaihteli lämpö. Tuli vuoron perään tällainen tunnelma:

https://youtu.be/zxfaxt_6UEU?t=37

Ja väliin tuli sellainen olo jolta kuvan koiran olo näyttää:
(Kuva suurenee klikkaamalla.)

Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan
Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan Kuva: Markus Kajo: Kuva koirasta joka näyttää siltä miltä Kajon olo tuntui. Zoomaa tarvittaessa, että näet koiran hyin! suomi

Tuntui siis olo mitättömältä ja surkealta, eikä ollut tunnelma ollenkaan katossa.

Mutta sitten! Tuli mieleen vanha keino parantaa itsen oloa!

Aloin kuvitella, että jos olisinkin heittänyt veivini, niin miten katuisivat kaikki entiset opettajat, jotka olivat rähisseet tekemättömistä läksyistä, että elukka ja pinnari. Ja soimaisivat itsejään, että jos vielä eläisi, niin nyt en rähisisi läksyistä. Mutta että, se on myöhäistä nyt! itk!

Ja miten katuisi eläkkeellä oleva katsastusmies, että ei 90-luvulla laskenut tämän autoa kerralla katsastuksesta läpi, vaan juoksutti ensin korjaamolla kuin vierasta sikaa!

Ähkisi katumus-ahdistuksessa sitä katsastusmies oikein kelpo lailla! Ja sen vaimo myötä-ähkisi, myös.

Ja entä miten katuisikaan Yleisradion johtaja, ettei se olisi vienyt tätä metsäretkelle, missä tehtäisiin nuotio ja sen äärellä syötäisiin eväsleipiä, joiden välissä on voipaperi, etteivät täytteet tartu kiinni toisiinsa, tai itseen, ja syötäisiin puukolla sikanautaa suoraan purkista kuin eläimet.

Ja sitä miettisi Ylen Pää-johtaja, ja voi miten se tätä metsäretkettömyyttä katuisi! Kat! Katkatkat!

Sen sihteeri muistaisi väärin, ja sanoisi Pää-johtajalle, että onneksi sentään veit niitä kurjia eväsretkelle metsään, että sai sentään kokea onnenkin hetkiä Kajo-parkakin.

Ja silloin parahtaisi huutoitkuun Johtaja, ja tunnustaisi, että en minä vienyt! Kun oli muka tärkeämpää tekemistä, ja nyt se on myöhäistä! Y-hyyy! (Niisk.) Y-hyyyyyyyy!

Jas itkisi nenäliinansa litimäräksi se, ja sihteeri vaihtaisi sen uuteen, ja lähettäisi apusihteerin kiertämään sen märän nenäliinan Lavoiren yllä kuivaksi, ja kohta toisi apusihteeri nenäliinan kuivaksi kierrettynä takaisin, ja se olisikin jo yhdestoista hetki, kun olisi se sihteerin antama nenäliina jo litimärkä kyynelistä.

Ja tällä tavalla itkeä tillittäisi Pää-johtaja monta nenäliinallista, ja sitten tulisi sille itkusta päänsärky.

Ja nyt on pä-pähä-pähäänsärkykin!” se itku-nikottelisi, ja alkaisi nyt vuorostaan itkeä sitä päänsärkyä! Ja taas eikun nenäliinat vaihtoon.

Ja lopulta olisi huolissaan sihteeri, ja apusihteeri rinnakkaishuolissaan sen rinnalla, että tulee hysteeriseksi Pää-johtaja, ja miettisi sihteeri, että uskaltaako sivaltaa Johtajaa poskelle, niin kuin hysteereitä sivalletaan elävissäkuvissa.

Mutta ei tietenkään uskaltaisi, kun on pitkä mies Pää-johtaja ja varmaan kimppuun käytäessä sitkeä ja innokas tappelia.

Sen sijaan yhtäkkiä huutaisikin sihteeri ha-HAA! Niin kovasti, että apusihteerille tulisi hikka, mutta Pää-johtajan itku pysähtyisi, ja se jäisi tuijottamaan sihteertä.

Ja välillä hengittäisi Pää-johtaja sillä tavalla äkillisesti kuin hengittää se, joka on juuri itkenyt kauvan.

Niin silloin sihteeri käyttäisi itkutaukohiljaisuutta hyväkseen ja kysyisi Pää-johtajalta, että jos tämä ehkä haluaisi mennä pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia seinään, niin sihteeri voisi päivystää puhelimea.

Ei huvita leikkiä Merihevos-Taskulampullakaan!” huudahtaisi Pää-johtaja, ja alkaisi uudelleen volista nenäliinaansa miten ei päässyt Kajo-raukka eväsretkelle.”

Mutta pähkäilisi itsekseen sihteeri, että voivoi menipä tämä nyt hankalaksi, kun yleensä se tykkää mennä varjokuvia Merihevos-taskulampulla, vaikka olisi mikä tressi päällä.

Mutta sitten se keksisi, ja kysyisi Pää-johtajalta, että ”Laitetaanko 4K TV päälle, näyttämään lumisadetta, ja mennään sen eteen puolikyykkyyn ja kuvitellaan olevamme syöksylaskijoita.

Jo’-oo” sanoisi silloin Pää-johtaja, kun olisi tarttunut sille upwards mobile hikka apusihteeriltä.

Ja ne laittaisivat 4K TV:n päälle näyttämään lumisadetta ja menisivät sen eteen puolikyykkyyn, ja kuvittelisivat olevansa syöksylaskijoita kaikki 3.

Ja sillä tavalla saataisiin holttia takaisin Pää-johtajalle, mutta silti se piehtaroisi katumuksessa vielä pitkään, ja Yleisradion keskusradio soittaisi kaikkien Yleisradion toimipisteiden joka ikisessä huoneessa rauhoittavaa musiikkia kaiuttimesta, niin että menipä Pää-johtaja mille osastolle hyvänsä, niin se ei alkaisi enää uudestaan alakuloisesti pillittää eikä lopulta itkeä huutoitkua, kun keskusradiomusiikki rauhoittaisi sitä:

Johtajaa rauhoittava ämyrimusiikki

Ja sitten, kuukauden, parin perästä voisi jo lopettaa Ylessä sen placebomusiikin soiton, kun, näet, jos tulisi paha mieli Pää-johtajalle, tai liika katumuksen tunne, niin sen voisi nyt jo sihteeri rauhoittaa ehdottamalla, että menisi Johtaja pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia, tai pelaisi ikkunalaudan Newtonin kehtoa, tai katselisi View-Master kuvakiikarilla rauhallisimpia viidakon eläimiä, kuten hyvinsyönyt Sarvikuoma tai Virtakuono ruokalevollansa.

Niin tällaisilla postmortaaliajatuksilla helposti saa oloaan paremmaksi esmes juuri kipeyden kourissa.

Väkisinkin siinä itsen olo paranee, ja tulee parempi mieli.

Sillä tavalla, että ihan miettii, miksei sitä useammin mietin näin luovasti!

Ja kohta jo hypätelee askel, ja sitä huudahtaa itsekseen: Tra-la!

Ja hyrisee myönteisesti: Hmmm!

Ja että ”lol”.

MK

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.

  • Antti Heikkinen: Oi, Tuntematon!

    Tuntematon sotilas herättää voimakkaita mielipiteitä.

    Parin viikon kuluttua Suomi on täynnä kriitikkoja. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas herättää kansassa enemmän voimakkaita kuin ympäripyöreitä mielipiteitä, kirjoittaa kirjailija Antti Heikkinen.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.