Hyppää pääsisältöön

Kipeytymä-aihe

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kipeytymä-aihe

Tuli kipeys itseen, tälle.

Alkoi heti tuntua vähemmän lohdulliselta kuin tavallisesti.

Sitten lähti osa siitä kipeydestä pois, mutta pian riensi uusi kipeys kolminverroin takaisin. Nelin!

Sitten tuli itsen niveleitä kipeiksi, niin ettei olisi voinut soittaa tamburiinia kuten Carmen.
( https://musescore.com/user/169659/scores/644881 Tamburiini on partituurin alimm. rivillä.)

(Keille ei näy tuo linkki, niin tässä Carmenta ilman tamburiinia, mutta aika hauska koreografia sekä miehillä että Carmenlla siinä. Ja bonuksena patarummut alussa.
https://youtu.be/1zsq3eGxDLM?t=17 Miehillä on vähemmän liikkeitä, kun miehet eivät tanssahtele luonnostaan, vaan pitää maksaa kunnolla ennen kuin yhtään hypähtävät. Eli satasella hypityttää varmaan naista enempi kuin nuita hämäläisenvakaita ukkoja. )

Sitten vain yltyi entisestään se kipeys. Vaihteli lämpö. Tuli vuoron perään tällainen tunnelma:

https://youtu.be/zxfaxt_6UEU?t=37

Ja väliin tuli sellainen olo jolta kuvan koiran olo näyttää:
(Kuva suurenee klikkaamalla.)

Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan
Alakuloisen näköinen susikoira istuu lyyhässä 2. korva lerpallaan Kuva: Markus Kajo: Kuva koirasta joka näyttää siltä miltä Kajon olo tuntui. Zoomaa tarvittaessa, että näet koiran hyin! suomi

Tuntui siis olo mitättömältä ja surkealta, eikä ollut tunnelma ollenkaan katossa.

Mutta sitten! Tuli mieleen vanha keino parantaa itsen oloa!

Aloin kuvitella, että jos olisinkin heittänyt veivini, niin miten katuisivat kaikki entiset opettajat, jotka olivat rähisseet tekemättömistä läksyistä, että elukka ja pinnari. Ja soimaisivat itsejään, että jos vielä eläisi, niin nyt en rähisisi läksyistä. Mutta että, se on myöhäistä nyt! itk!

Ja miten katuisi eläkkeellä oleva katsastusmies, että ei 90-luvulla laskenut tämän autoa kerralla katsastuksesta läpi, vaan juoksutti ensin korjaamolla kuin vierasta sikaa!

Ähkisi katumus-ahdistuksessa sitä katsastusmies oikein kelpo lailla! Ja sen vaimo myötä-ähkisi, myös.

Ja entä miten katuisikaan Yleisradion johtaja, ettei se olisi vienyt tätä metsäretkelle, missä tehtäisiin nuotio ja sen äärellä syötäisiin eväsleipiä, joiden välissä on voipaperi, etteivät täytteet tartu kiinni toisiinsa, tai itseen, ja syötäisiin puukolla sikanautaa suoraan purkista kuin eläimet.

Ja sitä miettisi Ylen Pää-johtaja, ja voi miten se tätä metsäretkettömyyttä katuisi! Kat! Katkatkat!

Sen sihteeri muistaisi väärin, ja sanoisi Pää-johtajalle, että onneksi sentään veit niitä kurjia eväsretkelle metsään, että sai sentään kokea onnenkin hetkiä Kajo-parkakin.

Ja silloin parahtaisi huutoitkuun Johtaja, ja tunnustaisi, että en minä vienyt! Kun oli muka tärkeämpää tekemistä, ja nyt se on myöhäistä! Y-hyyy! (Niisk.) Y-hyyyyyyyy!

Jas itkisi nenäliinansa litimäräksi se, ja sihteeri vaihtaisi sen uuteen, ja lähettäisi apusihteerin kiertämään sen märän nenäliinan Lavoiren yllä kuivaksi, ja kohta toisi apusihteeri nenäliinan kuivaksi kierrettynä takaisin, ja se olisikin jo yhdestoista hetki, kun olisi se sihteerin antama nenäliina jo litimärkä kyynelistä.

Ja tällä tavalla itkeä tillittäisi Pää-johtaja monta nenäliinallista, ja sitten tulisi sille itkusta päänsärky.

Ja nyt on pä-pähä-pähäänsärkykin!” se itku-nikottelisi, ja alkaisi nyt vuorostaan itkeä sitä päänsärkyä! Ja taas eikun nenäliinat vaihtoon.

Ja lopulta olisi huolissaan sihteeri, ja apusihteeri rinnakkaishuolissaan sen rinnalla, että tulee hysteeriseksi Pää-johtaja, ja miettisi sihteeri, että uskaltaako sivaltaa Johtajaa poskelle, niin kuin hysteereitä sivalletaan elävissäkuvissa.

Mutta ei tietenkään uskaltaisi, kun on pitkä mies Pää-johtaja ja varmaan kimppuun käytäessä sitkeä ja innokas tappelia.

Sen sijaan yhtäkkiä huutaisikin sihteeri ha-HAA! Niin kovasti, että apusihteerille tulisi hikka, mutta Pää-johtajan itku pysähtyisi, ja se jäisi tuijottamaan sihteertä.

Ja välillä hengittäisi Pää-johtaja sillä tavalla äkillisesti kuin hengittää se, joka on juuri itkenyt kauvan.

Niin silloin sihteeri käyttäisi itkutaukohiljaisuutta hyväkseen ja kysyisi Pää-johtajalta, että jos tämä ehkä haluaisi mennä pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia seinään, niin sihteeri voisi päivystää puhelimea.

Ei huvita leikkiä Merihevos-Taskulampullakaan!” huudahtaisi Pää-johtaja, ja alkaisi uudelleen volista nenäliinaansa miten ei päässyt Kajo-raukka eväsretkelle.”

Mutta pähkäilisi itsekseen sihteeri, että voivoi menipä tämä nyt hankalaksi, kun yleensä se tykkää mennä varjokuvia Merihevos-taskulampulla, vaikka olisi mikä tressi päällä.

Mutta sitten se keksisi, ja kysyisi Pää-johtajalta, että ”Laitetaanko 4K TV päälle, näyttämään lumisadetta, ja mennään sen eteen puolikyykkyyn ja kuvitellaan olevamme syöksylaskijoita.

Jo’-oo” sanoisi silloin Pää-johtaja, kun olisi tarttunut sille upwards mobile hikka apusihteeriltä.

Ja ne laittaisivat 4K TV:n päälle näyttämään lumisadetta ja menisivät sen eteen puolikyykkyyn, ja kuvittelisivat olevansa syöksylaskijoita kaikki 3.

Ja sillä tavalla saataisiin holttia takaisin Pää-johtajalle, mutta silti se piehtaroisi katumuksessa vielä pitkään, ja Yleisradion keskusradio soittaisi kaikkien Yleisradion toimipisteiden joka ikisessä huoneessa rauhoittavaa musiikkia kaiuttimesta, niin että menipä Pää-johtaja mille osastolle hyvänsä, niin se ei alkaisi enää uudestaan alakuloisesti pillittää eikä lopulta itkeä huutoitkua, kun keskusradiomusiikki rauhoittaisi sitä:

Johtajaa rauhoittava ämyrimusiikki

Ja sitten, kuukauden, parin perästä voisi jo lopettaa Ylessä sen placebomusiikin soiton, kun, näet, jos tulisi paha mieli Pää-johtajalle, tai liika katumuksen tunne, niin sen voisi nyt jo sihteeri rauhoittaa ehdottamalla, että menisi Johtaja pimeään kopiopaperivarastoon tekemään Merihevos-taskulampulla varjokuvia, tai pelaisi ikkunalaudan Newtonin kehtoa, tai katselisi View-Master kuvakiikarilla rauhallisimpia viidakon eläimiä, kuten hyvinsyönyt Sarvikuoma tai Virtakuono ruokalevollansa.

Niin tällaisilla postmortaaliajatuksilla helposti saa oloaan paremmaksi esmes juuri kipeyden kourissa.

Väkisinkin siinä itsen olo paranee, ja tulee parempi mieli.

Sillä tavalla, että ihan miettii, miksei sitä useammin mietin näin luovasti!

Ja kohta jo hypätelee askel, ja sitä huudahtaa itsekseen: Tra-la!

Ja hyrisee myönteisesti: Hmmm!

Ja että ”lol”.

MK

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

  • Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.